Kukkuu, mitäs apinalauma? Kummeli Stories täyttää tänään 30 vuotta. Onko se hyvä? Ei, mutta se on eniten siteeraamani elokuva maailmanhistoriassa, joten jonkin määritelmän mukaan se on paras. Nyt määritellään.

Pidän juurikin Storiesista, vaikka Kummeli on tai oli hokematehdas. Herrojen sympaattiset sielut antavat legitimiteettiä latteuksillekin. Se on sama, sanoiko joku jo ennen leffaa "tupakkamies on aina tupakkamies" tai "voi vittu, meillä on kuitenkin taas tillilihaa". Yhdistän kaiken leffaan ja laskeutuneeseen ilmapiiriin silti. En pidä elämän useimmista muistoista, koska tahtoisin kirjoittaa osuuteni uusiksi, mutta kun muistan viittaukset Storiesiin opiskeluvuosilta 1995-2001, muisto on harmoninen. Sävel oli yhteinen. Muistan tehneeni tillilihaa hirnuvien poikien kanssa ja muuta simppeliä.

Kun tietystä monologista vaihtaa pari sanaa, se kelpaa kaikkiin tilanteisiin, joissa toinen kommentoi toista, joten se on jalointa runoutta ja pitkälti mottoni. "Soittivat tännekin ja haukkuivat homoksi. Vaikka minä homo olisinkin, ei minulle sitä itselle tarvitse kertoa." Esimerkki:


On hankala päivittää viittauksensa, kun vanhat joustavat. Aina olen puuhastellut, mutta vasta tekoälyn tultua harrastan selkeästi grafiikkaa. Minkä sortin grafiikkaa? Ehkä elämän käpyjä elämän varastoon.

Stories on: halpakopio kreisikomedioista, joista parhaat oli tehty ja nähty 1995, jolloin Jim Carrey teki pennuille uutta. Identiteettiäni oli rakentanut myös studiossa kuvattu kotimainen kikkelihuumori, mutta Kummelia pidin aluksi inhorealistisen väkivaltaisena, joten olin suhteellisen tuore fani. En muista, oliko Stories edes viikon paras leffa 1995, mutta muistan vanhan kotivideon terävyydellä, kuinka sain iskän pysymään salissa lopputekstikohtaukseen saakka, joten 2025 jo lupaus tisseistä herkistää.

Noin 75% ajasta leffa muistaa idean olevan se, että sotilaat kertovat tarinoita luppoajalla hyökättyään Luxemburgiin. Yhtä totta on se, että leffa käy ivallisesti mutta sympaattisesti läpi kaiken, mitä inhoan Suomessa, vahvistaen sidettäni Suomeen. Suomessa "ei ole pakko", mutta on helpompi hakea sivariin kuin rättikässään, joten se sopii, että leffa on sadistisimmillaan nöyryyttäessään puukäsityön opettajaa. Sotilaat eivät ole "aika velikultia", mutta tekijät ovat, sotiessaan amatöörien ilolla nyt, kun budjetti sallii.

Urheilujaksoissa on aidosti hieno rytmi, kun innokas pärinä johtaa ja vaikuttaa johtavan vain masennukseen. Olipa kännäävä valmentaja tarina tai ei, lätkämatsi on paras näkemäni, ja väkeviä juodessani muistan, kuinka valmentaja nauttii. On rakastettava rallikuskeja, jotka tulevat tasoihin perässä hiihtävän mekaanikkonsa kanssa. Itsekään en vihannut fyysistä todellisuutta absoluuttisesti ennen kuin putosin karatesta keltaisen vyön jälkeen ja taistelin voittaakseni astmaatikon hiihdossa.

Sen huomion ovat tehneet muutkin, että kalastusjakso on aikaansa edellä käsitellessään rantaruotsalaisten seksuaalisuutta lempeän neutraalisti. Sketsi rönsyilee, mutta sentään kehystyy tv-shop-teemalla. Koulujaksosta on vaikein löytää impressionististakaan punaista lankaa, mutta "Tuomiopäivä" on varhaisinta siunaamaani heviä. Kauhujakso ei ole koskaan vaikuttanut kuuluvan leffaan, mutta se on ehyin sketsi, jossa parodia ja sisäinen logiikka rimmaavat.

Sitä uskoo ymmärtävänsä englanninkieliset kulttikomediat, mutta käännöksessä katoaa aina jotakin. Kulttuurillisesti merkittävän teoksen tunnistaa kulttuurinsa muutoksesta. Jumaloin suomen kieltä, joten sitä luulisi, että olisi parikin esimerkkiä kieltä rikastavista avainteoksista, mutta olen hyvin nihkeä antamaan niitä, koska niin moni asia kytkeytyy huomioihini ryhmäpaineista. Kun Kuningasjätkä sai huikeaa suosiota äidinkielen tunnilla, oivalsin jo, ettei kotimaisia elokuvia ole pienikään pakko arvostella asteikolla 4-5 tähteä. Suomalaisia pidetään rehellisinä enimmäkseen hyvistä syistä, mutta se on tabu, ettei Hannu-Pekka Björkmanin keskimääräinen vuosi ehkä sittenkään ole yhtä kova kuin Daniel Day-Lewisin ura. "Se on hienoa, kun tiimi toimii ja saadaan palautetta."

Jos toteutan aikeeni ja ostan viikonloppuna sherryä ja aamuksi sikspäkin, lisään arvostelun loppuun kuvatodisteen. Juu joo ja piisaa. Hyvästi tuulenpesä. Har-ja.