Tuorein sisältö

Australia

Ensi-ilta: 25.12.2008
Genre: Draama, Seikkailu, Sota, Western
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

29.12.2008 klo 02.00 | Luettu: 11154 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Valkoisella miehellä on isot aivot ottaen huomioon missä ne sijaitsevat. Alistettavista kansoista, kuten Australian aboriginaaleista, voi päästä eroon monella tapaa. Koska rasistisista rasistisinkin valkoinen sika työntää kernaasti töpselin naaraspuoliseen mutiaiseen, mikäpä olisi nerokkaampaa, kuin ottaa lopputulokset eli kermanaamakakarat valtion hoiviin. Kuinka ollakaan, jokainen puoliverinen ei jätä äitiään vapaaehtoisesti. Muun muassa reipas säihkyväsilmäinen poika nimeltä Nullah (Brandon Walters) tuntee suurempaa vetoa mustien esi-isiensä mystiseen, luonnonläheiseen kulttuuriin, kuin vaniljalärvien rodunjalostusprojekteihin.

Baz Luhrmannin neljäs ohjaustyö Australia kertoo ennen muuta tästä pojasta ja kuvaillusta tahrasta mannervaltion historiassa. Meneillään on paljon muutakin, kuten voi arvata, kun mies Moulin Rouge!:n ja Romeo + Julian takana ohjaa näin ylimalkaisella nimellä varustetun elävän kuvan. Australia on myös kolmea tuntia lähentelevä eeppinen rakkaustarina vanhan Hollywoodin malliin.

Englantilainen leidi Ashley (Nicole Kidman) saapuu maahan samalla hetkellä, kun jää leskeksi. Ukkovainaan karjatilalle olisi ostajia. Tilalla työskentelee paitsi Nullahin perhe, myös kieroja valkolaisia. Temperamenttinen rouva ei aio jäädä juonien uhriksi. Hän palkkaa takamaan äijämäisimmän lehmipojan Droverin (Hugh Jackman) ajamaan karjan sinne minne edesmennyt isäntäkin olisi sen ajattanut. Tämän könsikkään edessä nöyrtyy lehmä jos toinenkin.

Elokuvan alkupuoli keskittyy suureen seikkailuun, joka karjanajosta muodostuu. Luhrmann yhdistelee erinomaisen viihdyttävästi kepeää romanttista komediaa ja runollisen aistikkaita kuvia, joista kauneimmat ovat kauniita kuin mikä tahansa tänä vuonna valkokankailla. Herttaisen naiivi Nullah toimii kertojana, mikä saa koko mantereen tuntumaan satumaiselta. Ihmemaa Ozista tuttu iskelmä Over the Rainbow on osuvassa käytössä, kunnes vitsiä aletaan lypsää. Jos yksittäiset hetket ovatkin kuin elämää suuremmasta klassikkoelokuvasta, ei Australia ole sellainen kokonaisuutena.

Synkällä toisella puoliskolla näemme, kuinka Japani pommittaa Australiaa toisen maailmansodan merkeissä. Osiot yhdistyvät toisiinsa yhtä loogisesti, kuin leffa ja sen kaavamainen jatko-osa. Molemmilla puoliskoilla päähenkilöitä koettelee eeppinen tapahtuma, joka näyttäytyy latteampana kuin pitäisi. Karjanajo ja sota eivät ole monimerkityksellisiä asioita, vaan lähinnä säkeistöjä siiheen lauluun, jossa kysytään "mistä tunnet sä ystävän".

Koettelemusten arvoa syö sekin, että räjähdyksiä ja hermoheikkoja kantturoita vaarallisempi asia mantereella tuntuu olevan eräs keskinkertaisesti näytelty psykopaattinilkki. Yksioikoiset psykopaatit melkeinpä kuuluvat tällaisiin teoksiin. Tämä nilkki kuitenkin on mauton ja hajuton juntti, kliseinen kaikilla väärillä tavoilla. Nilkki ei niinkään ole hahmo, kuin puhtaan pahuuden symboli, jonka on tarkoitus nostaa panoksia ja manipuloida tunteita. Nilkillä on kätyreitä ja esimieskin, mutta väittäisin, että käytännössä hahmo varastaa elokuvalta uskottavuuden yksinään. Jotkut Australian kohtauksista lähentelevät fantasiaa, mutta väitän näin silti, sillä tärkeintä uskottavuutta on sisäinen uskottavuus. Moiseen kuuluvat muun muassa johdonmukaisesti käyttäytyvät hahmot.

Se, miksi aboriginaalien kurja kohtalo on merkityksellisin asia koko tilkkutäkissä, johtuu ihan siitä, ettei muille asioille anneta merkitystä lainkaan. Sota, rakkaus, hahmot jotka kuolevat, kaikki tämä on pelkkää pintaa. Rakkaustarina on viittä vaille yhdentekevä siitäkin huolimatta, että Jackman ja erityisesti Kidman tekevät takuutyötä. Kun tykkäät maidonvalkeasta topakasta aristokraattitädistä ja likaisentummasta hyväsydämisestä eräjormasta, totta kai ilahdut siitäkin, että he tahtovat pusutella. Australiassa on hyvinkin paljon ilahduttavia tai jopa kylmien väreiden arvoisia kohtauksia, yksityiskohtia, näkymiä ja mitä vielä, mutta osien summa ei ole enempää kuin osien summa. Jopa Australia itse, maa ja mantere, tuntuu vain niiden maatilkkujen summalta, jotka elokuvassa vilahtavat.

Tylsyys ei Australian synteihin kuulu. Hömppää ja puppua arvostavalle, kioskipokkareihin niistävälle yleisölle elämys on varsin suositeltava.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Janna - The Makings ... Twilight - Houkutus... >

Keskustelut (7 viestiä)

manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

29.12.2008 klo 11.14

Itsekin viihdyin ihan sujuvasti 3 tuntia, vaikka loppuvaiheessa leffa ei tuntunut millää loppuvan. Hyvä leffa vaimon tai tyttöystävän silmäkulmien kostuttajaksi ja komeat maisemat kannattaa nähdä isolta valkokankaalta. Hyvin samalla linjalla olen Peltosen kanssa pisteidenkin suhteen.
Hauis

Rekisteröitynyt 04.04.2008

29.12.2008 klo 13.12

3,5* miksi tämä on v2:n vakio arvostelu?
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

29.12.2008 klo 14.54

Hauis kirjoitti:
3,5* miksi tämä on v2:n vakio arvostelu?


Muiden arvioita en kommentoi, mutta minä annoin 3,5 tähteä viimeksi marraskuun puolivälissä.

Annan tämän arvosanan yleensä viihdyttäville elokuville, jotka eivät siinä määrin vakuuta, että kyseessä olisi mielestäni ns. laatuleffa (joka kestää aikaa ja katselukertoja). Madagascar 2 ja uusin Bond kuuluvat Australian kanssa samaan kerhoon.
Mazai-

Rekisteröitynyt 25.07.2007

29.12.2008 klo 15.57

Pian olen menossa katsomaan. Jonkinmoiset odotukset on päällä.
Juhza

Rekisteröitynyt 02.12.2007

30.12.2008 klo 15.35

Juu, Peltonen ei kyllä tuohon 3,5 tähden antamiseen syyllisty liian usein. Jotkut muut sitten kylläkin...
Mazai-

Rekisteröitynyt 25.07.2007

30.12.2008 klo 20.33

Tosiaan kyllä tämän kanssa sen vajaan 3 tuntia viihtyi. Ei missään vaiheessa tympinyt. Monessakin kohtaa tuntui, että "nyt se loppuu", mutta se jatkuikin. :P
damn

31.12.2008 klo 01.33

Hassua nähdä 3,5 tähden arvostelu - Baz Luhrmannia ja töitään kun yleensä joko todella vihataan tai todella rakastetaan. Itselleni tämä neljäs elokuva nosti Luhrmannin lopullisesti suosikkiohjaajieni joukkoon. Niin, ehkä Australia on tyylillistä hakuammuntaa ja sekamelskaa, kolme tarinaa puristettuna yhteen, mutta tälle elokuvalle sen antaa suosiolla anteeksi. Australia on kaunis, eeppinen, dramaattinen, hauska ja viihdyttävä, oikea elokuva vanhan Hollywoodin mallliin. Kun vielä lisätään toisiaan upeasti täydentävä trio Kidman, Jackman ja tämä pikkupoika, Brandon Walters, se oli sitten siinä. Kiitos. Leffavuosi 2008 napsahti nätisti purkkiin. 4,5/5

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova