Tuorein sisältö

Foo Fighters: Wasting Light

J.A. Kaunisto

20.05.2011 klo 11.10 | Luettu: 12580 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Kipinöivää stadionelvistelyä. Foo Fightersin tuore albumi kuulostaa vanhalta tutulta mutta jestas sentään kun Dave Grohl on saanut porukkaansa kiimaista virtaa. Albumin tuotanto on mahdollisimman suurta ja pöyhkeää ja se kitarasoundi...skeba murisee, murjoo, särisee ja rohisee. White Limo -niminen sivallus lienee bändin historian raskain tuotos, viisusta irtoaa Queens Of The Stone Age -fiilareita ja Grohlin huutovokaalit onnistuvat mainiosti. Kiekon avaava Bridge Burning on yksi bändin parhaista ja samalla tyylipuhdas stadionrock-huudatus - riittävän iskevä mutta myös herkullisen voimakas ja itsetietoinen.

Onhan siellä mukana myös tuttuja poppikoukkuja, sinkkubiisi Rope vaikuttaa turhankin "helpolta" mutta viisussa on vastustamatonta imua. Grohl on kaivanut fiiliksiä menneisyydestään ja lieneepä superbändi Them Crooked Vultures jättänyt myös pariin siivuun sormenjälkensä. Erityisesti bluesväriä toistava I Should Have Known voidaan laskea edellä mainittuun joukkoon - ja onhan viisulla basson varressa Nirvana-naama K.Novoselic. These Days-biisillä Foo Fighters kuulostaa jälleen kerran Tom Petty -kloonilta mutta helppoudesta huolimatta jortikka pullottaa härskisti. Miss The Misery on hyvä esimerkki albumin yleisilmeestä - kappale on perusvarma kuin ruisleipä mutta soitto on innostunutta ja potkii kuin kettuuntunut kavioeläin.

Foo Fighters viihdyttää tarttuvilla listakiipijöillä mutta stadionmittakaavassa bändin tuoreella albumilla on tukevasti munaa. Törkeän täyteläiset soundit antavat rouhean rohisevalle kitaratyöskentelylle taustatukea. Häpeilemättömän helposti lähestyvän albumin kulmakiveksi muodostuu aidosti innostunut bändisoitto. Dave Grohl osoittaa, että valmiiksi pureksittu Amerikan pikaherkkukin voi oikein tarjoiltuna tyydyttää niin kauniin kertosäkeen etsijän kuin rokimman puolen kulkijan. Toisaalta, Grohlin katu-uskottavuus myytiin eniten tarjoavalle jo vuosia sitten.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Pirates of the Carib... Monsters... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (5 viestiä)

Foo

20.05.2011 klo 21.58

Missäs vaiheessa grohlin katu uskottavuus meni?
lainaa
Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

21.05.2011 klo 10.01

Siinä 00-luvun puolivälin tienoilla viimeistään.
lainaa
angel_eyes

Rekisteröitynyt 18.03.2008

21.05.2011 klo 17.21

Dave Grohl on hieno mies ja katu-uskottavuuttakin löytyy vaikka millä mitalla.
lainaa
Jarkko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

22.05.2011 klo 22.11

Foo Fighterssien taannoinen keikka Provinssirockissa lienee paras festarikeikka, mitä allekirjoittanut on kokenut. Nykyään voisin melkein kutsua jo itseäni faniksi. Toki bändin tuotantoon mahtuu varsin paljon turhanpäiväistä jenkkitauhkaa, mutta ne hitit - voi poika, että kulkee!
lainaa
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

23.05.2011 klo 16.05

Tämä on ihan hieno albumi Foo Fighterilta vaikka vähän haikailen kyllä The Colour and the Shapen perään toisinaan. :P
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova