Tuorein sisältö

Arn - Temppeliritari

Ensi-ilta: 22.02.2008
Genre: Draama, Seikkailu, Sota
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

23.02.2008 klo 19.59 | Luettu: 23913 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Varasta reilusti Braveheartista, tuntuvasti Kingdom of Heavenista, ota yksi kohtaus suoraan Conan Barbaarista ja toinen Kuninkaan Paluusta, ja sekoita soppaan yhdeksän kymmenystä jotain 80-luvun ruotsalaista tv-sarjaa - en muista Arn - Tomppeliritarin salaisia tuotantopäiväkirjoja lukeneeni, mutta vähempikin kuin tällainen keskinkertaisuuden ylistyslaulu sekoittaa muistikuvat. Kopioiko kaikkien aikojen kallein pohjoismainen leffa kliseitä, vai elokuvia, joissa niitä esiintyy? Siinä on kysymystä kerrakseen. Suomen valkokankaille pätkä pääsi kai siksi, että maksumiehinä on ollut suomalaisiakin. Muut Hollywoodin ulkopuolella tehdyt historialliset spektaakkelit päätyvät edelleen suoraan DVD-hyllyyn, olivatpa ne miten hyvin tehtyjä tahansa. Synti ja häpeä.

Keskiajalla syntynyt Arn on vilkas pikkupoika, joka teloo itsensä elokuvakoomaan. Äitee lupaa hänet Jumalalle, jos hän herää, ja niinpä hän sitten herää. Luostarissa hänelle opetetaan miekkailua ja jousiammuntaa. Pam! Arn on nyt kolmekymppinen ns. lihasnörtti (oma termini, jolla viittaan persoonattomaan ja karismasta vapaaseen kirjaviisaaseen yleisurheilijaan). Hän näkee ruotsalaisen blondin, joka osaa hymyillä. Arn ja blondi ovat kuin Romeo ja Julia heti, kun leffaa on saatu jatkettua hevosratsastuksella ja sen sellaisella, mikä vastasi leffakeskiajalla kukkapuskaa ja suklaarasiaa. Helppoa rakastavaisilla ei ole syystä että muinaisessa Ruotsissa kuningas vaihtui aina kun 3-10 partaista hevimetalliäijää kerääntyi yhteen. Asiat ovat monimutkaisia...

Arnin Norjaan muuttanut paras kaveri on tavallaan todellinen kuningas. Toisaalta paljon valtaa on myös kirkolla, joka kannattaa vastapuolta. Arnilla on hyvä syy kunnioittaa ison Jessen tiimiä vaikka nyt siksi, että hän teurasti tuossa yksi päivä pari tyyppiä puolivahingossa, ja piispa tai joku antoi sen anteeksi sillä perusteella, että tokihan Jumala itse työnsi pahikset munkin miekan eteen! Kiima on kuitenkin kiimaa, ja sellainen kiihottaa tekosyytä etsivää kirkkoakin. Molemmat syntiset palvelkoot Jumalaa 20 vuotta (tai siihen saakka, kun siitä kaverista tulee kuningas). Arn lähtee Jerusalemiin temppeliritariksi ja blondi pistetään nunnaluostariin, jossa häntä mopotetaan.

Yli puolessa välissä kahden ja puolen tunnin pakaranpuuduttajaa alkaa aivan toinen elokuva. Sormia napsautetaan ja sinisilmäisestä pojanklopistamme tulee kokenut, pidetty ja asialleen omistautunut sänkinen heppu, joka osaa kunnioittaa vihollisiaan. Missään vaiheessa yleisölle ei kerrota, miten tai miksi Arnista on tullut katu-uskottava sankari, josta voisi toisissa olosuhteissa jopa pitää. Oleellisinta on nyt se, että muslimit tahtovat vallata Jerusalemin ja kristityt yrittävät pitää puoliaan. Arn nousee tärkeäksi tekijäksi kuin legendojen valittu. Elokuvan parhaat lavasteet, näyttelijänsuoritukset ja kohtaukset nähdään näissä vaiheissa, joiden rinnalla seurataan myös joutavaa nunnaluostaridraamaa.

Ja mitäköhän merkitystä Arnin musliminpieksennällä on aiempien kuvioiden kanssa? Tarinan kannalta ei yhtään mitään - kuten ei myöskään minkään syvällisemmän, jos siis oletetaan, että leffassa jotain syvällistä on. Arn voisi yhtä hyvin toimia ninjana Japanissa tai halinallena Narniassa. Uskonnollinen sisältö rajoittuu siihen, että Jumala on, ja Häntä pitää kumartaa, tai piru vie. Äkkinäinen voi luulla, että elokuva johtaa lopulta johonkin, no, loppuratkaisuun, mutta kun ei, niin ei, ja kerta kaikkiaan ei. Kaikki on yhtä ajatuksen virtaa. Kaikki jää avoimeksi, mikä ei ole ihme, kun jatko-osakin on tulossa aivan pian.

Ei ole hullu idea tehdä isoa elokuvaa pohjoismaissa. 25 miljoonan euron budjetti on riittävä. Ohjaaja Peter Flinth osaa ohjata ihan elokuvan näköisen elokuvan. Kaikki kuitenkin kaatuu käsikirjoitukseen ja jo siihen, miten pahvisia hahmot ovat. Flinth on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< The Ghost Writer... The Mutants - Grave ... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (10 viestiä)

Goar

Rekisteröitynyt 10.04.2007

23.02.2008 klo 23.04

Hitto sai nauraa kun tätä luki. Peltonen, oot mun idoli!
lainaa
Jugger

23.02.2008 klo 23.56

Oli kyllä hauskaa luettavaa taas arvostelut :D
lainaa
RavenX

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

24.02.2008 klo 11.22

Nyt on kyllä pakko sanoa, että arvostelu meni turhaksi sanailuksi, eikä niinkään varsinaisen leffan arvosteluksi. Ehkei kahden arvostelun kirjoittaminen putkeen samalta istumalta ole se paras tapa, varsinkaan jos leffat ovat näin erilaisia. Rambon arvostelu oli mielekkäämpi ja oletankin sen olleen urakan ensimmäinen vaihe.

Mutta se niistä risuista. Vaikka itse en ole vielä leffaa nähnyt, mieleen tuli kuitenkin muutamia huomioita leffan tapahtumien pomppimisista. Käsittääkseni tämän ensimmäisen osan käsikirjoitus pohjautuu kahteen ja puoleen Jan Guilloun kirjoittamaan Arn -teokseen (Tie Jerusalemiin, Temppeliherra ja osa kirjasta Pohjoinen Valtakunta). Loput viimeisestä kirjasta onkin sitten jätetty jatko-osalle.

Liikaa on siis yritetty materiaalia ahtaa reiluun kahteen tuntiin ja selvästi oletettu, että katsojalle on Arnin trilogia jo ennestään tuttu kirjojen muodossa - tai hän lukee kirjat paikatakseen aikahypyt varsinaisessa leffassa. Ei todellakaan ratkaisu nerokkaimmasta päästä. En siltikään suostu uskomaan, että kyseessä olisi niin huono tekele, kuin Peltonen yrittää maalailla.

lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

24.02.2008 klo 17.01

RavenX kirjoitti:
Nyt on kyllä pakko sanoa, että arvostelu meni turhaksi sanailuksi, eikä niinkään varsinaisen leffan arvosteluksi. Ehkei kahden arvostelun kirjoittaminen putkeen samalta istumalta ole se paras tapa, varsinkaan jos leffat ovat näin erilaisia. Rambon arvostelu oli mielekkäämpi ja oletankin sen olleen urakan ensimmäinen vaihe.


On sitä parempi, mitä erilaisempia samalla kertaa katsotut leffat ovat, ja kirjoitin jutut eri päivinä, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.

Seison tämän yhden tähden takana, yksi tähti ei ole hatusta repäisty kärjistys, eikä hjuumoria. Mielestäni Braveheart on viiden tähden leffa, Gladiaattori neljän, Kingdom of Heaven kolmen, Troija kahden ja Arn yhden, noin esimerkiksi. Yhden tähden leffaa ei tahdo katsoa loppuun ensimmäistäkään kertaa, kahden tähden leffa menee vielä joten kuten kurkusta alas. Arn on innoton kliseepommi jopa Hollywood-tuotantoihin verrattuna, saati sitten Aasian maiden (mm. Intia) spektaakkeleihin nähden.
lainaa
Mika

28.02.2008 klo 10.47

Tähän voisi tietty selventää, että Arnin tarina on kirjoitettu ensi kertaa joskus vuonna miekka ja kivi... Joten tuskinpa sitä on kopioitu arvostelussa mainituista leffoista. Tosin en ole leffaa nähnyt vielä, niin en tiedä onko tyylillisesti kopio. Mutta voisin kuvitella että Kingdom of Heaven on samaa kastia kun temppeliritareista kerran on kyse.

Ja juonesta tiedän sen verran että Arnhan _joutui_ lähtemään muslimien pieksijäksi "hirvittävän" rikoksensa takia, joten eiköhän se selitä miksi hän sinne lähti. Ja kaikkihan johtaa siihen että Arn kuuluu sukuun josta ruotsin "tre kronor" on lähtöisin.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

28.02.2008 klo 11.56

Mika kirjoitti:
Tähän voisi tietty selventää, että Arnin tarina on kirjoitettu ensi kertaa joskus vuonna miekka ja kivi... Joten tuskinpa sitä on kopioitu arvostelussa mainituista leffoista.


Toteutus on kopioitu. Jo käsikirjoituksen toteutus.

Erilaisia tarinoita ei ole olemassa kovin montaa, joten on kirjoittajan velvollisuus saada ihmiset luulemaan muuta luovilla ratkaisuilla.
lainaa
jammi

22.03.2008 klo 13.03 1 tykkää tästä

Minun mielestäni Arn - Temppeliritari oli hyvä, ehkä kolmen tähden elokuva.

Ruotsinkielinen alku ei innostanut, mutta juonen ja filmin edetessä tarina sai mukaansa. En ole kirjoja lukenut, mutta mielestäni leffa oli toimiva. Pieniä
kliseitä ehkä oli, mutta ei häiritseviä.

Avoin loppu oli mitä loistavin.
Suosittelen katsottavaksi.
lainaa
peltonen-on-p-ska

01.08.2008 klo 20.38

voi vittu ton kaa eihän se osaa arvostella yhtikäs mitään!!
lainaa
lol

06.02.2009 klo 19.04

Surkea arvostelu, johtuiko kenties siitä, että elokuva on ruotsalainen?
lainaa
Belew

03.10.2009 klo 21.33

lol kirjoitti:
Surkea arvostelu, johtuiko kenties siitä, että elokuva on ruotsalainen?


Heh, luuletkos että Peltonen kompastelisi moisiin naurettaviin granfallooneihin. Oli suomalainen tahi ruotsalainen, mitä väliä, jos leffa on kuraa. Tosin Ruotsi nyt on yleisesti elokuvateollisuudessa Suomea vuosikymmeniä edellä (kun meillä Spede väänsi "elokuviaan", teki Bergman klassikoita), mistä johtuen Arnille voisi antaa enemmän kritiikkiä kuin suomalaiselle vastaavalle.
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova