Tuorein sisältö

Verenpisara: Eilinen On Kuollut

J.A. Kaunisto

17.03.2011 klo 09.41 | Luettu: 5225 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Verenpisara joutuu sovittamaan toimintansa bändin jannujen Amorphis-kiireiden keskelle. Niinpä edellisestä albumista on aikaa kuusi vuotta. Kuuden välivuoden aikana Spinefarm vaihtui Stay Heavy Recordsiin. Levy-yhtiön vaihdos on tuonut bändin soundiin reilummin rokkia ja Viikate-rautalankaa. Eilinen On Kuollut -albumin soundia voi monessa käänteessä väittää jopa ilmavaksi. Albumi kuulostaa reilusti Viikatteen ja Timo Rautiaisen mietteliäämmältä tuotannolta. Joissakin biiseissä voisi väittää huomaavinaan Rautiaisen ja Poisonblackin yhteistyön hedelmän. Mieli on tummissa pilvissä mutta kuitenkin vain harmaissa, ei suoranaisesti mustissa fiiliksissä. Pohdiskelevat sanoitukset peilaavat arjen ilmakuoppia ja parisuhdelottoa, ranteita ei tarvitse repia auki. Rami Riskin sanailu osuu huomattavan lähelle Timo Rautiaisen aivoituksia.

Kiekon avaussiivut Tie ja Suunta ilmentävät bändin rokimpaan ja ilmavampaa linjaa - biiseistä löytyy iskelmäkaiholla varustetun suomalaisen mielenlaadun syvimpiä tuntoja. Kohtalon Määräämä vaikuttaa vahvasti Rautiaisen tekeleeltä. Tietämättömyyden Torit on selkeästi raskaampi tekele - Rautiaisen tuotannossa vertailu siirtyy Trio Niskalaukaukseen. Kohti Toukkien Metropolia ja Turhamaisuuden Kolonna eroavat albumin muusta materiaalista reilummin rönsyilevinä teoksina. Hieman progressiivisempi ote selittyy kuulemma viisujen vuosikerralla, biisit ovat jo viime vuosituhannen puolelta.

Hylätyn Aseman Tuulessa asettaa Verenpisaran Leevi and The Leavings -tyylisen tarinankerronnan lähteille. Kuinka Usein tekee irtiottoa rokimman linjan edustajiin, mainio Trio Niskalaukaus -maalailu irrottaa albumin parhaita tehokertoimia. Lyhyitä Hetkiä kertaa liikaa jo aiemmin opittua mutta albumin nimibiisi esittelee levyn virallisen runoiluhetken.

Verenpisara hämmentää tuttuja aineksia ja siksi albumista on helppo pitää. Toisaalta muutamat biisit kuulostavat jo turhankin tutuilta. Selkeät irtiotot ja huippuhetket jäävät kuitenkin paitsioon leimaten levyn turhankin tasapaksuksi teokseksi. Albumia on helppo lähestyä mutta yhtä helposti kiekko unohtuu vaille aktiivikäyttöä.


V2.fi | J.A. Kaunisto
< RoutaSielu - Pimeys... Rango... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (2 viestiä)

Yekith

Rekisteröitynyt 13.01.2011

18.03.2011 klo 09.43

Oli jo aikakin uudelle kiekolle!
Bosse111

18.05.2011 klo 12.43

Loistava Albumi! Ehottomasti Hankkimisen Arvoinen \_/

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova