Tuorein sisältö

Rööperi

Ensi-ilta: 09.01.2009
Genre: Draama, Rikos
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

06.01.2009 klo 16.45 | Luettu: 17084 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kymmenen vuotta laatuleffan Häjyt jälkeen Suomen Jerry Bruckheimer Markus Selin on tuottanut Suomen Michael Bayn Aleksi Mäkelän ohjaaman rikosdraaman Rööperi, jossa myös nähdään tuttuja kasvoja. Rööperissä eli Helsingin pahamaineisessa kaupunginosassa on tapahtunut kaikenlaista elokuvan arvoista. Varsinainen henkilökuva historiallisista rikollisista Rööperi ei ole, vaikka äkkinäinen saattaa muuta luulla, kun leffa kerran käyttäytyy suomalaisten elämänkertafilmien tavoin. Seuraamme usean paatuneen rosvo-rööperiläisen vaiheita 60-luvulta 70-luvun loppuun. Kohtauksia on pinottu peräkkäin sen verran ylimalkaisesti, että kokonaisuus on lähempänä saippuaoopperaa kuin Kummisetää tai edes Häjyjä.

Päähenkilöitä ovat Samuli Edelmannin, Peter Franzénin ja Kari Hietalahden näyttelemät Tomppa, Krisu ja Kari, jotka ovat "rehellisiä kelmejä" suomalaiseen makuun. Apinat ja gorillat eivät herrasmiesrikollisista ole kuulleetkaan, mutta minkäs eläin luonnolleen voi? Syyksi ammatinvalinnalle ja turpiinveto-filosofialle tarjotaan isätöntä lapsuutta ja muuta nyyhkyä. Jos raukkaparat kantavatkin kaunaa elämälle yleensä, eivät he kaveria jätä eivätkä äpäriä hylkää. Hemmot lyövät leffan alussa rahoiksi pimeällä viinalla, ja tämähän nyt on rikoksena niin pieni ja sievä, ettei Juha Veijosen näyttelemä rento poliisikaan pistä poikia liian koville. Jotta varmasti pitäisimme jannuista, on leffassa kontrastiksi lajitelma tusinakonnia ja psykopaatteja, joiden rinnalla ystävämme ovat reiluja jätkiä ja moniulotteisia hahmoja.

Rööperi olisi kiva leffa, ellei se yrittäisi liikaa ja olisi niin pirun pitkäveteinen näin tehdessään. Olisi kelpo idea tehdä juuriaan myöten suomalainen tragikomedia hölmöistä rikollisista, jotka yrittävät pärjätä hullussa maailmassa. Rööperi alkaa kännissä perkelettä örisevään kansaan vetoavana alaviritteisenä farssina. Huumori on fiksu keino vetää katsoja tunnetasolla mukaan tapahtumiin ennen todellista draamaa, mutta Rööperi ei ansaitse oikeutta vaihtaa ryppyotsaiselle vaihteelle. Jos saippuaoopperavertaus olikin kärjistetty, tuo Rööperi usein mieleen Mäkelän hauskat ja rennot kökköleffat Matti ja Pahat Pojat. Kun häjymäisiä tunnelmia tavoitellaan nykäsmäisin keinoin, jäädään kummankin leffan tunnelmasta askel tai pari jälkeen.

Meneillään on liikaa asioita, eikä mihinkään sen vertaa keskitytä, että jokin tuntuisi merkitykselliseltä. Isoin virhe on lukita kamera Edelmannin hahmoon. Edelmann itse on vakuuttava ja viihdyttävä kuten useimmat muutkin näyttelijät kertakaikkiaan kamalaa Jasper Pääkköstä lukuun ottamatta. Kuitenkin samaan aikaan Franzén tekee aidosti monipuolista ja tunteisiin vetoavaa työtä roolissa, joka tämän sallii. Useiden sivuhenkilöiden pyörittäessä rikollisliigaa kameran ulottumattomissa, seuraamme lähinnä sitä, kuinka Edelmann huokailee taistellessaan pornokauppabisneksensä ja rasittavan blondinsa kanssa. Tekijät eivät tunnu pitävän nimeä "Rööperi" velvollisuutena maalata suurempia totuuksia kaupunginosan historiasta ja kulttuurista, vaan lupana pysytellä sen rajojen sisällä, vaikka tarina veisi toisaalle.

Rainaan on saatu sisällytettyä useampikin perinteinen rikollisen urakehitys. Odottamatonta on lähinnä se, kuinka lyhyeksi jää vaihe, jossa ryysyistä rikkauksiin ponnistaneilla pahoilla pojilla pyyhkii hyvin. Se tavoitetaan turhankin kouriintuntuvasti, miten ankeaa (ja pitkäveteistä) elämä voi olla, kun pahat teot ajavat tekijänsä selkä seinää vasten. Jos Rööperi siis edes tietää, mitä se yrittää tavoittaa. Loppuvaiheen alleviivaavin kohtaus on kuvattu kuin kyseessä olisi ylväs, tunteellinen lopetus mahtipontiselle rikossaagalle, vaikkei kohtausta ole alustettu mitenkään ja vaikkei siinä ole sen enempää ideaa, kuin että se on nopea tapa päästä eroon yhdestä sivujuonesta.

Suurin osa ongelmista tuntuisi olevan käsikirjoituksessa. Mäkelä kykenee ohjaamaan tiivistunnelmaisia ja jopa kauniita kohtauksia silloin, kun reseptin otsikko on joku muu kuin "pari minuuttia möllistelyä" tai "irrallinen sketsi".


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Pin Ion - Take Your ... W.... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (6 viestiä)

asfddxg

06.01.2009 klo 17.30

Voisihan sitä tämän käydä katsomassa kun, tulee Outokumpuun mutta, lävistykseenkin pitäisi säästää rahaa.
lainaa
Gamehero

Rekisteröitynyt 29.05.2008

07.01.2009 klo 16.40

Kyllä tämä elokuva vaikuttaa todella mielenkiintoiselta edelleen, vaikka arvostelu ei aivan niin kerrokaan. Mutta toisaalta.. joskus Aleksi Mäkelänkin on tultava alamäkeä. Tähän mennessä se on ollut paljolti ylämäkeä. Ei kaikki elokuvat voi kuitenkaan aina onnistua täydellisesti.

Kyllä tämä katsomaan pitää mennä.
lainaa
jantza

07.01.2009 klo 20.48

Tuossa Peltosen arvostelussa on asioita, jotka mielestäni pitävät paikkansa leffan suhteen. Kävin katsomassa leffan, ja pidin siitä kyllä. Antaisin sille varmaan jotain kolmen ja neljän tähden väliltä....
Edelmann ja Franzén vetävät kyllä roolinsa todella hienosti. Melko pitkä leffa oli, kesti yli 2 tuntia.
lainaa
Tane

Rekisteröitynyt 26.06.2007

18.01.2009 klo 22.05

Kannattaa käydä kahtoo
lainaa
Sakettaja

Rekisteröitynyt 06.04.2009

06.04.2009 klo 22.28

ei voi muuta sanoa kuin huippu paras suomalainen ehkä.
lainaa
PERTSA

28.10.2009 klo 00.24 1 tykkää tästä

Säälittävä arvostelu. Mene kattomaan ranskalaisia taideleffoja HIPPI
lainaa

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova