Katsoin ykkösenkin pitkästä aikaa. Nykyään kun Adam Sandler on lajityyppi, on helppo arvostaa ideaa. Happy Gilmore on äkäinen lätkäjätkä, joka osaa lyödä lujaa kiekkoa ja ihmisiä muttei luistella. Hänestä tulee golfaaja, joka lyö pallon vaivatta lähelle reikää, mutta jonka kärsivällisyys ei riitä puttaukseen eikä käyttäytymiseen. Leffalla on eväät tehdä draamaa siten kuin kätevät, typerät komediat sitä tekevät. Sandler ei ollut kiinnostava 90-luvun puolivälissä, kun menuuni kuuluivat klassikot ja Jim Carrey, mutta nyt kun Sandler on vakiintunut mukavaksi mieheksi, hauskoja ovat jo ristiriidat, kun röyhkeä nilkki surkealla pokerinaamalla käyttäytyy pahemmin kuin rikolliset, vaikka todellisuuden lait aina kääntyvät tukemaan hänen perimmäistä hyvyyttään.

Jatke vahvistaa onnellisen lopun pitäneen: Happysta tuli golfin ammattilainen, joka sai naisen ja perusti perheen. Hymyilin vilpittömästi – ja sitten Happy tappoi akkansa golf-pallolla ensimmäisen 3 minuutin sisällä. Siitä ei saa valittaa. Tämä on tätä, ja esimerkiksi Nuija ja tosinuija 2:n masentavaan taustatarinaan verrattuna se on mukavaa, että Happy eli hyvän elämän ennen kuin hän aloitti valmistautumisen jatko-osaan. Uskoin siihen ja syleilin sitä, että hän on nyt golfia vihaava alkoholisti, jonka jokainen esine on piilopullo.

Uskoin liikaakin. Ykkönen on romuluinen harjoitelma, joka jättää sivujuonet kesken. Ykkösen ja kakkosen väliin mahtuu Sandlerin ura. Ehkä hän nyt päättelee sivujuonet, alleviivaten vanhan saavutuksen arvon terävällä maailmanrakennuksella? Lol.

Enteitä osuvuudesta on. Happyn pojat ovat huligaaneja, mutta tytär ansaitsee päästä balettikouluun, jonne kiltti tyttö ei tahdo lähteä, jos isä vain dokaa. AA-kerhoa vetää Ben Stiller, joka on vastaava mulkvisti kuin viimeksi kiusattuaan Happyn mummoa. Se käänne töksähti, kun Happyn arkkivihollinen Christopher McDonald sekosi, mutta nytpä mies vaikuttaa Jokerilta vietettyään 30 vuotta vankilamielisairaalassa.

90-luvulla Happy oli raikas tuulahdus, joka toi golfille uusia faneja. Nyt nousukas ilmoittaa uudistavansa golfin Happya kunnioittaen. Hän tahtoo Happyn mukaan. Happy... vetää häntä turpiin? Happy vastustaa uudistuksia. Katsoin tätä kissanpennun silmin odottaen, että homman pointti selkeytyy, mutta niin ei käy. Happy on sankari, koska hän on. Hän voi olla mitä mieltä vaan. Signaalit menevät solmuun viimeistään kun "Maxi Golf" alkaa, eikä kukaan edusta mitään aitoa teoriassakaan. Maxi Golf on minigolfia isossa mittakaavassa, mutta edes sitä ei kommentoida, että Happy on harjoitellut minigolfia: Maxi Golf on väärin, koska se on.

Maxi Golfin ja urheilujuoman luoja näyttää dorkalta. Jos hän on parodiaa showpainijasta ja Prime-juoman keksijästä Logan Paulista, niin osuvaa on ainakin se, etten ymmärrä Pauliinkaan kohdistuvaa puhdasta vihaa. Kaikki kyllä kelpaa: Happy voisi viimein ymmärtää perinteisen golfin arvon, tai Happy voisi ymmärtää ajautuneensa etäälle anarkiastaan, tai Happy voisi vitsikkäästi paljastaa Maxi Golfin vitsikkään pahuuden. Mutta kun: ei mitään. Tarinasta uupuu tarina.

Ensimmäinen tunti edusti kaikkea funtsimaani hyvää ja toinen pahaa. Ei leffa yritä aiempaa korjata, vaan kaikki mahdolliset hahmot palaavat ja mahdottomiakin edustavat heidän jälkeläisensä, mikä on alati tympeämpää kierrätystä. Mikään ei johda mihinkään.