Tuorein sisältö

Avio-onnea Morganeiden tapaan

Ensi-ilta: 05.02.2010
Genre: Komedia
Ikäraja: 11
Jari Tapani Peltonen

06.02.2010 klo 21.00 | Luettu: 4982 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Tämä ei ole poliittinen kannanotto puolesta eikä vastaan, mutta mielestäni surullisen hahmon ritari Matti Vanhanen on tosi symppis! Median antaman kuvan mukaan tasavallan sankari on vakituisesti väärässä paikassa väärään aikaan. Hellittelynimeni hänelle on Harry Potter. Romanttinen komedia Avio-onnea Morganeiden tapaan (Did You Hear About the Morgans?) on tuskallisen teennäinen tusinatuote, mutta onnistuin omaehtoisesti huvittumaan Hugh Grantin suorituksesta, sillä hahmo toi mieleeni Vanhasen. Grant näyttelee aina hieman epävarmaa ja varautunutta, mutta karismaattista brittiveijaria, ja näemmä kun hughmaiset koiruudet eivät kertakaikkiaan toimi, jäljelle jää poliitikko. Puoli tähteä bonusta.

Eräässä julisteessa varoitetaan, että tämä on saman studion tarjontaa kuin Odottamaton ehdotus (arvostelu). Kavahda, paitsi jos tuumit elokuussa, että rikas kaupunkilaisakka hulppeassa kartanossa korven keskellä on sama juttu kuin kala kuivalla maalla. Tässä leffassa Vanhanen ja Sarah Jessica Parker tulkitsevat Morganin pariskuntaa. He ovat eroamassa siitä erinomaisen uskottavasta syystä, ettei heidän välillään ole mitään havaittavaa. Tavattuaan he sattumalta näkevät palkkamurhaajan työn touhussa. Heidät sijoitetaan todistajansuojeluohjelman merkeissä pienelle paikkakunnalle. Tällöin paljastuu, että he ovat kuristamisen arvoisia elokuvahahmoja, jotka - voi iik! - eivät voi käsittää, että maailmassa on ihmeellisiä asioita kuten kauppahalleja, joissa on alennusmyyntejä. Tuppukylässä taasen ei tiedetä, että suurkaupungeissa autot laitetaan lukkoon, koska lainaajat eivät aina palauta niitä. Luvassa on myös karhusketsi.

Tahattoman koominen komedia on paradoksi, jos olemme sitä mieltä, että komedian ainoa tehtävä on huvittaa. Mutta miksi olisimme. En taatusti aio kehua tätä. Sekin kuitenkin huvitti minua, että tällä ilmeisesti on tavoitteita ihmissuhdedraamana. Jäykkä, mielikuvitukseton, hengetön filmi yrittää saada kohdeyleisönsä eli 25-55-vuotiaat rouvat huokaisemaan ääneen "joo no toi on kyllä niin totta", vaikka tekijöiden elämänkokemus tuntuu rajoittuneen tämmöisten filmien vuokraamiseen. Se, että pääosanesittäjät lähentelevät eläkeikää, huomioidaan paineilla alkaa jo lisääntyä. Elämänviisautta kumpikaan ei tietenkään ole ehtinyt kerätä ennen näitä tapahtumia. Mikään seikka parisuhteessa ei tietenkään viittaa siihen oikeista parisuhteista tuttuun ongelmaan, että viittäkymppiä lähennellessä rakkaus on saattanut rutinoitua. Morganit ovat muumioituneita teinejä teinien kommunikointiongelmilla.

Yleensä tällaiset nukuttavat vietävästi, jolloin analysointi vaikeutuu. Tahattoman huumorin piristäessä onnistuin nauttimaan muun muassa ajatuksesta, että on jokseenkin selvää, mistä vaiheista on leikattu ne kenties kömpelöimmät tai ikärajasyistä liian "rajut" kohtaukset, jotka sitten löytyvät DVD:ltä. On tyydyttävää vakuuttua, ettei teoksessa tosissaan toimi mikään. Jopa alkuperäinen nimi on harhaanjohtava, antaahan se ymmärtää, että joku vaivautuisi juoruilemaan Morganeista. Periaatteessa voisin kehaista, että Sam Elliot kaupunkilaisia vahtivana sheriffinä sentään on taatun miellyttävää katsottavaa, mutta tosiasiassa olen kyllästynyt hepun yhteen ja samaan isoisälliseen ilmeeseen, josta yritti hyötyä tässä äskettäin myös Up in the Air.

Osa kritiikistä jää esittämättä siksi, että näin tämän heti Razzies- ja Oscar-ehdokkuuksien julkistamisen jälkeen. Tietyt asiat olivat päällä mielessäni. En kehtaa väittää, että Grant puisevana femiinisenä tylsimyksenä ja Parker takakireänä tätinä ovat epärealistinen pari, sillä muistan miltä Parker näyttää punaisella matolla puolisonsa Matthew Broderickin kanssa. En tahdo haukkua Parkeria itseäänkään, sillä hän sai jo Razzies-ehdokkuuden ("vuoden huonoin näyttelijätär") tämän roolin johdosta, ja täysin aiheettomasti hyvät ystäväni Sinkkuelämää-vihaajat ovat taas innostuneet haukkumaan häntä hevosmaiseksi noita-akaksi. Viimevuotisessa Oscar-kolumnissani raportoin, että Parkerin yllättävän mehevää rintavarustelua kiitteli muotihomokin, ja kun tämän nyt sitten muistin, elokuvaan tuli vielä yksi elementti, joka oli ainakin yhtä viihdyttävä kuin se juttu siinä Wii Fit Plus -harjoituksessa, jossa vain juostaan paikallaan kapula taskussa, mutta myös yritetään bongata lenkkipolulta tiettyjä asioita.

Mikäli lukijat eivät osaa tehdä tulkintoja, arvostelijalla oli niin tylsää jo ennen lehdistönäytöstä, etteivät fiilikset näin kevyellä roskalla pahentuneet.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Invictus - Voittamat... Herra Ylppö & Ihmise... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova