Tuorein sisältö

Gangsterisota

Ensi-ilta: 12.06.2013
Genre: Rikos, Toiminta, Trilleri
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

20.06.2013 klo 18.00 | Luettu: 7128 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Gangsterisota (Gangster Squad) on gangsterikliseistä kokoon parsittu kohtalainen toimintapätkä, jota media saattaisi ylistää, jos kyseessä olisi Grand Theft Auton tapaisen pelin välinäytösvalikoima eikä leffa. Lajityyppiä mukaillaan näennäisen orjallisesti, mutta ohjaaja tuskin tietää onko "film noir" syötävää vai muuta, joten kummoisia tunnelmia ei pääse kehittymään. Toimintakomediat Zombieland ja 30 Minutes or Less aiemmin ohjannut Ruben Fleischer ei luule itsestään liikoja, onneksi. Hän repii äijän kahtia heti aluksi ja heittää ruudulle lisää huomionarvoista käytöstä tasaisesti pitääkseen katsojan verensokerin koholla. Nimekäs näyttelijäkaarti ei Rubenin työtä pilaa eikä Ruben heidän.

Pieni tragedia on se, että Josh Brolin istuisi uljaasti parempaankin elokuvaan, jossa lahjomaton kyttä kärvistelee gangsterien kulta-ajalla. Brolinin jalostunut miehisyys, mukaanlaskien neliskulmainen naama ja kankea karisma saivat minut toivomaan, että edessäni pyörisi L.A. Confidential tai edes Roger Rabbit, sillä tahdoin ottaa Brolinin vakavasti. Hahmon oikeamielisyyttä ei juurikaan syvennetä tai kevennetä, joten toisinaan hän vaikuttaa parodialta itsestään. Ryan Gosling näyttelee salaperäistä kukkopoikakyttää, joka kulkee omia polkujaan ollen kuitenkin oikeamielinen. Hän iskee silkkaa piruuttaan Emma Stonen, tietäen että nainen kuuluu Sean Pennin näyttelemälle gangsterille. Draama ei kykyjen välillä kupli, ei viha eikä lempi. Monilla heistä on kuitenkin omaa kivaa. Penn riehuu ja vaahtoaa. Gosling kimittää läpi leffan persoonallisella äänellä. Erästä kyttää näyttelevä Giovanni Ribisi vaikuttaa tapansa mukaan kehitysvammaiselta, joka pääsi mukaan vain kiintiön vuoksi. Leffa on liian pöhelö puuroutuakseen.

Pennin näyttelemä Mickey Cohen on monesta filmistä tuttu historiallinen henkilö. Tällä kertaa Cohen kuvataan jehuna, joka voi mukiloida kyttiä kyttien nähden seuraamuksitta. Hän valmistelee superjuonta, joka hitaana päivänä kelpaisi Lex Luthorillekin. En (taaskaan) välitä siitä, milloin totuus on taruakin ihmeellisempää ja milloin leffa säveltää omiaan. Joka tapauksessa Gangsterisota sijoittuu uskottavuusvertailussa lähemmäs Dick Tracya kuin Lahjomattomia. Cohen pyörittää yhteiskuntaa oman pillinsä mukaan niin vaivattomasti, ettei elokuva vaikuta sijoittuvan 1940-luvulle vaan keskiajalle. "Gangster squad" on Brolinin johtama ryhmä iloisia veikkoja (öykkärikyttiä), jotka tekevät vahinkoa Cohenin imperiumille lain kirjaimesta välittämättä. Mukaan värvätään etnisiä vahvistuksia, joiden etnisyyden käsittely on elokuvan modernein klisee, ja joku pirun Wyatt Earp, joka ei osaa ampua ohi.

Elokuvalla on tilaisuuksia käyttäytyä kypsästi, mutta se valitsee helpot polut ja muuttuu koomiseksi tahattomasti tai tahallaan. Sankarit tykkäävät räiskiä konekivääreillä videopelimäisessä todellisuudessaan, jossa puolikkaat draamakohtaukset ovat sallittuja. En jäänyt miettimään ansaitsivatko kaikki konnat kohtaloaan, kuten en pelejä pelatessani panikoi ajaessani vahingossa jonkun yli. Kovaotteisen poliisitoiminnan moraali kyseenalaistetaan lauseella tai kahdella: tässäkin mielessä tekijät osoittavat tunnistavansa mitä tällaiselta elokuvalta odotetaan, vaikka lopputulos on vain väkivaltafantasia gangsteriteemalla. Brolinilla ja Goslingilla on riittävästi herrasmieskarismaa, jotta fantasiaan on mahdollista upota.

Kuten on uutisoitu, merkittävä elokuvateatteriin sijoittuva toimintakohtaus on sensuroitu ja sen tilalle on kuvattu uutta materiaalia, koska Yhdysvalloissa ammuskeltiin teatterissa oikeasti. Asialla tuskin on taiteellista merkitystä. Kerronta on sujuvaa mutta tyhjää. Otetaan vielä yksi esimerkki tästä: Stonen näyttelemä "femme fatale" on periaatteessa istutettu tilanteisiin, joissa femme fatalet viihtyvät, vaikkei hänessä käytännössä ole mitään kohtalokasta tai mielenkiintoista. Goslingin hahmo päättää, että "kohtalokkaan punapään" on pyörittävä jaloissa, joten Stone tottelee, kunnes hänen on aika lausua ainoat tarpeelliset repliikkinsä, jotka eivät ole niinkään elämyksellisiä kuin käteviä. Kohtaukset eivät kummoisesti toisiaan alusta ja tue, mutta kokonaisuutta on helppo katsoa, kuten se on helppo unohtaakin. *Pam* *pam* *pam*.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Only God Forgives... 30 Seconds To Mars ... >

Keskustelut (6 viestiä)

Lol

20.06.2013 klo 23.50 5 tykkää tästä

Songsterigata!
apex

Rekisteröitynyt 21.12.2010

21.06.2013 klo 13.14 1 tykkää tästä

Ei kyllä toiminut tämä leffa. Kyllästyin jo ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana näyttelijöiden tyhmään ylinäyteltyyn aksenttiin ja käytökseen.
VEIVINHEITTOVIHKO

21.06.2013 klo 18.15 4 tykkää tästä

Arvostele After Earth jooko :P
asdasdasd

22.06.2013 klo 02.05

Oikein jees leffa. Olisin toivonut sitä poistettua kohtausta mukaan, kuka tällä puolella palloa edes muistaa enää sitä ampumisjuttua?

Ja kimittääkö Gosling normaalisti tohon tapaan vai kuuluuko rooliin? Eka leffa jossa näin kaverin.
0e0ffd

22.06.2013 klo 21.32

asdasdasd kirjoitti:
Oikein jees leffa. Olisin toivonut sitä poistettua kohtausta mukaan, kuka tällä puolella palloa edes muistaa enää sitä ampumisjuttua?

Ja kimittääkö Gosling normaalisti tohon tapaan vai kuuluuko rooliin? Eka leffa jossa näin kaverin.


Kimittää? En ymmärtänyt.
GooshLing

23.06.2013 klo 01.55

Olis syöny muronsa kiltisti niin sujuis näytteleminenkin paremmin. http://naurunappula.com/1082643/syo-murosi.gif

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova