Trainspottingin jatke harrastaa kaikenmoista, mutta tärkein saavutus on kulttiklassikon naamojen saaminen riviin komeasti kuluneina. Spudia tulkitseva Ewen Bremmer lienee metodinäyttelijä, joka on vetänyt heroiinia 20 vuotta herättääkseen vastaavaa säälinsekaista huvittuneisuutta kuin puliukon rukkaselta näyttävä "Bad Ape" herätti uudessa Apinoiden planeetassa. Nisti-Spud on yrittänyt sopeutua yhteiskuntaan, mutta jo kesäaika oli liian kova haaste. Oveen kolkuttaa kohtalon hetkellä Renton, joka on kypsynyt nilkistä hurmuriksi Ewan McGregorin tahtiin. Renton nyysi nuorena muiden kuin Spudin hynät. Spud jää täten koristeeksi ja jännitteet kumpuavat Jonny Lee Millerin näyttelemän Sick Boyn ja Robert Carlylen näyttelemän Begbien reaktioista.

Psyko-Begbie pakenee posesta samalla kun kaikki muukin korostetun asetelmallisesti tapahtuu. Miehen verenpaine on yhä korkea (paitsi alapään tienoilla). Sick Boy on koettanut kiristää pervoporvareita aseinaan kaunotar, kamera ja jytkydildo, mutta bisnes on umpikujassa, joten miehen mielessä pyörii bordelli. Renton väittää eläneensä parempaa elämää. Pidin kovasti siitä trailerista, joka antoi ymmärtää, että armoton kuntoilu on uusi tie heroiinia hymyssä suin juhlineelle Rentonille. Kuvittelin pääseväni satuilemaan siitä, kuinka erilaisiin ansoihin addiktioille altis mieli voi astua, sillä omakin tavoitteeni on valita pakkomielteet pienimpien pahojen joukosta. T2 ei ole tarina addiktiosta. Sivumainintoja riittää, mutta huumeiden vetäminen tavan vuoksi on kevyttä heh heh -meininkiä.

Illuusio on se, että tarina alkaa hajota puolivälin jälkeen, koska kuherruskuukautena kaikki vaikuttaa lupaavalta. Leffa on hauska ja sympaattinen. Ohjaaja Danny Boyle puhkuu osaamista ja energiaa, mutta niinkin irtonaisia skenaariot ovat, että leffa vaikuttaa kyllästyvän ideoihinsa. "Virkavaltaa pakoileva" Begbie muuttaa kotiinsa ja se siitä jahdista. Hänen ja Rentonin kissa ja hiiri -kuvioihin kuuluu nokkelaa kuurupiiloa ja T2-lyhenteen lähestulkoon perustelevaa toimintaa, mutta mikä on tarina? Sick Boyn kiristysjuonet pursuavat mustaa huumoria, mutta keskoseksi jää se bordelli-ideakin. Muun muassa iso rahasumma ilmestyy leffaan sormia napsauttamalla, koska potti on perinne näissä filmeissä.

Se on omanlaisensa tunne, kun hyvät muistot ja menetetyt tilaisuudet alkavat tangota päässä katkeransuloisesti. En tarkoita sitä, että vaikkapa tuttu biisi muistuttaa tapahtumasta, vaan puhun yleisluontoisesta nostalgisesta tunnelmasta, johon tarvitaan pikantti määrä sarkasmia, herkkyyttä, unenomaisuutta ja realismia. Tiettyä tilannetta ei tarvitse muistella, vaan kaiku kaikesta riittää... Kukaan ei tajunnut, mutta: Boyle hallitsee nostalgian ja T2 on tehty sen, eikä tarinan vuoksi. Näyttelijät tuovat luonnostelmallisuuteen tasoja ja ovat fanille kadotettuja kavereita. Pääosin ainakin: menetin lopulta otteen Spudista, koska hänen merkitystään yritetään kasvattaa väittämällä, että hän saattaa kokemuksistaan johtuen olla kiintoisa kirjoittaja. On vaikea uskoa, että käsikirjoittaja on rappionistin pään sisällä, kun hän satuilee, että ehkä nistin pitäisi ryhtyä häneksi.

Yksi esimerkki nautittavasta mutta epäuskottavasta hetkestä on se, kun Renton esittää modernin version monologistaan, jossa hän ironisesti neuvoo "valitsemaan elämän", eli turhat asiat, joista monien elämä koostuu. McGregor tekee parhaansa myydäkseen hetken spontaanina ja Boyle pitää sen tyylikkään liukkaana, mutta monologi on niin hiottu, että vastanäyttelijän pitäisi vinoilla tyyliin "oho, harjoittelitko peilin edessä", jotta hetki tuntuisi etäisestikään aidolta. Muistaakseni Renton esitti alkuperäisen monologin kertojana, mikä on tapa runoilla astumatta selkeästi realismin varpaille.

Fanituotteena tämä on kiva ja tavallaan tuntuu, että kun leffaan mahtuu monta persoonallista hetkeä, sitä pitäisi kehua enemmän. Toisaalta tv-sarjojenkin kuvallinen taso on nykyään korkea ja kun sitä katsoo 10 tunnin sessioissa esimerkiksi Better Call Saulin tunnelmallista tyhjäkäyntiä, on luontevaa vaatia elokuvilta selväpiirteisiä tarinoita, jotka jättävät tunteen "se oli siinä".