Tuorein sisältö

Tali-Ihantala 1944

Ensi-ilta: 07.12.2007
Genre: Draama, Sota, Toiminta
Ikäraja: 11
Jari Tapani Peltonen

07.12.2007 klo 23.29 | Luettu: 31101 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Toinen maamme isojen synttäreiden aikaan valmistunut sotaelokuva sijoittuu niiden kattavammin käsiteltyjen kärhämien aikaan. Tali-Ihantalan taistelussa Natsi-Saksan tukema Suomi saavutti merkittävän torjuntavoiton Venäjän armeijakunnasta. 50 000 suomalaista ja kolme kertaa enemmän venäläisiä taisteli Karjalankannaksella tuhoisassa tykkitulessa. Joku voisi väittää, että olisi kaikkia Suomen puolesta taistelleita kohtaan väärin, jos elokuva Tali-Ihantala 1944 kertoisi yhdestä miehestä tai pienestä ryhmästä sankareita. Niin dramaattisessa tapahtumassa kuin sota on väistämättä lukemattomia päähenkilöitä lukemattomine tarinoineen. Miksei siis myös sotaelokuvassa?

Ohjaajat Åke Lindman ja Sakari Kirjavainen eivät niinkään todista sitä, että kymmenet päähenkilöt ovat huono juttu, kuin sen, että kaksikaan sekundaohjaajaa ei vastaa yhtä ammattilaista. Tali-Ihantala 1944 on idean tasolla näytelty dokumentti, joka kertoo yksittäisten sotilaiden toimista lähinnä taistelutilanteissa. Traagisia ihmiskohtaloita kuvataan vain käytännön pakosta. Yksi sotilas ehtii surra kun veli kuoli, toinen ehtii sanoa, että järki menee. Osa pojista saattaa olla aika velikultia, mutta kehenkään emme jää pidemmin tutustumaan, sillä dokumentoitavaa on paljon. Teemaan oikeastaan sopii se, että taistelukohtauksia kuvataan ihan miten sattuu: eivätpä oikeat sotilaatkaan mitään hidastuksia ja villejä kamera-ajoja pääse todistamaan.

Dokumentit ovat useimmiten totta. Tali-Ihantala 1944 ei ole totta kuin muutamissa mustavalkoisissa kohtauksissa, loput ajasta saamme nähdä kiltisti sanottuna vaihtelevaa näyttelijäntyötä. Joihinkin kohtauksiin on palkattu ilmeisesti kesäteattereiden yleisöä. Näyttely on usein niin jäykkää, niin surkuhupaisaa, että on vaativaa ajatella vieressään istuvan vanhuksen tunteita ja olla hohottamatta ääneen. Elokuvassa kun ei myöskään niitä kymmeniä tuhansia sotilaita nähdä, tuo se usein mieleen Kummeli Storiesin sotaleikit ja Monty Pythonin Hullun Maailman kookospähkinähevosineen. Pakonomainen vinkaisu pääsee jo kurkusta, kun onnettomasta ylinäyttelystä siirrytään äkisti kuvaamaan suuria suomalaisia sotilasjohtajia, joista erästäkin "näyttelee" Pirkka-Pekka Petelius. Apuva!

Sitten taas toisaalta, välillä nähdään hyvinkin kelvollisia kohtauksia. Koska päähenkilöt vaihtuvat usein tyystin, on muutamia tiiviitä tunnelmia ja hyviä näyttelijänsuorituksia helppo arvostaa, vaikka edelliset tyypit olisivat lukeneet suoraan paperista. Väkevimmilläänkään elokuva ei erityisen dramaattinen ole, mitä se ei toki edes yritä. Tali-Ihantala 1944 on tehty ikään kuin puolustusvoimien mainokseksi. Sota on ikävä juttu, toki. Kavereita kuolee. Siellä voi sattua ikävästi. Joka viidestuhannes sotilas voi siellä vähän pelätäkin. Mutta kyllä mies pärjää! Kunhan luottaa siihen, että kaverit ovat vierellä ja esimiehet tekevät kaiken aina oikein, voi kenestä tahansa tulla sankari. Elokuvan sanoma on kutakuinkin tämä.

Tali-Ihantala 1944 on kaksi pitkäveteistä tuntia poikien sotaleikkejä. Metsässä juostaan ja tankit rullaavat ja jännää on varmasti ollut paikan päällä, kuvauksissa. Räjähdykset taitavat olla ohjaajille jonkinlainen fetissi, sillä elokuvassa jytisee koko ajan, uuvuttavissa määrin, jatkuvalla syötöllä, taas ja taas, välillä hienostikin. Ei ole kyse siitä, jytisikö oikeissa tapahtumissa minkä verran – varmasti jytisi enemmänkin. Se on puhtaasti tekijöiden valinta, että mättäiden lentelyihin ja puiden pirstoutumisiin ja tankkien tuhoutumisiin käytetään runsaasti aikaa samalla, kun sotilaat vapautensa ja perheittensä asialla jäävät pelkiksi statisteiksi. Tali-Ihantala 1944 ei kunnioita sotien veteraaneja, ei todella. Se kuvaa värikuulamatsin keskelle joutuvina puunaamoina heidät, jotka ovat varmasti jokaisen suomalaisen mielestä ansainneet tulla kokonaisina ihmisinä ikuistetuiksi.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Kultainen kompassi... Samuli Edelmann - Vi... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (11 viestiä)

Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

08.12.2007 klo 00.35 1 tykkää tästä

Samaa mieltä olen arvostelijan kanssa. Liian sekava, liian vähän sanottavaa, liian kliseinen ja tympeä sotaelokuva. Näyttelijöihin ei saa juurikaan yhteyttä, vaan he jäävät etäisiksi. Koko elokuvan aikana ei käytännössä edes tapahdu mitään.

Pum pum... Rätätätä. Perkele. Ryssä. Lopputekstit.
lainaa
Ninstationbox

08.12.2007 klo 03.18

Ei pirkassa mitään vikaa ole, Tuntemattomassa sotilaassakin veti oikein hienon roolin (siis siinä uudemmassa).
lainaa
ensi-illassa

08.12.2007 klo 10.20

Kyllä se näin on valitettavasti. Vain sotahistorian harrastaminen pelasti vähän kuvan kattomista siinä mielessä, että tunsi hahmoja ja heidän oikeita kohtaloitaan, kun heitä puhuteltiin sukunimillä. Tämä olisi kuitenkin vaatinut vielä jotain kerrontaa tai tekstiä näiden yksityiskohtien tueksi.

Mikä oli tämä Lehväslaihon Sotkan ajaja Virtanen? Ettei vain olisi kuitenkin oikeasti ollut Mannerheimristin ritari ylikersantti Lauri Heino? Miksi vain osa henkilöistä olisi oikeilla nimillä, vai puuttuuko itseltäni tietoa tältä osin?!

Välillä rytisi suurhyökkäyksen tavoin. Sitten taas kohta olikin heti hiirenhiljaista. Tämä toistui koko elokuvan ajan. Jäi vähän heppoinen ja sekava kuva pohjoismaiden suurimmasta taistelusta, mikä olisi toisenlaisella ohjauksella ollut vältettävissä.

Lento-osasto Kuhlmeyn lähes täysi puuttuminen tai vaatimaton rooli elokuvassa oli valtava pettymys. Mitäpä olisi tehneet kunnon tietokoneanimaatiot (vrt. Pear Harbor) ym. Samoin lopputaisteluista ei saanut selvää: jokunen kranaatti ja maa pöllysi. Siinä kaikki. Tai edes koko elokuvan mittainen yhtenäinen juoni ilman jatkuvaa pätkimistä tilanteesta toiseen olisi parantanut tilannetta.

Elokuvasta ei ole Vanhan Tuntematton, Mollbergin Tuntemattoman eikä Talvisodan voittajaksi. Sääli :( Hyvä yritys kuitenkin ja hyvä, että tästäkin on nyt elokuva tehtynä.

lainaa
lokki

Rekisteröitynyt 10.04.2007

09.12.2007 klo 23.11

Yleisesti suomalaisien elokuvien katselusta on mennyt into siinä, kun kaikki näyttelijät ovat joka elokuvassa samoja - Ilmeisesti tässäkin.
Helsingin Sanomat antoi elokuvalle myöskin 2 tähteä, joten varmaan melkolailla keskiarvoa taitaa tuo edustaa.

Itse elokuva on vielä näkemättä, mutta voisinhan tuonkin katsoa, sotaelokuvat kun mieleisiäni ovat.
lainaa
Lazze

12.12.2007 klo 13.37

Täysin samaa mieltä tuosta elokuvista. Vielä lisäksi; suomalaiset sotilaat ja suomen eri murteet loistivat poissaolollaan. ..pistä nyt ruotsinkielinen ohjaaja tekemään...vai mitä tää oli? Kaikenkaikkiaan surkea elokuva!
lainaa
Regendos

Rekisteröitynyt 20.05.2007

13.12.2007 klo 16.18

Samaa mieltä arvostelijan kanssa. Petyin paha päiväisesti tähän elokuvaan.
lainaa
mjaa

29.12.2007 klo 11.15

Suurin osa ei varmaan tykänny elokuvasta ku ei historiastakaa tienny mitää
lainaa
tykkimies

03.07.2008 klo 07.26

Sotiemme veteraanien muistoksi ja kunniaksi tämä on tehty. Se riittäköön
lainaa
Sccoterman

20.04.2009 klo 19.10

Elokuva oli niin huono,että sen takia haluan ostaa sen.Salkkaritähtiä ja Petelius ja Puotila kenraaleina. Tosi uskottavaa,silti meni hankintaan.
lainaa
joppe

07.08.2009 klo 20.08

Minua aivan hävetti katsoa tätä elokuvaa teatterissa. Olisi ollut ainekset huippuleffaan. Millaistahan jälkeä Harlin olisi saanut aikaiseksi? Hän taitaa toiminnan sekä dialogin.
lainaa
joel

02.04.2010 klo 14.39

paras sotaelokuva minkä olen koskaan nähnyt
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova