Tuorein sisältö

Ready Player One

Ensi-ilta: 28.03.2018
Genre: Sci-fi, Seikkailu, Toiminta
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

28.03.2018 klo 14.00 | Luettu: 11925 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Jos virtuaalimaailmassa voi tehdä mitä vaan, ryhdyn prostituoiduksi ja yritän tappaa naapurini bugeilla, tai se oli tilanne 10 vuotta sitten, kun kirjoitin Second Lifestä. VR-lasit on keksitty. Massiivimoninpeleille omistautuneet pelaajat kapinoivat joskus ylläpitäjiä vastaan. Ready Player One on silti sci-fiä, sillä virtuaalimaailma Oasis tarjoaa toimivat kontrollit ja messevät grafiikat (tosin vain 24fps) ja toki siksikin, etteivät oikeat firmat tapa rasittavia asiakkaita länsimaissa vielä. Intiimi sanoma on se, että jos hengailet seksikkäiden ja rohkeiden pelihahmojen kanssa 24/7, pelaajat takuulla ovat sitä oikeastikin, joten käy kylässä. Pelkäsin chatin HoneyBunny69:n olevan mies, mutta nyt jalka väpäjää kuin Joulupukin näköisen naisen löytäneellä Rumpalilla! Jos viittaus meni yli hilseen, monikin menee: Oasiksella on kaikki lisenssit.

Nuorimies loikkii tyylikkään karussa roskakaupungissa, jossa kaikilla on kivaa kakkulat naamalla. Ei rautalankaa? Tämä ero on Steven Spielbergin kaltaisilla oikeilla tarinankertojilla ja muusta tehostesoopasta vastaavilla helppoheikeillä - ei kun nyt leffa selitteleekin puoli tuntia selittämättä mitään, mikä ei ollut selvää mainoksen perusteella. "Onhan tämä yleistä tietoa, mutta selitän tämän kuitenkin", ei ole vuoden huonoin repliikki sivuhahmolta, mutta se on jäänaskali korvaan vaiheessa, jossa leffalla on vaikeuksia ottaa askeltakaan ilman selitystä.

Porvarien harmiksi Oasiksen perii pelaaja, joka jaksaa opiskella sen koodanneen olmin elämää. Tukahdutettu nauru törähti nenässäni, kun vinkin löytänyt sankari kokeili temppua, jota tosielämän speed-run-hyypiöt olisivat kokeilleet välittömästi meemien vuoksi. Oasiksen pelaaminen on yhtä sujuvaa sci-fituolissa, fyysisiä voltteja juoksumatolla heitellen ja kadulla pelkät lasit päässä juosten, joten Spielberg pakenee taas ydinpommia jääkaapilla. Lista epäloogisuuksista olisi käsikirjoitusta pidempi, mutta ymmärrän olevani kotikentällä: paheksuisin myös muinaisten roomalaisten brittiaksenttia, moderneja arvoja ja rannekelloja, jos olisin nörtin sijasta Nero.

Hahmo harrastaa King Kongin väistelyä Paluu tulevaisuuteen -kaaralla! Onko tämä jännittävämpää kuin Twitch-striimi (joihin viitataan), jossa oikea ihminen reagoi korttipeliin? Leffa saa tehdä töitä, ennen kuin fiktiivisen hahmon peliharrastus on kiinnostava ja se tekee, mutta esiteltävänä on se toinenkin maailma sääntöineen ja merkityksineen. The Matrix on klassikko, koska se esitteli yhden maailman rytmikkäillä mysteereillä ja jätti toisen pakun kokoiseksi. Hahmojen eri ulkomuodot avaavat hieman sankarien ajatuksia, mutta sivuhahmot ovat ohutta pahvia, eikä kukaan ole jättismurffin urasta innostuva pyörätuolipotilas. Jankuttaessaan, etteivät kaikki ole kopioita avatareistaan, 71-vuotias Spielberg tuntuu selittelevän äidilleen.

Rakastin klassikkoelokuvan sisälle sijoittuvaa surrealistista kohtausta. Hymyilin, kun sekoiluun osallistui mestarillisen floppianimaation ikoni ja suosikkipelini loppuvastus ja Batman. En tahtonut ajatella: tuo on Warner Bros. -klassikko, tuon jälkeen Warner lopetti käsinpiirretyt leffat, Warner tosiaan osti Mortal Kombatin tekijöineen ja Warner omistaa DC:n. Final Fantasy -hahmolta pelissä ja tosielämässä näyttävä sankari on olevinaan orpo raukka, mutta teinien kosteuttaja hän on, joten olin alitajuisesti enemmän huolissani siitä, etteivät vanhat ystäväni ole yhtä tasa-arvoisia kuin Roger Rabbitissa, jossa se on sopimusteknistä taidetta, että Mikillä ja Väiskillä on saman verran tilaa.

Warnerin Lego Batman heitti ruudulle sarjakuvien komeimman konnagallerian ja koska vitsi oli siinä, ruudulle tuotiin lisää Warner-hahmoja. Ennustukseni Disney Infinity -elokuvauniversumista oli vitsi, mutta nettiin sijoittuvan Räyhä-Ralf 2:n tekijät aikoivat vierailla Infinityn sivulla ja nyt kun sitä ei ole, he listaavat Disneyn Arielit, Luket ja Iron Manit muulla tavalla. Emoji-elokuva koetti samaa ilman hyviä lisenssejä. Täydellinen Ready Player One olisi selkeämmin satiiri tästä väljähtäneestä vitsistä kuin sen innokkain edustaja, mutta olisi Oasis oikeastikin siisti ja sanomaa löytyy riittävästi verrattuna jos ei potentiaaliin niin useimpiin sci-fidiscoihin.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Pacific Rim: Kapina... The X-Files - Salais... >

Keskustelut (5 viestiä)

Buaa

28.03.2018 klo 15.16 4 tykkää tästä

Jos lopussa ei olisi tähtiä, en tietäisi pitikö kirjoittaja tästä leffasta vai ei. Mutta toisaalta.. Se on meidän JTP. Jos joku erehtyy tämän teattereissa katsomaan niin kertokaa oliko paska, sysipaska tai jotain siltä väliltä.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

28.03.2018 klo 16.15 10 tykkää tästä

Buaa kirjoitti:
Jos lopussa ei olisi tähtiä, en tietäisi pitikö kirjoittaja tästä leffasta vai ei.


En minäkään.
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

28.03.2018 klo 16.45 3 tykkää tästä

Saatan ehkä kirjoitella vielä pidemmänkin toisen mielipiteen, mutta lyhyesti: "(Iki)nuorille suunnattua viihdyttävää nörttihömppää, jota katselee alusta loppuun hymy suupielessä. " 4/5
lainaa
eorkgoerget

29.03.2018 klo 12.49 1 tykkää tästä

Kumpi kannattaa valita, 2D vai 3D ? Tuoko 3D tähän mitään "speciaalia" ?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

29.03.2018 klo 14.15 1 tykkää tästä

eorkgoerget kirjoitti:
Tuoko 3D tähän mitään "speciaalia" ?


3D:tä kannattaa silloin tällöin kokeilla, mutta jos käyt leffassa kerran viikossa: eipä juuri.

Ja sekin on yksi ristiriita. Leffa yrittää esitellä tulevaisuuden viihdemuodon hyödyntämättä täysin nykypäivän tekniikkaa. Rohkeampi 3D on mahdollista. Moninkertainen määrä kuvia sekunnissa on mahdollista.
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova