Tuorein sisältö

All is Lost

Ensi-ilta: 16.07.2014
Genre: Draama, Trilleri
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

22.11.2014 klo 18.00 | Luettu: 11168 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Käpy ei huku. Ei hevillä. Lähes 80-vuotias Robert Redford suoriutuu sujuvasti yhden miehen show'sta, jossa purjeveneellä seilaava äijä kohtaa meren raivon. Jumiuduttuani ikään kuin vaihteeksi kassajonoon metusalemin taakse, sain viimein inspiraation kokea tämän kiitellyn teoksen, jos tämä vaikka muistuttaisi, että jopa jokin kuolleelta näyttävä saattaa olla hengissä ja vieläpä vapaaehtoisesti. Redford on liian terävä ja nuorekas edustaakseen hömelöitä köpöttelijöitä, joten en ole varma tuliko empatiakykyni huolletuksi.

Elokuva menee suoraan asiaan. Vene on törmännyt kelluvaan konttiin avomerellä ja vettä ryöppyää sisään. Määrätietoisin toimin käpy ratkaisee ongelman. Pian hän kuitenkin ajautuu myrskyyn purukumilla paikatulla veneellään, jonka elektroniset vempaimet ovat kastuneet.

Käpy pysyy liikkeessä. Veden ja valon käyttäytymistä ihmettelevät runolliset otokset ja alleviivaavat musiikin helähdykset jäävät sekuntien mittaisiksi niin kauan kuin kävyllä on puuhaa. Seesteisyys symboloi lähestyvää kuolemaa. Moisia fiiliksiä vastaan sopii taistella vaikka ajamalla parran. Se kasvaa samaa tahtia kuin naisilla keskimäärin. Redfordin taiteellisen tuulenhengen sutima vakiokampaus on sen verran asetelmallinen sukellusreissujen jälkeenkin, että kehitin tarpeen kokea loppuratkaisun, jossa Redford kiskoo sen irti päänahastaan niitteineen päivineen ja karjuu: kaiken menetin, nyt loppui makeilu! Kerran hän vaikuttaa näin tekevän, mutta ei sentään.

En vähättele Redfordin vakavaa, koruttoman tehokasta suoritusta. Hänen karismaattisesti kulunut naamansa ja myyräeläimen miehuudelta näyttävät käsivartensa tukevat tunnelmia, jotka olisivat erilaisia, jos kaikkivoipa luontoäiti kiusaisi kokematonta poikaa. Sanonpahan vaan, että leffa on hidas, joten yksityiskohtien miettimiselle jää liikaakin aikaa. Lukiko mainitussa kontissa "ho won" ("lutka voitti")? Kätkeytyykö jokin mysteeri siihen, että kävyn vihkisormus näyttää suklaamunasta löytyneeltä? Käpy ei puhu. Alkupuolen monologi vihjaa, että hän katuu sitä, minkälainen hän on ollut lähimmäisilleen, mutta se siitä teemasta.

Elokuvalla on vahvaa materiaalia noin 60 minuutin tarpeiksi. Se kestää 100. Teoriassa tällainen teos saa harrastaa "kurjuuden maksimointia" eli tarkoituksella pitkäveteisiä kohtauksia. Päähenkilö tykkää tehdä, joten kun tekeminen loppuu, kurjuus maksimoitukoon? Juu, niin, ehkä. Yleensä kun arvostan kurjia tunnelmia, tiedän päähenkilöstä enemmän ja mietiskelen häntä, enkä suklaamunia. Keskittyessään asioihin, jotka on tehtävä, filmi tavallaan toimii huvipuistoajeluna taidemyönteiselle katsojalle. On helppo tuntea olevansa läsnä tämän koettelemuksen keskellä. Tunneside käpyyn jää kukaties vajaaksi.

Moni kovempikin toimintaleffa olisi ylpeä mm. otoksista, joissa kamera pysyy intiimisti ja selkeästi päähenkilön rinnalla kuohuvan myrskyn riepotellessa venettä armottomasti. Vahvan kuvakerronnan ansiosta ehdin alustavasti liikuttua loppuratkaisusta, vaikka olin juuri huvittunut yhdestä yksityiskohdasta. Äänimaailmaa kiiteltäköön myös.

Yhden miehen show't ovat haaste paitsi tekijöille, myös kokijoille. Moni joka vakuuttuu kyvystään nauttia laadukkaasta vähäeleisyydestä saattaa antaa hyvinkin korkean arvosanan itselleen. Joillekin toisille elokuva on tylsintä roskaa ikinä.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Nälkäpeli - Matkijan... Polanski - Between T... >

Keskustelut (3 viestiä)

Lauri

22.11.2014 klo 22.33 1 tykkää tästä

Vähän oudoksutti näkökulmasi, että elokuva kertoisi tasan päähenkilöstään ja hänen kärsimyksistään. Enemmänkin elokuvassa oli kyse ihmisen luontaisesta kyvystä ja halusta selviytyä. Se, että elokuvassa ei ollut dialogia vain korosti sitä. Alun monologin funktioksi taas itse tulkitsin lähtökohdan ajatukselle, että päähenkilö pakenisi jotain merellä ja olisi siten valmiimpi kohtaamaan loppunsa.

Toisin kuin esim. Gravity, niin All Is Lost luotti luontoon, eikä banaaleihin uudelleensyntymissymboleihin selittääkseen ihmisten luontaisia viettejä. Siksi itse pidin All Is Lostista todella paljon, Mutta ehkä olenkin taidewanksteri.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

22.11.2014 klo 23.49 6 tykkää tästä

Yritin sanoa, että elokuva saisi kertoa vähän enemmän "päähenkilöstään ja hänen kärsimyksistään" ollakseen persoonallisempi. Edes vähän enemmän.

Jos kamppailevasta päähenkilöstä ei opita mitään, niin totta kai kyseessä on yleisluontoinen tarina "ihmisen luontaisesta kyvystä ja halusta selviytyä".

Jos luontofilmissä seepra juoksee leijonaa karkuun, kyseessä on kertomus seepran luontaisesta kyvystä ja halusta selviytyä, mutta ei mitenkään tuore tai uusia ajatuksia herättävä kertomus, ei vaikka huippulahjakas kameramies ratsastaisi sillä leijonalla.
lainaa
jore

10.04.2016 klo 01.17 3 tykkää tästä

Tämä kriitikko taitaa tukehtua oman näennäiserinomaisuuteensa. Ehkä hän jonain päivänä ymmärtää että kaikki viisaus ei ole kasautunut hänelle eikä surkealla verbaaliakrobatialla luoda mielikuvaa älykkyydestä.
lainaa

Kirjoita kommentti




Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova