Tuorein sisältö

Skavabölen pojat

Ensi-ilta: 04.09.2009
Genre: Draama
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

03.09.2009 klo 14.00 | Luettu: 40241 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Skavabölen pojat kosketti minua tuhmaan paikkaan, mutta aion hillitä kritiikkini hyökkäävyyttä, sillä kyseessä ei ole tyylipuhdas kotimainen katsojan raiskaus, vaikka lopputulos on sama: kuolio perseessä. En väheksy kotimaista elokuvateollisuutta, mutta on syitä uskoa, ettei kotimaisten elokuvien pääasiallinen kohderyhmä ole puoliksikaan yhtä kiinnostunut elokuvista ja tarinoista kuin yleisestä fiilistelystä. Kuvitellaan, että olet katsonut elämäsi aikana vähintään 14 elokuvaa ja joka toinen niistä on Bond ja joka toisen on ohjannut Timo Koivusalo. Tältä pohjalta Skavabölen pojat liikuttaa kevyesti kyyneliin kuvaamalla kahta herttaista, luontevasti sanailevaa suomalaista pikkupoikaa ikävien, uskottavien asioiden keskellä. Tämä leffa on totta, niin kovin totta! Minullakin on ihania Fazerin parhaisiin ja biisiin Sugar Baby Love liittyviä muistoja! (Ei ihmeellisiä, paitsi suhteessa tähän!) Olen ivasta vapaa todetessani, että parhaimmillaan Skavabölen pojat on elämänmakuinen kuin puolitutun perheen kotivideo. Muutenkin se on yhtä iskevä.

Skavabölen pojat tulee saamaan maamme kriitikoilta keskimäärin 4,3 tähteä, mikä on sääli, sillä tällä porukalla olisi voinut syntyä 4,6 tähden arvostelumenestys. Eturivin suomalaiset näyttelijät (mm. Leea Klemola, Tommi Korpela, Elina Knihtilä) ja nuoret lupaukset tekevät parhaansa ja hyvin pitkälti onnistuvat. Tylsistyneenä tosin on helppo tympääntyä jopa rumaa suomalaista juoppoa näyttelemään luotuun Martti Suosaloon. Ohjaaja Zaida Bergroth on pitkän elokuvan ensikertalainen, mutta yritteliäs, henkilöohjaajana pätevä ja kykenevä rakentamaan moitteettomia kohtauksia. Harmi, että hän rikkoo tarinankerronnan kultaisia sääntöjä. Ensimmäinen sääntö: "koeta rakas pieni ihminen kertoa tarina, jota ei ole kerrottu sataan tuhanteen kertaan tiettyjä sääntöjä noudattaen". Tarina-aihiona toimii se, jossa kaksi lasta (veljekset) muodostavat läheisen suhteen nuorella iällä (70-luvulla) koettelemusten keskellä (lievästi häiriintyneiden vanhempien aviokriisi) ja sitten saamme seurata myöhempiäkin tapahtumia ja sitä, kestääkö suhde. Topi ja Tessu on enemmän cool.

Tekee mieli pureutua ihan perusasioihin. Homo Sapiens oppi puhumaan. Tehostaakseen tarinankerrontaa, ihminen keksi apukeinoja. Yleensä tarinat kylvävät tajuntaan yksityiskohtia. Ne itävät joko salakavalasti tai kenties niitä viljellään avoimesti. Lopulta tarina huipentuu niiden avulla. Kyseessä on riimittelyä. Skavabölen pojat tuntuu aluksi luontevalta kuin elämä, joka ei etene. Sitten leffa todistaa olevansa merkityksetön käyttämällä riimittelytekniikkaa. Elokuva on täynnä yksityiskohtia: on iskulauseita ("toinen ei saa kuolla ennen toista, eikä jättää toista pulaan"), on sivuhahmoja (pikkutyttöjä, horrorisetä, pultsari joka sanoo "olen taikuri") ja on kummallinen esinekin (pääkallo). Jälkimmäinen puolisko on sellaista tervaa, tasapaksua jaarittelua, seuraavan ennalta-arvattavan kohtauksen odottelua, että riimit, joiden on tarkoitus olla hienovaraisia mutta tunteikkaita alleviivauksia, näyttäytyvät tökeröinä sattumina, jotka alleviivaavat ainoastaan käsikirjoituksen amatöörimäisyyden. Riimi on aina uhkayritys: ellei se toimi, koko runo on pulassa. Muutamaa riimiä Skavabölen pojat lypsää, vaikka pointti on jo perillä. Moni yksityiskohta jää kokonaan merkityksettömäksi. Se pääkallo? Taikuri tahtoo sen. Mutta älä jumalauta kysy minulta, mikä on taikurin merkitys käytännössä. (Symbolisen merkityksen opin lehdistömateriaalista.)

En hoksaa, yrittääkö elokuva olla realistinen vaiko taiteellinen. Homma toimii siten, että vanhemman veljen teiniversio muistelee menneitä. Putoavia enkeleitä oli tässä vähän aikaa sitten kiitettävän kiehtova taiteellisen koulukunnan muisteluteos. Myös Skavabölen pojat vihjailee olevansa vähän vertauskuvallisempi tapaus sotkemalla mukaan hieman fantasiaa, unikuvia. Ehkei kertoja ole luotettava? Näkökulma on rasavillien pikkupoikien, eivätkä he ymmärrä vielä elämää, joten ymmärtääkö katsojakaan? Ei? Joo? ...häh? Elokuva unohtaa pian koko tyylikeinon, ellei fantasiaksi lasketa sitä taikuria, joka on pöyristyttävin yksityiskohta kotimaisessa elokuvassa sitten irtopääkummituksen perusraiskauksessa 8 päivää ensi-iltaan.

Elämänkertaelokuvista tulee harvinaisen usein kohtauskokoelmia, koska tekijöiltä uupuu visio: historian havinasta on jäänyt löytämättä se punainen lanka, joka sitoo merkityksellisen henkilön elämän yhdeksi iskeväksi tarinaksi. Skavabölen pojat ei ole elämänkertaelokuva, eikä missään nimessä mitään koivusalomaisen kamalaa kompuroinneista huolimatta. Teos toimii kuten kaavamainen elämänkertaelokuva. Draaman kaari puuttuu. Tärkein ero on siinä, ettei yksikään hahmoista edes ansaitse elämänkertaa. Kokonaisuus tuskin mainittavasti paranisi, vaikka budjetti tuplattaisiin ja näyttelijät ja tekniikasta vastaava tiimi vaihdettaisiin planeetan ehdottomiin huippuihin. Tarina on yksi iso klisee ja tarinankerronta ala-arvoista.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< The 69 Eyes - Back I... Coco Chanel & Igor S... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (22 viestiä)

Jari

03.09.2009 klo 17.29 2 tykkää tästä

Tämänkaltaisten elokuvien arvosteluissa tulee kyllä hyvin äkkiä näiden amatööriarvostelijoiden rajat vastaan. Pelkkään viihteelliseen ilmaisuun keskittyviä elokuvia nyt voi helposti arvioida aina saman sapluunan mukaan. Elokuva joka kertoo jostain arkisesta ei tarkoita sitä, että tarina - tai sen pohjalla oleva hieno näytelmä - olisi tuhanteen kertaan kerrottu. Lapsellisesti (heh vitsikkäästi) vielä yritetään luoda kuvaa muista kriitikoista väärine mielipiteineen sen sijaan että edes yritettäisiin objektiivisesti arvioida käsillä olevaa teosta. Mutta luultavasti kriitikon iän verran esitetty näytelmäkin olisi tämän arvostelijan mukaan kehno esitys.
lainaa
Jari

03.09.2009 klo 17.35 1 tykkää tästä

Ja tietysti se tärkein puuttuu: haukutaan kyllä, mutta ei perustella sitä miksi elokuva (ja sitä myötä oikeastaan näytelmäkin) olisi tuhanteen kertaan nähty tarina. Samaten yksinkertaiset, realistisuuden rikkovat tehokeinot taitavat mennä yli ymmärryksen klassisen elokuvakerronnan turruttamalta mieleltä.

Suosittelen myös tutustumista historiaan. Raivion näytelmä teki yhteen sukupolveen todellisen vaikutuksen viime vuosikymmenellä. Millä vitsillä se kuitataan?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

03.09.2009 klo 19.37

Jari kirjoitti:
Raivion näytelmä teki yhteen sukupolveen todellisen vaikutuksen viime vuosikymmenellä. Millä vitsillä se kuitataan?


Kun et kumoa perusteluitani, väität etten ole sellaisia esittänyt, väität etten ole kykeneväinen niihin ja vielä yleisesti taistelet tulella tulta vastaan, voin vakuuttaa, että vakavissaan esitetty väittämä, että teatteriesitys olisi tehnyt minkäännäköisen vaikutuksen yhteen sukupolveen modernissa Suomessa, on vitsi ja kuitti.
lainaa
Sande

03.09.2009 klo 20.54 2 tykkää tästä

Puuttumatta elokuvaan, totean vain, että jokainen vähänkin sivistynyt ihminen tietää Raivion näytelmän merkityksen, ja on todella surullista, ettei kriitikko edes tätä tiedä. Amatöörin tekemä kritiikki. Harmillista.
lainaa
jaska

03.09.2009 klo 21.21 1 tykkää tästä

Kriitikko antaa itsestään amatöörimäisen ja lapsellisen kuvan kommentoimalla muita kriitikkoja ja heidän "vääriä" mielipiteitään.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

03.09.2009 klo 21.59

http://www.youtube.com/watch?v=OoXrN3wtiUQ&
lainaa
heikki

03.09.2009 klo 23.58



Touché
lainaa
Mirr5

Rekisteröitynyt 17.03.2009

04.09.2009 klo 01.49

Aahhahaa :D Olette molemmat melkoisia neekereitä.

Onhan nämä Jaripeen arvostelut melko amatöörimäisiä ylitse- ja takaisinampuvine kikkailuineen, objektiivisuuden puuttumisine, mutta melko amatöörimäistä sähläystä se koko suomen viihdeteollisuuskin on. Rehellisesti sanottuna en ole nähnyt tästä maasta mitään hyvällä maulla toteutettua, lukuunottamatta paria viimeisintä Aki Kaurismäen leffaa.
Q-teatterissa käynyt pari kertaa, ollut ihan ok, mutta ei mitään järisyttävää.
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.09.2009 klo 07.54

Haluaisin tietää, millä perusteella kolme eri kommentoijaa väittää Jaria amatööriksi?

Silläkö, ettei hän tietääkseni istu joka ilta kantapubissa Suomen elokuvateollisuuden tervakantojen kanssa, niinkuin jotkut valtamedioiden kriitikot?

Silläkö, että muut mediat ovat päälähtöisesti antaneet leffalle yli 4 tähteä (poikkeuksiakin on, esim. YleX)?

Silläkö, että Jarin tyyli kirjoittaa on tunnistettavaa ja omaperäistä?

Miksi objektiivisuuden "puuttuminen" arvostelussa on paha asia? Sellaisia arvostelujen pitäisikin olla, ne ovat henkilöiden mielipiteitä, eikä arvostelun kohteen hyysäämistä tai lisätähtien antamista hyväveli-periaatteella.
lainaa
Ville

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.09.2009 klo 08.45

Ylipäänsä mielestäni olisi aiheellisempaa kommentoida omalla mielipiteellään ko. teosta sen sijaan että hyökkää arvostelijan kimppuun. Asioista voi olla montaa mieltä, mutta väärää puuta moititaan mikäli ei ole pokkaa kertoa omaa mielipidettään teoksesta.
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.09.2009 klo 11.42

Sande kirjoitti:
Puuttumatta elokuvaan, totean vain, että jokainen vähänkin sivistynyt ihminen tietää Raivion näytelmän merkityksen, ja on todella surullista, ettei kriitikko edes tätä tiedä. Amatöörin tekemä kritiikki. Harmillista.


Käytyäni nyt peruskoulun, lukion ja yliopiston ja suoritettuani ylemmän korkeakoulututkinnon humanistiselta alalta en ole koskaan törmännyt tähän näytelmään. Tiedä sitten mistä se kertoo.

Mukava nähdä, että juttumme herättävät keskustelua.
lainaa
JOK

04.09.2009 klo 11.52

"jokainen vähänkin sivistynyt ihminen tietää Raivion näytelmän merkityksen"

Pidän itseäni verrattain sivistyneenä henkilönä, joka lukee paljon ja laajalti kirjallisuutta.
Eikä jokin Raivion näytelmä kerro minulle yhtikäs mitään. Miten jonkun Raivion jokin näytelmä edes liittyy aiheeseen?
Kulttuurisnobi kävelee esitelmöimään ja kompastuu tyylikkäästi pikkurilliinsä jo ennen estradille nousemista, kun pöytään lämitään hatusta temmottuja väittämiä, joista ei anneta mitään perusteluja, ei edes minimaalisia taustatietoja jotta miten tämä liittyy mihinkään.
Vai onko vastaus: koska Hitler.
Parasta viihdettä. Ovatko Raivio-fanit tämän syksyn hitti, kun keväällä huvista vastasivat hiphopparit?
lainaa
JOK

04.09.2009 klo 11.57

Jari-Pee kirjoitti:
Jari kirjoitti:
Raivion näytelmä teki yhteen sukupolveen todellisen vaikutuksen viime vuosikymmenellä. Millä vitsillä se kuitataan?


Vakavissaan esitetty väittämä, että teatteriesitys olisi tehnyt minkäännäköisen vaikutuksen yhteen sukupolveen modernissa Suomessa, on vitsi ja kuitti.


Hei, yksi poikkeus on.
Jumalan teatteri ja paskaa yleisön päälle. Se on poikkeus sääntöön. Siinä yksi teatteriesitys, joka kyllä yhä muistetaan.

Ainoa teatteriesitys koskaan, ikinä Suomen historiassa, joka on noteerattu joka niemen notkossa ja jonka silloinen sukupolvi kyllä muistaa.

Eli jos halutaan referoida jotain merkittävää näytelmää, puhutaan ihan paskasta. Se on näet kulttuuria. Siihen voi dipata pikkurilliproteesiaan ja sitten keskustella sormi pystyssä punaviinilasin äärellä siitä, mikä on taidetta ja miten kriitikot eivät ymmärrä.
lainaa
ctrl-k

Moderaattori

Rekisteröitynyt 03.04.2007

05.09.2009 klo 11.27 1 tykkää tästä

Pakko kompata. Olen lukenut kirjallisuustiedettä parin sivuaineen verran, ja Raiviosta en ollut kuullutkaan.
lainaa
fautum

Rekisteröitynyt 10.04.2007

06.09.2009 klo 17.20

Raivion hätkähdyttävän rohkean ja koskettavan näytelmän külttüriarvo on selvä lähinnä niille, jotka lukevat MeNaisia ja Annaa (ko. lehdet ovat ihkutelleet näytelmää tässä aika ahkeraan).
lainaa
fluxion

08.09.2009 klo 18.54

Tämmösiä subjektiivisuuteensa kaatuvia, ja tuhottoman paisuneita ja mukanokkelia verbaalinikkarointeja vois kirjottaa pöytälaatikkoon, ei leffa-arvosteluina ihmisten ilmoille.. Kiitos. Se, että toimittaja esittelee tekstissään omaa nokkeluuttaan polleana ja hihaan hihitellen toimii aika harvoin.
lainaa
Pihlajatar

08.10.2009 klo 01.28

Kaikki tarinat on kerrottu.

Kysymys kuuluu, miten kertoa tarina vielä kerran niin, että se koskettaa yleisöä.

Kävin juuri katsomassa kyseisen elokuvan, ja minua se kosketti. Tarina koskettaa sitä yleisön osaa, joka kykenee samaistumaan siihen.
lainaa
ghu

09.10.2009 klo 23.30

mielestäni arvostelu oli terävä, elokuva tylsä.
lainaa
Lumienkeli

11.10.2009 klo 20.33

Tulin juuri elokuvaa katsomasta. Kosketti syvältä ja kovaa. Ymmärtääkseen sen mikä kosketti, on oltava elämänkokemusta ja nimenomaan sieltä elämän pimeämmältä puolelta. Tämän arvostelun kirjoittajalla ei kaikesta päätellen ole.
lainaa
Veera

02.12.2009 klo 11.18

Hohhoijaa. Ehkä Raivion näytelmä ei sentään koskettanut "kokonaista sukupolvea", mutta olihan se sentään 90-luvun ehkä merkittävin teatteritapaus. Ei omaa tietämättömyyttä hävetäkään tarvitse, mutta älkää nyt sentään noltako itseänne dissaamalla näytelmää joksikin naistenlehtien ihkutukseksi.
lainaa
Kossu

19.02.2015 klo 15.37

Katsoin 30 min ja kelasin loppuun nopeudella 32x. Tasapaksua paskaa. Draaman kaari puuttuu. Juuri niin kuin arvostelijakin sanoo.
lainaa
Kosketettu

28.07.2015 klo 01.17

Kamalaa lukea tällainen arvostelu elokuvasta, joka koskettaa ja on hyvinkin realistinen. Se, että joltain itseltään puuttuu elämänkokemus, empatiakyky tai ei muuten jaksa keskittyä elämänmakuista elokuvaa katsomaan, ei ole elokuvan vika. Ihmiset joutuvat kokemaan kovia ja tällaisia realistisia, kipeitäkin kertomuksia tarvitaan.

Toivoisin suuren suurta arvostusta tällaiselle elokuvalle ja haluan lytätä kaiken kritiikin.
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova