Se, että päädyin tupla-arvosteluun, tiivistää kärhämäni ykkösen kanssa. Kauhuleffa ei kummoista jujua kiihkoilun kylkeen tarvitse. Takaumarakennetta käyttävä trilogia on juju, mutta ykkönen sisälsi vain lupauksen siitä, joten leffa ei tuntunut kokonaiselta edes trilogioiden standardeilla.

Pientä pitäjää piinanneet murhaajat palasivat zombeina vuonna 1994 jahdatakseen teinejä, koska noitaa potuttaa. Osassa 2 eloonjääneet tapaavat tyypin, joka muistelee 70-luvun kesäleirin kauhuja koko leffan ajan. Noitavainot profiloituvat heti epäreiluksi toiminnaksi, kun sadistiset leiripennut haukkuvat noidaksi kaveria, jota he epäilevät varkaaksi. Se oli siinä: juju?! Käsityksemme noidista ja konfliktista on mullistettu?

Asia ei avaudu heti, mutta kakkonenkin kärsii "jujusta" enemmän kuin hyötyy. Teinit pääsevät taas juonen jäljille. Yksi tappaa muita aivopestynä koneena. Itsenäisessä elokuvassa tappajan ja uhrien suhdetta luultavimmin terävöitettäisiin: syyntakeettomuus on sivuseikka, kun on tapoja tehdä siitä tragedia, vertaus tai vitsi, kun A tappaa B:n. Tarvittu energia menee kokonaisuutta syventävään nippelitietoon. Ykkösen roistogalleria ei vastannut yhtä Jason Voorheesia, eikä kakkosen sooloilija ole parannus.

Kolmosenkin koettuani tuumin, että trilogiassa oli yksi huomionarvoinen asia, jota en arvannut. Sitten luin kakkosta koskevat muistiinpanoni ja koin arvanneeni kaiken. Ennalta-arvattavuus ei ole synti aina, mutta takaumatrilogia paljastaa ennakkoon osan uhreista ja selviytyjistä ja hukkaa silti aikaa juoksenteluun, joten varsinkin kakkonen on pelkkää pitkittämistä.

En veikannut, että 1600-luvulle sijoittuva kolmonen on visio, joka käyttää aiempia näyttelijöitä, mutta aikamatka kävi mielessä jo kun trilogiasta kuulin. Vuoden 1994 homoseksuaalinen sankaritar olisi alleviivatusti päätynyt vastaavaan tilanteeseen kuin noita, jos hän olisi syntynyt aiemmin, eli homofobia ja noitavainot rinnastetaan, kuten oletin. Hämmennyin siitä, ettei kakkonen edistänyt teemaa, mutta kun teema taas hiipui, hyväksyin sen muutamien (ainoiden toimivien) hahmojen omaksi jutuksi. Veikkaukseni rikkaan ja köyhän kylän suhteesta meni oikein. Pyrrhoksen voiton trilogia ottaa siinä, etten enää vaivautunut arvailemaan, kun huomasin tietyn sivujuonen jäävän vajaaksi, ellei se alusta jotakin.

Eri aikojen ahdasmielisyyden ja laumakäytöksen vertailu on kiinnostavaa ja kakkosessakin on jälkimmäistä. Murhat pyritään myymään kivuliaina ja näyttelijöiden reaktiot ovat kunnossa, joten ykkösen virnistely ja yksi kärkevä hömppätappo ovat suurempia tyylivirheitä kuin vastaavan kaman puute. "Tyydyttävä" olisi vahva sana, mutta kun huomioidaan, että kävin jo kooman puolella, kolmonen kyllä herätteli, kun se virallisti kaiken ja ehti johdonmukaisesti leikkiä figuurien, leikkisettien ja sääntöjen kokoelmalla. Kolmosessa "juju" näkyy.

Materiaalista voisi leikata huomattavasti dynaamisemman minisarjan. 4 x 50 minuuttia, tattis. Kaksi jälkimmäistä jaksoa rakentaisin kolmosesta. Lattialle jäisi noin kahden tunnin verran pitkää piimää satunnaisista uhreista.

Ykkönen sai 2,5 tähteä. Kakkonen putoaa kakkoseen, mutta kolmoselle heruu hikisesti 3.