Tuorein sisältö

Sully - uroteko Hudson-joella

Ensi-ilta: 09.09.2016
Genre: Draama
Ikäraja: 7
Jari Tapani Peltonen

11.09.2016 klo 16.20 | Luettu: 6036 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kanadalaiset hanhet tekevät itsemurhaiskun, kun kapteeni Chesley "Sully" Sullenberger nostaa matkustajakoneen ilmaan. On minuutteja aikaa reagoida. Sully suorittaa vaarallisen hätälaskun Hudson-jokeen. Useimmat juhlivat sankaria, mutta tuima munapää ja kumppanit pohtivat, tekikö Sully oikein: jotakin olisi kiva syytellä, joten Sully ei ole sankarillisissa tunnelmissa. Tarina on tosi ja elokuvamaailman asteikolla yksinkertainen. Sully on ammattilainen ja normaalitilanteessa hymypoika, eikä esimerkiksi masentunut, päihderiippuvainen improvisoija, jollaisen fiktiivinen Lento (Flight) esitteli. Leffa ei käänteillä yllätä, mutta tarinan rakenne on yllättävänkin tyydyttävä kokonaisuutena.

Pakkolasku esitetään katkonaisesti ja niin moneen kertaan, että spektaakkelia janoava ehtii pohtia, oliko se jo tuossa. Huipentuma on väittääkseni ihmisten onkimisoperaatio. Ennen sitä perusasiat upotetaan tajuntaamme. Se itsessään on simppeli ja juuri siksi liikuttava vaihe. On mukavaa, etteivät ihmiset panikoi liikaa, ja on mukavaa, kun yhteiskunta säntää automaattisesti avuksi. Jos elokuva alkaisi näissä tavallaan harmonisissa tunnelmissa, olisi hieman vaikeampaa samaistua Sullyyn, joka kyseenalaistaa todellisuudentajunsa, kun tuntemattomat laulavat ylistysvirsiä ja firman miehet jankuttavat simulaatioista. Juuri kun aloin ajatella, ettei tarinaa ole osattu rajata, kerronta alkoi hengittää ja kaikki oli hyvin.

Ohjaaja Clint Eastwoodista puhutaan mitä sattuu. Mies on luotettava tai persoonaton; tehokas tai hutiloija. Jopa Sullyn näyttelijä Tom Hanks on vitsaillut lämpimästi, ettei Eastwoodia kehtaa katsoa silmiin ja että hän kohtelee näyttelijöitä kuin hevosia. Eastwood taitaa omalla painollaan avautuvat inhimilliset tarinat. Ei se kaikki voi kuvitelmaani olla, että mm. Sullyn, American Sniperin ja Invictuksen rivien välistä löytyy viisautta. Minulla ei ole tarvetta ylistää Eastwoodia: jos Sullystä löytyy "tuttu tyylivalinta", niin se on se, että sivuhahmot ovat parin tyynen repliikin määrittelemiä. Eastwoodin tyyli ei toimi, jos tarina on moniselitteinen mysteeri tyyliin J. Edgar, Hereafter ja Changeling.

Hanks on huolestunut Hanks. Kakkospilottia tulkitseva legoleuka Aaron Eckhart näyttää Daltonin veljekseltä paksuine viiksineen ja noin muuten hän on hillitty, hittolainen-tyyliin huolestunut Eckhart. Muutamalle matkustajalle annetaan minuutti. Lennonvalvoja ottaa tapahtumat raskaasti, mutta katoaa elokuvasta, joka päättää tarjota takaumia vääntääkseen rautalangasta, että Sully on lentänyt aiemminkin. Leffa käy rajalla, jonka ylittäjiä kutsun sillisalaatiksi, mutta koska pillitin vähäeleisyydelle, teos onkin impressionistinen saavutus. Kriittisten ajatusteni ja tunteellisen reaktioni ristiriitaa pohtiessani muistin, että Eastwoodin Hiljaiset sillat taisi olla ensimmäinen kerta, kun itkin käpyjen täyttymättömän rakkauden johdosta (teini-ikäisenä).

Ja sitten sama selkeämmin (?). Jenkit näkivät tämän tarinan uutisissa. He hullaantuivat Sullyyn. Leffa lupaa kertoa tuntemattoman taustatarinan. Sullyn elämän kertauksena teos ei ole edes pintaraapaisu, eikä teos ole syvällinen kertomus posttraumaattisesta stressistä tai onnettomuuden tutkinnasta. Kevyt annos kiintoisaa nippelitietoa tarjotaan. Elokuvatähdet ansaitsevat sympatiamme sekunneissa. Se ei menisi läpi, jos Sully hetken ajan vaikuttaisi mokanneen, mutta se on kutkuttavasti kohahduttava kysymys, toimiko hän niin täydellisesti, kuin on ilakoitu? Leffa ei ole niinkään nerokas ote lähihistoriasta kuin vahva fanituote, joka kunnioittaa uroteon herättämiä tunteita syyllistymättä melodraamaan (mainittavissa määrin). Valtavirran hyvänmielenelokuva ripottelee tehosteita tasaisemmin sinne sun tänne kuin mainittu Lento ja ymmärtää loppua jo puolentoista tunnin jälkeen, kun enimmät mahdolliset mehut on puristettu.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Teit meistä kauniin... Bridget Jones's Baby... >

Keskustelut (5 viestiä)

Flyboy

11.09.2016 klo 16.57 3 tykkää tästä

Jo on naurettavaa verrata Flightia tähän, todellista alasta mitään ymmärtämättömyyttä. Muutenkaan en ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä tää arvostelija kirjoitti. Nähtävästi näille ukoille on todellisuus niin kaukana ja oma narsismi sillä tasolla, että halutaan tuottaa tämmöstä tekstiä.
Ammattilaisen sanoma elokuva on oiva kunnianosoitus lentokoneen miehistölle, joka teki täysin mahdottomasta mahdollisen. Elokuva kertoo myös hyvin sen todella suomalaisenkin piirteen, miten yhtäkkiä ystävät muuttuvat viholliseksi halutessaan päästä pätemään.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

11.09.2016 klo 17.21 21 tykkää tästä

Flyboy kirjoitti:
Elokuva kertoo myös hyvin sen todella suomalaisenkin piirteen, miten yhtäkkiä ystävät muuttuvat viholliseksi halutessaan päästä pätemään.


Jep, ihme piirre.
Teropitkämäenveli

11.09.2016 klo 18.35 14 tykkää tästä

Miten se JP jaksaa arvostelusta toiseen, vaikka lunta tulee vaan tupaan. Hyvin sä vedät. Minulle maistuu nämä arvostelut.
jwofrvpjv

11.09.2016 klo 18.45 3 tykkää tästä

Nähtiin samalla miltä Tom näytää 20 vuoden päästä

Sekin jännä yksityiskohta että tämmöisen ottaa ihan mielellään vastaan mutta jos Suomessa tehdään joku leffa vaikka Auerista tai Vanhasen laudoista tai Saulin uroteoista niin ensiajatus on yleensä että hyi helvetti. Saattaa johtua kyl budjetistakin, Tomkin on vähän eri kaliiperia kuin joku täällä vastaavassa käytettävä Myllyniemi tai Hietalahti
PMP

12.09.2016 klo 19.29 5 tykkää tästä

Täällä yleensä JP:n arvosteluista on paljon negaa, mutta niinhän se menee hommassa kuin hommassa. Länkyttäjät länkyttää, ja arvosteluista nauttivat hykertelevät itsekskeen lukiessa. Tässä kuitenkin kiitos herra Peltoselle, arvostelut eroavat muiden sivustojen tusina-arvosteluista, ja tyylillä eroavatkin. Älä muuta mitään!

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova