Adam Sandlerin asteikolla Hubie on onnistunut hahmo. Sössöttävä aikamiespoika huutaa toisinaan (kuten oletit), mutta sitä on ajateltu hetki, mitä Hubien otsikoitu pakkomielle tarkoittaa. Kun kauhukoristeiden keskellä majaileva äiti mainitsee, että Hubie on aina pitänyt halloweenista, Hubie myötäilee vain lakonisesti. Joka vuosi Hubie sekoilee epävirallisena järjestysmiehenä turvatakseen halloweenin, vaikka hän on itse ainoa ongelma. Hän selvästi koettaa hallita pelkojaan. Hän taantuu viisivuotiaan tasolle säikkyessään rekvisiittaa, eikä hän suhtaudu luontevasti arkisempiinkaan kekkereihin saati tyttöpöpöihin. Hän pitää halloweenista siten kuin lapset pitävät liian jännistä jutuista, jos lainkaan.

Tänä vuonna kylähullua tarvitaan, sillä ihmisiä oikeasti katoaa. Tuttu satu pojasta, sudesta ja vääristä hälytyksistä on vain löyhä suunta ja mysteeri toimii suhteellisen hyvin. Joku on paennut pöpilästä, mutta yliluonnollisia selityksiä ei voida sulkea pois, kun töksähtävät tyylivirheet ovat yleensäkin Sandlerin huumorin muoto. Salemin noitavainot mainitaan. Sandlerin vakiokalustoon kuuluva sillanalainen peikko Steve Buscemi vihjaa, ettei häntä kannata häiritä lähiaikoina. Pohdin vähintäänkin sitä, mitä Sandler luulee säätävänsä, joten kun tarina loppusuoralla selkeytyi, tunsin saavani parempia vastauksia kuin tusinadekkarit tarjoavat.

Tämä ei ole spoileri: pakollinen kaiken paketoiva "puhe kyläyhteisön edessä" on taas vaihteeksi sympaattinen simppelissä hyväntahtoisuudessaan. Muinaiset noitavainot olivat kiusaamista ja Hubieta on kiusattu, etkä polttaisi enää noitia, tai jotakin. Se mikä on sarkasmia teoriassa, vastaa käytännössä sitä, kun Pikku Myytä ja Haisulia teatterissa näyttelevät aikuiset vetävät överiksi kohtauksen, jossa hahmojen riidan moraali selitetään polvenkorkuisille. Se on Risto Räppääjä -tason draamaa, kun kouluajan ihastus ilmaisee toistuvasti, että kuuttakymppiä kohti puskeva Hubie voisi jo kysäistä häntä treffeille. Pelottava tämä "kauhukomedia" ei ole edes moniin lastenohjelmiin verrattuna, mutta suhteellisten nautintojen ystävä voi huvittua mm. siitä, kun keskellä perhe-elokuvamaista kohellusta mummon paidassa lukee "tämänkö vuoksi ajelin pallini". Suomessa kaikki katsovat vastaavaa lauantaisin, mutta 'Muricassa ikäraja on 13.

Leffa on ihan hauska? Leffa on tosi tyhmä. Sandler saa Mies ja alaston ase -tyyppiset kreisikomediat näyttämään entistä klassisemmilta omalla tyylillään, josta löytyy arkista uskottavuutta, mutta sitten Sandler lentää seinään kuin piirroshahmo ja joku Shaquille O'Neal (216 cm) ilmestyy kimittämään sketsihahmona. En osaisi antaa esimerkkiä vitsistä, joka toimii jo käsikirjoituksessa, mutta asiayhteydessä se on herkullisen tyhmää, kun herra "halloween-fani" hengailee värikkäiden hirviöpukujen meressä ja onnistuu silti kangistumaan kauhusta huvipuiston kummitustalossa. Se on sekä tyhmää että nokkelaa, että Hubie on rakentanut linkkuveitsimäisen termospullon. Hän on halukas kohtaamaan vaarat valmistautuneena, joten hänet ajoittain lamaannuttava pelko kytee syvällä. Hän on syvällinen? Ei innostuta.

Kuuluisien roskaleffojen kulisseihin kurkistavista draamoista löytyy aina kohtaus, jossa pässinpäät ihailevat haltioituneena tekelettään. Sitä kohtausta vastaavia lämpimiä tunteita herättää se, kun Sandler ilmeisen laajoine ja uskollisine kaveriporukoineen ja rentoine ja nimekkäine vieraineen saa romuluiset rutiinit kohdilleen. Kaikilla on kivaa. Muutamat viime vuosien viritelmät ovat kaatuneet siihen, ettei Sandlerin luontaisesti hiipuva energia palvele tarkoitusta, joten siinäkin mielessä tarkoituksella nuutunut, mutta hulluuskohtauksia saava Hubie on selkeä onnistuminen.