Ruotsalainen metallijyrä Sabaton jättää ensimmäisen maailmansodan taistelut taakseen ja suuntaa uusiin seikkailuihin. Bändin 11. studioalbumi "Legends" ei ryynää enää suuren sodan juoksuhaudoissa, vaan ottaa tällä kertaa tähtäimeensä historiankirjojen tunnetuimpia hahmoja. Käsittelyyn päätyvätkin muun muassa Tšingis-kaani, Napoleon Bonaparte sekä Julius Caesar, joten albumin nimen mukaisesti näihin hevibileisiin osallistuu varsin legendaarista porukkaa.

Legends on tietynlainen paluu perinteiseen Sabaton-kaavaan. Viimeisimmillä levyillään yhtye on kokeillut aiempaa rohkeammin uusia sävyjä, jonka myötä tekemisessä on paikoitellen ollut kuultavissa tietynlaista kypsymistä. Ottakaa vaikka kuunteluun kappaleet Christmas Truce tai vaikkapa In Flanders Fields, jotka ovat bändin historiaan peilaten poikkeuksellisen puhuttelevia, herkkiä ja kauniita kappaleita.

Tällä kertaa ylimääräistä kikkailua ei ole luvassa, vaan Legends etenee hyvinkin tutuilla urilla. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi haittaa, sillä Sabaton hyödyntää hienolla tavalla vahvuuksiaan. Yhtyeellä on edelleen häikäisevä taito luoda tarttuvilla melodioilla ryyditettyä metallimusiikkia, joka on kuorrutettu taistelutahtoa nostattavilla tarinoilla sekä mukana hoilattavilla kertosäkeillä. Vaikka homma kuulostaa tutulta, niin kukaan ei voi väittää, etteikö yhtyeen peruskaava ole yksinkertaisen toimiva ja maistuva. Parhaimmillaan homma toimii edelleen erinomaisesti.

Laadullisesti Legends on kuitenkin kaksijakoinen tapaus, josta löytyy selkeät huiput ja laskut. Erityisesti kiekon alku ja loppu sisältävät erinomaista tykittelyä. Templars, Hordes of Khan, The Duelist sekä albumin päättävä, ruotsinkielinen Till Seger ovat loistavia metalliveisuja. Kyllä näitä kelpaa keikoilla veivata. Tässä välissä taso kuitenkin heittelehtii. Esimerkiksi Maid of Steel ei erotu millään tavalla edukseen, Crossing the Rubicon taas on niin perinteistä Sabaton-paisuttelua kuin olla ja voi eikä myöskään Impaler sykähdytä jylhyydestään huolimatta. Onneksi mainiosti pauhaava I, Emperor ja mielenkiintoinen A Tiger Among Dragons varmistavat, ettei keskinkertaisuuden suohon upota liian pitkäksi aikaa.

Sabaton ei tuota pettymystä uutukaisellaan, mutta yhtyeen viime vuosiin peilattuna Legends kuulostaa turhankin tutulta ja turvalliselta. Tämä ei itsessään muodostuisi ongelmaksi, jos kiekko olisi tasalaatuisempi kokonaisuus. Mutta kun yhtälöön sotketaan useampikin selvästi heikko kappale, ponnahtavat puutteet turhankin selvästi esille. Legends ei ole huono albumi, mutta parempaakin Sabaton on uransa aikana julkaissut.