Viimeksi agentti Ethan Hunt etsi USB-tikkua kolme tuntia. Tikku on nyt tökättävä uponneeseen sukellusveneeseen, kuten tiedämme. Veikkaatko leffan tarvitsevan montakin minuuttia kertaukseen? Siitä lisää pian.

Sukellusvenekohtaus on huikea. Sukeltamisessa on vielä samaa henkeä kuin edellisen osan mopohypyssä: jos Tom Cruise oikeasti tekee jotain vaarallista, ympärille on kuitenkin animoitu fantasiaa. Se, mitä tapahtuu aution sukellusveneen sisällä, on elokuvan taikaa. En panttaa salaisuuksia, vaan viittaan ruuhkaiseen käytännön toteutukseen ja aikaa saavaan tunnelmaan.

Tikku on tökättävä, jottei tekoäly tuhoa maailmaa. Tekoäly on yhä Skynet-tyyppinen taustapiru eli ydintuho on mainittu. Lisätiedot ovat kirjaimellista fantasiaa: jos et tunnista lukuisia yhtäläisyyksiä mm. roolipeleihin, leffa itsekin viittaa Aladdinin taikalamppuun. Se ei estä agenttijännitystä. Huntin tiimillä, mairealla pahiksella ja viranomaisilla on mutkikkaasti ristiin menevät suunnitelmat tekoälyyn liittyen, joten riidellään ja ammuskellaan ennen julisteen lentokonekohtausta, joka huipentaisi minkä tahansa tällaisen.

Vanhalla kaksitasolla yritetään tavoittaa toinen. Riippumatta siitä, miten mikäkin otos on tehty, kohtaus on ylilyönteineenkin poikkeuksellisen todentuntuinen, kun Cruise sinkoilee epämääräisesti naama haitarilla ja tukka sekaisin. Nämä jutut sarja osaa, ja tämä kohtaus on jaloa kärkeä.

Tätä toivoin, kun virheellinen ennakkotieto väitti leffan kestävän alle kaksi tuntia! Edellinen osa floppasi, joten tämä on ryhtiliike? Ja paskat on. Kolmen tunnin leffa käyttää ensimmäisen puoliskon sen sönköttämiseen, minkä jo tiedämme.

Tekoälyn kataluus selitetään Huntin läheisille liittolaisille, viranomaisille, pahiksille ja sitten sekundäärisille viranomaisille ja sekundäärisille pahiksille pitkälti samalla tavalla. Lähes aina Hunt sanoo lopuksi: luotathan? Tarinan rakenteella leikitään mielivaltaisesti, eli leffa mm. näyttää, miten yhdessä sukelluksessa tulee käymään, suorittaa sitten toisen sukelluksen ja alkaa selittää, miten kolmannessa sukelluksessa käy, vaikka 1. mainittu sukellus on tapahtumatta. Koko kuuden tunnin leffapari ei elävöitä tekoälyn mullistamaa maailmanjärjestystä, koska tekijät eivät tajua teemasta hölkäsen pöläystä. He ovat tavoitteidensa ja kykyjensä tasolla, kun Hunt vitsailee, että yksi roisto on roikkunut liikaa netissä; tosimies roikkuu lentsikassa.

Samalla leffa koettaa päätellä koko saagan. Muistatko vanhan juoniaukon? Et? Joo, no, sori sitten (kuvittelen leffan sanovan), sillä ei viittauksella sinänsä väliä ole, mutta jos olet faniteorian tynkää kehitellyt, niin ajattelin että viittaus piristää.

On vaikeaa selittää mutkikas kokonaisuus erilaisille ihmisille. Pyrin näkemään lukemattomat nopeat takaumat johdonmukaisina selvennyksinä, mutta kun leffa ei ollut edennyt askeltakaan ja ykkösen ihmisjojokohtauksesta nähtiin toinen tai kolmas välähdys, päässäni alkoi sirittää. Kuvittelin sekaan omia välähdyksiä tyyliin Cruise sekoaa Oprahin sohvalla & Cruiseen tunnetusti perustuva Disneyn Aladdin sanoo "luotathan". Eräässä vaiheessa hoin mielessäni "kohta toimintaa, kohta toimintaa", kunnes siitä tuli Nuija ja tosinuija -hokema "löydä onnellinen ajatus, löydä onnellinen ajatus". No, sitäpä enemmän nautin Jim Carrey -imitaatioista ja -kampauksista, joita Cruise suorittaa ilmavirran avustamana.

Edellisen osan tavoin tämä on 1 tähden leffa 3-5 tähden toimintakohtauksilla, mutta nyt taso on vielä epätasaisempaa. Koko tekoälyjuoni on MacGuffin eli tekosyy. Kun leffa itse sen tajuaa, leffa kulkee moitteetta. Leffasta ja täten ehkä koko saagasta jäi itselleni mukava jälkimaku, mutta leffan alun perusteella en sallisi ohjaaja-kirjoittaja Christopher McQuarrien kirjoittaa edes nimeään paperiin, jolla hän lupaa olla kirjoittamatta mitään jatkossa.