Leffa ei sijoitu vuoteen 1969, eikä kyseessä ole Bryan Adamsin elämäkerta vaan seksikomedia, joten ei kannata muistella sitä lauluakaan. "Seisoin mammasi kuistilla." "Rämpytin sitä, kunnes sormeni vuotivat." "Ne olivat elämäni parhaita päiviä."

Leffassa teinityttö Abby värvää eksoottisen tanssijan opettajakseen, koska hän on kuullut, että ihana poika Max tykkää 69-asennosta... seksuaalisesti. Avuksi löytyy keski-ikäinen kyky Santa Monica. Hän työskentelee paikallisen Rivo-Riitan striptease-läävässä, joka on taloudellisissa vaikeuksissa, koska "Riitta" eli tuhti mummo on itsensä mukaan maailman paras strippari mutta kehno matikassa.

Hymyilin ääneen alkupään rimmaaville kärjistyksille. Abby on lähes täysi-ikäinen, mutta hän vaikuttaa vasta nyt pohtivan, mitä muita juttuja on kuin kädestä piteleminen hääpäivänä, koska Max vapautui markkinoille. Ei ole merkittäviä estoja, tanhupallo vain etenee omaan tahtiin; samaistuttavasti. Samaan aikaan stripparit esitellään parhaat päivänsä nähneinä hömelöinä kanoina, jotka kokevat olevansa oikealla alalla ja osa hyvää yhteisöä, joten hellyyttävää on sekin.

Että jotta, miten olisi: impi oppii strippareilta elämää ja erotiikkaa ja auttaa matikassa? Ei. Kokonaisuus on ideoiden sekamelska.

Abby on myös henkilökohtaisesti varakas härskin kauhupelin striimaaja, joka lupaa stripparille 20 000 dollaria neuvoista. Strippari suhtautuu palkkioon vakavasti, mutta tehtävään leväperäisen kyynisesti. Toki yhteinen sävel alkaa löytyä, joten otetaan tähän montaasi, jossa muutkin stripparit voivat vielä vilahtaa. Alkupuolella Abby näkee näkyjä vain koska leffat tykkäävät hippihuumekohtauksista. Kärkevin psykoosi selvästi alleviivaa, että seksipuoti ahdistaa Abbya, vaikkei lausunto tue muuta materiaalia mitenkään. Satunnaisessa vaiheessa seksibisneksen vaarat alleviivataan "ikään kuin" tarinankertoja katuisi maanista vaihettaan depression kynnyksellä.

Otsikko on hassu. Käytännössä väite Maxin 69-fetissistä on juoru. Asentoa harjoitellaan montaasissa pari sekuntia ja siinä se pääpiirtein. Jää hämäräksi, mitä Abby oikeasti tiesi seksistä aiemmin tai mitä hän oppii, kun kyse on lievästä, yleisestä rohkaistumisesta tilanteessa, jossa hän on jo isompi tähti kuin 95% seuraamistani nettijulkimoista ja valmis luikertelemaan striptease-luolaan alaikäisenä.

Jälkikäteen koin hankalaksi muistaa, mihin aika paloi. Tyylitön tekele ilman perustason saavutuksia kuten todellista kemiaa päähenkilöiden välillä tuntuu pidemmältä: mukana on sekä realistisesti laahaavaa arkidraamaa että Kummeli-sketsi, jossa sankarit ovat vähällä tappaa 10 ihmistä autolla huvikseen. Muistatko Tom Cruisen Riskibisneksen, kysyy leffa noin neljä kertaa, samaan aikaan kun Maxin viettely ja stripparien kohtalo jäävät passiiviseksi taustatarinaksi. Oh, when I look back now, that movie seemed to last forever.