Tuorein sisältö

Spider-Man: Across the Spider-Verse

Ensi-ilta: 31.05.2023
Genre: Animaatio, Sci-fi, Seikkailu, Toiminta
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

01.06.2023 klo 13.00 | Luettu: 3248 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


Soolosankarina parhaiten toimivan hahmon kolmaskin multiversumielokuva on vahvempi kuin hänen sooloilunsa. Väittämään sisältyy paljon. Se menee vitsinä: jos pidämme multiversumeista, kasvoimme ohi johdonmukaisuudesta? On myös selvää, että Spider-Manin on vakuutettava soolona ennen kuin satojen versioiden törmäys tuntuu miltään. Useimpia versioita yhdistävä naamio on alan geneerisimpiä, joten vannoisimme mm. Deadpoolin ja Deathstroken sekoilevan mukana, ellemme tietäisi, että Spider-Man on - yleensä - parhaansa yrittävä pulliainen, jolla on tieteellinen mieli, huumorintaju ja takana sarja tragedioita. Juoni käsittelee asiaa.

"Spider-Gwen" eli alkuperäisen Spider-Manin ensimmäisen kuolleen tyttöystävän vaihtoehtoinen Spider-Woman-versio kohtaa vääränlaisen roiston universumissaan. "Vuoden 2099 Spider-Man" johtaa yritystä palauttaa loikkarit kotiin. Gwen on vaiheessa, jossa sankari-identiteetin paljastaminen läheisille on kriittisimmillään, mikä inspiroi häntä liittymään ulottuvuuspoliiseihin. Hän on vapaa tapaamaan taas "Ultimate Spider-Man 2.0:n" eli miespäähenkilö Miles Moralesin – vai onko, tättärää?

Onko tarina hyvä tai edes tarina? Ei, mutta se tuntuu siltä. Leffa käy avointa sotaa kännykänräpläyshimoa vastaan eeppisellä vyöryllä ärsykkeitä. Epätoivon puolelle ei lipsuta: pöhköimmät viittaukset ja ristiriitaisimmat visuaaliset ideat pultataan villeimpään toimintaan ja aikaa löytyy pitkille keskusteluille, kun säännöt tai suhteet vaativat konkretiaa. Leffa on matkalla vain kohti jatko-osaa, mutta alkupään ja ykkösosan yksityiskohtiin palaaminen ruokkii tunnetta johdonmukaisuudesta. Jännitteet tuntuvat, kun leffa väittää Spider-Man-tragedioiden olevan todennäköisiä ja ettei se ole kliseistä vaan juoni.

Emme usko, että ainoa Gwen, joka ei ole kuollut, kuolee, mutta on vastaavia asioita. Jotkut ovat hölmöjä. Leffa voisi yhtä hyvin väittää, että May-täti ei voi koskaan kuolla (sarjakuvissa hän voi kuolla), mutta jos May aloittaa transition Ben-sedäksi, hän kuolee välittömästi ja nimenomaan Spider-Manin vastuuttomuudesta johtuen (Ben-setää on käsitelty muillakin tavoilla).

Pinnallinen ilosanoma on se, että kuka tahansa voi olla Spider-henkilö: myös valkoinen koti-isi, raskaana oleva tumma nainen ja dinosaurus. Miles joutuu silti puolustamaan oikeuksiaan ja ajattelemaan itsenäisesti, joten leffa sallii normaalin setin mielleyhtymiä, tuntuen tarinalta eri tavoilla. Keskeisin superroisto Pilkku on Milesin ulottuvuudesta. Nolo teleporttimies vahvistuu multiversumiin sotkeutuessaan.

Kuvasto on merkittävin ansio. Pääpiirtein jumaloin tätä liikkuvaa, luovemman puoleista sarjakuvaa - mutta valikoiduissa ulkokohtauksissa mennään liian pitkälle. Kuvankaappaus trailerista:


Mitä tuo on olevinaan? Piirretyn oloiset taustat on sumennettu, jottet ihaile niitä, ja taustahahmot ovat suttuisia kuin halvassa 3D:ssä tyyliin Aku Ankan taskukirjan erikoisnumero Hyppypapujen hyökyaalto 3D. Mietin vakavissani, pyöriikö edessäni väärä versio, kun tyylissä viipyiltiin. Usein etualankin objektit on koristeltu valoviivoilla. Se on hinta luovuudesta, joten nielen sen.

Toisen epäkohdan leffa jakaa Fast & Furious X:n kanssa. Molempien nimessä oli tietoisku "Part 1" ennen kuin markkinointitiimi suositteli rahojen ottamista ja juoksemista. Jos et tiedä näiden jäävän kesken, jälkimakuun lipsahtaa kusetuksen aromia. Selvisin itse sillä huomiolla, että on lähes mahdotonta jättää homma kesken yhtä kiinnostavasti kuin Imperiumin vastaiskua -

- heittämällä parempi leffa Paluu tulevaisuuteen 2 tekee. Across the Spider-Verse on animaatioksi pitkä teos, jonka rytmi on harkittu ja silkkinen, mutta "lopetus" eli siirtymä on poikkeus sääntöön.

Multiversumitarinat ovat lopun merkki (todennäköisesti Marvel-ajalle, ehkä boomer-nostalgialle), mutta ne ovat sallittuja ja elämme kultakautta. Leffa on hyperaktiivinen johtuen muustakin kuin viittauksista, joten ehkä leffa on merkki myös tulevasta: ehkä ADHD-5G-pennuille voidaan myydä erilaisia rajattuja teemoja visionäärisellä hip-hop-jou-mään-pimpeli-pompelilla, jonka sekaan ujutetaan klassista kerrontaa, vähän niin kuin hip hopin sekaan sämplätään oikeaa musiikkia.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Beast... Magic Mike's Last Da... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova