Tuorein sisältö

007 No Time to Die

Ensi-ilta: 30.09.2021
Genre: Toiminta
Ikäraja: 16
Mikko Heinonen

30.09.2021 klo 20.00 | Luettu: 6196 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen



En ole nähnyt elämässäni niin paljon elokuvia, että kokisin tarvetta kirjoittaa niistä usein arvosteluja. James Bond -elokuvat sen sijaan olen monen ikäiseni tavoin nähnyt, useimmat niistä moneen kertaan ja monia omistankin. Laserdiscinä, tietysti. Siksi pyysin leffajumala Peltoselta luvan arvostella tämä pätkä.

Omassa lapsuudessani Bond oli tietenkin Roger Moore, jonka versio 007:stä oli 1980-luvun puolivälissä jo sellainen vanha irstas setä ja leffatkin täynnä kaikenlaista Vitsi Huumoria. Vanhan kansan mielestä alfauros ja ajoittainen naisten pahoinpitelijä Sean Connery oli luonnollisesti tehnyt kaiken paremmin jo 60-luvulla. Austin Powersin huumori toimi, koska leffatyyppi oli jo valmiiksi melkein itsensä parodiaa.

Timothy Daltonin aikana Bondia taas vietiin väkivaltaisempaan ja aikuisempaan suuntaan, vaihtelevin tuloksin. Itselleni alin piste oli Pierce Brosnanin kauden loppupää, jossa Bondeja kuvattiin kunnon Spede-tyyliin ilman käsikirjoitusta tai sen suurempaa johtoajatusta, koska raina nyt vain oli saatava jouluksi teattereihin. Haukoteltuani läpi sen viimeisen brosnanoinnin (Kuolema saa odottaa, 2002) päätin, että jotain pitää tapahtua ennen kuin maksan tästä rahaa.

Daniel Craig onneksi tapahtui, ja Casino Royale oli muutenkin ällistyttävä irtiotto: Bond-leffassa oli oikeasti juoni ja kiinnostavia hahmoja. Innostuin asiasta niin paljon, että menin katsomaan Quantum of Solacen teatteriin. Ei olisi kannattanut. Skyfall olikin sitten taas vallan hyvä, etenkin ennen kuin siihen piti välttämättä ympätä toinen elokuva loppuun. Pidin Spectren teemabiisistä, alkukohtauksesta ja kuvastosta, mutta muuten siinä tuntui tapahtuvan todella vähän.

Melkein pari vuotta viivästynyt ja varttia vajaa kolmetuntinen No Time to Die vetää yhteen Craigin Bond-kauden, joka on poikennut edeltäjistään tuomalla jonkinlaisen draaman kaaren myös elokuvien välille. Täysin erillisten seikkailujen sijaan Bond on matkan varrella kasvanut hahmona, ja myös tarinan elementtejä on kuljetettu leffasta toiseen. Siitä aloitetaan nytkin, kun elokuva alkaa siitä mihin Spectre päättyi: Bond ja Madeleine Swann (Léa Seydoux) viettävät laatuaikaa. Se kestää juuri niin kauan kuin seesteiset hetket elokuvan alussa yleensä, ja sitten Bond jo vetäytyykin yksinään mörrimöykkyilemään eikä halua enää lähteä tehtävälle, vaikka CIA kauniisti pyytää – ennen kuin seuraavassa hetkessä aivan ehdottomasti haluaakin.

MI6 on luonnollisesti korvannut komentajan evp uudella agentilla, jota esittää Lashana Lynch. Perinteiseen tarinaan kuuluisi, että tämä olisi Bondille valtava ongelma, mutta lopulta se ei sitä ole: osoittautuu, että hän ei olekaan käppäukko. Joku sanoo varmasti, ettei Bondiin kuulu tuoda tällaista inhimillistä aspektia, minä taas sanon että katsoin juuri Kuoleman katseen ensimmäiset 10 minuuttia uusiksi ja kiristelin hampaitani oikein huomattavasti enemmän.



Rami Malek tekee sisältä rikkinäisen pahiksen, josta saisi kyllä enemmänkin tehoja irti: nimensä mukaisesti Ljutsifer on toki pirullinen, mutta lopulta se perimmäinen motiivi jää hämäräksi ja suunnitelmien koherenssi on samaa luokkaa kuin Bond-pahiksilla yleensä. Christoph Waltzin Blofeld on mielisairaalassa, mutta saa kelpo osan tarinassa hänkin.

Mukana on myös häkellyttävän upea Ana de Armas, jonka hahmo tuntuu melkein tekijöiden vedätykseltä katsojille: entisaikojen koristeroolin sijaan tarjoillaankin raisua toimintaa ihan niukkaa iltapukua repimättä tai riisumatta. Sama teema toistuu muuallakin siinä määrin, että on vaikea ajatella ettei kyseessä ole tietoinen päätös. Bond-kliseet ovat edelleen olemassa, mutta silleen ironisesti. Sankarimme ei hermostu luotien viuhuessa, koska eihän häneen nyt voi osua, ainakaan pahasti. Aston Martin voi ottaa vastaan pienen pataljoonan tuliannoksen ja poistua omilla voimillaan paikalta. Muutama nokkela, tunnelmaa keventävä sutkautus on pitänyt tietenkin saada mukaan, samoin kuin David Dencikin puolikoominen venäläishahmo. Ylenmääräinen brittilipun heiluttelu sen sijaan on hylätty ja ainakin kerran MI6:n ajoneuvossa on EU-kilvet, mitä voi pitää joko klaffarina tai kannanottona.

Jos elokuva johonkin varsinaisesti syyllistyy, niin kenties yrityksiin vedota tunteisiin vähän epätyypillisen paljon lajityyppiinsä nähden. En pelkää liikuttumista, jos jokin koskettaa oikeasti, mutta aivan niin ei kyllä käynyt. Toisaalta en vaivaantunutkaan. Jos minulta kysyttäisiin, miten James Bondin kaltainen hahmo tuodaan tämänhetkiseen asenneilmastoon niin, että tasapuolisesti kaikki voivat katsoa pätkän pahoittamatta mieltään, en osaisi vastata siihen paremmin kuin Cary Fukunaga tiimeineen. No Time to Die ei ole ehkä erinomainen elokuva, mutta se on kyllä perin mainio James Bond -elokuva – ja se riittää. Daniel Craig on minulle James Bond, kunnes tämä ja Casino Royale virallisesti ylitetään.



Photo credit: Nicola Dove © 2019-2021 DANJAQ, LLC AND MGM. ALL RIGHTS RESERVED

V2.fi | Mikko Heinonen
< Iron Maiden - Senju... In the Heights... >

Keskustelut (7 viestiä)

Prööööt

01.10.2021 klo 04.56 20 tykkää tästä

Tällaisia arvosteluja lukee paljon mielummin kuin Peltosen aivopieruja.
lainaa
HuntersMoon

01.10.2021 klo 07.14 14 tykkää tästä

Kyllä sillä ainakin itselle suuri painoarvo on että on jo pidemmän aikaa (~14 vuotta?) elänyt Peltosen arvosteluiden parissa ja saanut niistä äärettömän paljon elämyksiä joita ei kenties muuten olisi löytänyt. Tietynlainen luottamussuhde muodostunut, ymmärrys kritiikkiin sekä arvostukseen. Ihan aina ei toki mielipiteet osu yhteen mutta jokaisesta arvostelusta tarkistan vähintään tähdet ja lisään katselulistalle genrestä riippumatta mikäli arvostelun myötä kiinnostuu tai elokuva kiinnostaa tarpeeksi lähtökohtaisesti

Tämä arvostelu itselle tyhjä arpa, lukemattakin.
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

01.10.2021 klo 09.51 20 tykkää tästä

Juu, ei hätää - Jari jatkaa kirjoittelua jatkossakin. Tämä arvostelu vaan olisi hänellä mennyt vasta pitemmälle ensi viikolle, ja sattumalta sain tilaisuuden nähdä elokuvan kutsuvierasnäytöksessä, niin sovimme tällä tavoin.
lainaa
RandomSwinger

01.10.2021 klo 15.36 16 tykkää tästä

Vaikka tämä arvostelu varsin ansiokkaasti onkin kirjoitettu, kyllähän nämä Peltosen "aivopieru"-arvostelut kiistatta toimivat tämän sivuston erottuvuustekijänä.
lainaa
MikroPop

Rekisteröitynyt 05.11.2019

02.10.2021 klo 05.49 7 tykkää tästä

HuntersMoon kirjoitti:
Kyllä sillä ainakin itselle suuri painoarvo on että on jo pidemmän aikaa (~14 vuotta?) elänyt Peltosen arvosteluiden parissa ja saanut niistä äärettömän paljon elämyksiä joita ei kenties muuten olisi löytänyt. Tietynlainen luottamussuhde muodostunut, ymmärrys kritiikkiin sekä arvostukseen. Ihan aina ei toki mielipiteet osu yhteen mutta jokaisesta arvostelusta tarkistan vähintään tähdet ja lisään katselulistalle genrestä riippumatta mikäli arvostelun myötä kiinnostuu tai elokuva kiinnostaa tarpeeksi lähtökohtaisesti

Tämä arvostelu itselle tyhjä arpa, lukemattakin.

Muuten sama, mutta ei tämä minusta huono arvostelu ollut, Heinosella oli vain melkoiset kengät täytettävänään. Hyvä ja informaativinen teksti joka kertoi minulle leffasta sopivasti spoilaamatta. Peltosen toivon silti jatkavan kirjoittamista vielä niin kauan kuin hänessä henki pihisee ja olkoon se kauan.
lainaa
Exe

03.10.2021 klo 23.56 1 tykkää tästä

Hyvä teksti. Hämmennyin kyllä ensimmäisen virkkeen kohdalla, että mitäs Peltonen nyt. Toivoisin kuitenkin Peltoselta toista mielipidettä, vaikka sitten lyhyempänä versiona. Tai olisiko joku artikkeli, jossa yhteenveto Craigin Bondeista ja koko tarinan kaaresta (kerta sellainen on)?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.10.2021 klo 18.31 5 tykkää tästä

Viranomaisena vahvistan tämän oikeaksi elokuvaksi. Casino Royale oli toteutukseltaan laadukkain jos ei legendaarisin Bond, ja No Time to Die viimein lunastaa lupaukset.

Ainoa ongelma on Spectren haamu. Se leffa on potaskaa. Hämärän järjestön takana oli hämärämpi järjestö, kun studio sattui saamaan oikeudet Spectre-nimeen, joten on lieviä vaikeuksia uskoa mysteeriin, jossa (tavallaan) hämärämmän järjestön takana vaanii hämärin järjestö.

Craig-saaga on pelannut "tällä kertaa se on henkilökohtaista" -kortin liian usein. En kritisoi Bondin motiiveja, sillä leffan hienous on siinä, kuinka se kehystää Bondin kehityksen Craigin rupeaman pääasialliseksi pointiksi, mutta sivunaamarintamalla jo se oli toistoa, kun Blofeld viimeksi paljastui Bondin kaunaiseksi veljeksi.

Rytmi myy alun täyteläisenä, kun kaikki on avoinna. Selkeytyessään myös olennainen, simppeli tarina on tyydyttävä, joten kauaa en pihissyt edellisten osien muistolle.

Saaga-artikkelia voi harkita, jos putkesta innostun. Tänään tilinpäätökseni on se, että Casino Royale ja No Time to Die ovat vahva alku ja loppu tarinalle, jonka puoliväli toimii parhaiten ollessaan huterien muistojen varassa. Muutama välivaihe takuulla korostaa hyviä puolia, mutta hatusta arvottua mytologiaa pahuusfirmoista ei tee mieli analysoida.
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova