Tuorein sisältö

Suomalaiskehittäjä sanoo: älkää spoilatko pelihaastetta Youtubella

03.10.2014 klo 13.04 | Luettu: 18283 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen


Yle on haastatellut suomalaisen Almost Human -studion yhtä perustajaa Juho Salilaa.

Almost Humanilta on tulossa tässä kuussa jatkoa Legend of Grimrockille ja tekijät kertovat, että pelaajia ei haluta aliarvioida, vaan vaikeutaso pidetään niin sanotusti haastavana.

–"Me emme halua aliarvioida pelaajia ja toivomme että he kunnioittavat peliä, se on vaikeaa nykystandardeissa. Toivomme, että pelaaja antaa pelille mahdollisuuden eikä heti juokse katsomaan YouTubeen, että miten ongelmatehtävästä pääsee eteenpäin. Peli on paljon parempi kuin sen ratkaisee itse", kertoi Salila Ylen Tähtihetki-ohjelmassa.

Mitä mieltä V2.fi:n lukijat ovat nykypelien vaikeustasosta?

V2.fi | Manu Pärssinen
< Ole zombi kuolevan v... Venäjältä kuuluu kum... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (19 viestiä)

Tigri

03.10.2014 klo 13.45 14 tykkää tästä

Tosiaan nykypelien keskimääräinen vaikeusaste on aivan älyttömän helppo, pelaajaa pidetään jatkuvasti kädestä. Katsokaa vaikka YouTubesta "If doom was done today" pätkää niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Vai onko nykypelaajat sitten niin kärsimättömiä että jos kuolee kerran tai kaksi samalla zonella pelissä niin se on liian vaikea ja huono?

Dark Souls sarja on ollut pitkään aikaan minun mielestä viihdyttävä yksinpeli juuri vaikeusasteen takia ja sen onnistumisen tunteen vuoksi mitä saat kun kaadat vaikean vihun.
lainaa
teppo

03.10.2014 klo 13.47 4 tykkää tästä

Suurin ylpeydenaiheeni on kun läpäisin ensimmäisen Legend of Grimrockin ilman apuja. Muutama puzzle aiheutti tuskanhikeä mutta ratkaisun löytyminen oli tietenkin älyttömän palkitsevaa.
lainaa
Mikko74

03.10.2014 klo 13.54 1 tykkää tästä

Valtaosa nykypeleistä on älyllisesti varsin helppoja, tosin täytyy tunnustaa että niin se vaan reaktiokyky alkaa heikkenemään iän mukana, poika on paaaljon parempi modernimmissa casualeissa reaktiokykyä vaativissa kännypeleissä, että niissä riittää ainakin haastetta.

Legend of Grimrock 1 ei ainakaan ollut järjettömän vaikea tämmöiselle 39v pelaajalle joka Chaos Strikes Backia aikanaan tahkosi itku silmässä (läpi sekin on pelattu). Toki joo optionaalisia special questeja jäi tekemäti LOG:sta kun en niitä ymmärtänyt heti ja jäin hyvin hävettävästi hetkeksi jumiin erääseen pelin helpoimmista puzzleista. Pitkä viikonloppu siihen meni että LOG oli läpi.
Mutta joo, olen jo perheelle ilmoittanut että isukki istuu sitten tietokoneella kuin tatti lokakuun 15 päivästä eteenpäin, tarvinneekohan vielä ottaa talvilomaa vai pärjäiskö saikulla, vaikeustaso sen sitten kertoo :P
lainaa
asdfqwer

03.10.2014 klo 14.11 3 tykkää tästä

Vanhan ajan Mega Manejä ja uuden ajan Gears of Wareja tuli pelattua hyvin erilaisilla asenteilla. Siinä missä pienenä poikana pelejä oli huomattavasti vähemmän kuin nyt, tuli samaa peliä pelattua huomattavasti enemmän. Pelejä ei vielä ollut pelannut niin paljoa, joten uutuuden viehätys kantoi pitkälle. Tuolloin pelin loppuminen vaikeuden takia oli normaalia ja alusta aloittaminen tuntui aina hauskalta.

Nykyisin kun pelit on nähty monta kertaa, eikä putkimainen suunnittelu innosta yrittämään uudestaan. Esim. 3rd person peleissä on raivostuttavia kohtia, joissa juokseminen estetään pitkän keskustelun ajaksi ja kun juuri ennen tälläistä kohtaa sattuu olemaan checkpoint, niin uudestaan yrittäminen muuttuu äkkiä aika vastenmieliseksi. Näiden syiden takia pelit vetää mielummin helpolla läpi ja koittaa nauttia siitä mitä nautittavissa on.

Onneksi sentään on poikkeuksia tyyliin Dark Souls, jossa haaste on reilua, eikä kuolemasta rankaista toistuvilla keskusteluilla ja videoilla. Tällöin myös vaikeus on hauskaa.
lainaa
niiiiiiiin

03.10.2014 klo 15.21 4 tykkää tästä

Vaikeita ja vaikeita. Eipä ne vanhatkaan pelit niin vaikeita olleet. Nykyään kun olen palannut vanhoihin peleihin niin huomaan, että peli tuntuu helpolta. Sitä vaan kehittyy pelaamisessa sekä varsinkin englannin kielessä. Helpoltahan se nyt tuntuu kun ne valmiiksi annetut ohjeet ymmärtää ja pelejä tahkoaa vuosi tolkulla. Väitän, että ilmiö on samankaltainen kuin se, että nuoret näyttäytyvät aina vaan pahempina joka sukupolvelle.
lainaa
PCMasterRace

Rekisteröitynyt 27.09.2013

03.10.2014 klo 15.25

Tigri kirjoitti:
Dark Souls sarja on ollut pitkään aikaan minun mielestä viihdyttävä yksinpeli juuri vaikeusasteen takia ja sen onnistumisen tunteen vuoksi mitä saat kun kaadat vaikean vihun.

Tämä. En muista millon olen viimeksi tuntenut saman, kuin silloin kun sain vihdoinkin nujerrettua Smoughin ja Ornsteinin lähes 4h yrittämisen jälkeen.
lainaa
Pluto

03.10.2014 klo 15.54 1 tykkää tästä

Itse en taas pelaa pelejä varsinasesti haasteen vuoksi, vaikka liika helppous vie pelistä jännityksen tunteen pois. Tärkeämpää on tarina ja hahmot. Last of Us oli mielestäni varsin sopiva vaikeustasoltaan normal-tasolla noin esimerkkinä viime aikaisista.

Moninpelit on sitten asia erikseen. Niissä taitoja voi hioa ja testata helposti muita vastaan.
lainaa
M454

03.10.2014 klo 17.04 2 tykkää tästä

Itse en enää jaksa tahkota tahkoamalla jotain Ninja Gaiden tyyppistä Demons soulia. Kyllä sitä jonkin aikaa jaksaa, oppii ja kehittyy. Mutta kun pitäisi se peli saada sitten muiden alta pois. Niin ei viitsi enää nähdä vaivaa samalla lailla kuin lapsena, kun oli se yksi tai kaksi peliä jota piti pelata seuraavaan jouluun tai synttäreihin (ellei kaverilla ollut eri peliä lainata).

Nykyään kun on vara ostella pelejä itse niin sitä ei jotenkin vaan jaksa yhtä samaa tahkota. Sen verran haastetta ettei liian helpoksi mene, sen verran helppo ettei ohjainta tarvitse särkeä.

Tai siis oikeastaan harva peli on loppusissaan vaikea, paitsi puzzle pelit. Enemmänkin nojaavat tähän vaikeustaso kun nousee niin viholliset kestää vaikka ydinpommin mutta itse ei edes paperiviiltoa. Se ei ole oikeasti vaikea peli vaan helvetin huonoa suunnittelua.
lainaa
arghhasd

03.10.2014 klo 17.15

[quote nick="asdfqwer"
Nykyisin kun pelit on nähty monta kertaa, eikä putkimainen suunnittelu innosta yrittämään uudestaan. Esim. 3rd person peleissä on raivostuttavia kohtia, joissa juokseminen estetään pitkän keskustelun ajaksi ja kun juuri ennen tälläistä kohtaa sattuu olemaan checkpoint, niin uudestaan yrittäminen muuttuu äkkiä aika vastenmieliseksi. Näiden syiden takia pelit vetää mielummin helpolla läpi ja koittaa nauttia siitä mitä nautittavissa on.

Onneksi sentään on poikkeuksia tyyliin Dark Souls, jossa haaste on reilua, eikä kuolemasta rankaista toistuvilla keskusteluilla ja videoilla. Tällöin myös vaikeus on hauskaa.[/quote]

Samaa mieltä. Pitkät keskustelut ylipätään pilaa pelaamista oli checkpointteja näitten osioiden jälkeen tai ei. Se on vaan niin helvetin turhauttavaa kun peli keskeytetään jatkuvasti koska joku hahmoista haluaa jauhaa paskaa. Toinen ärsyttävä asia on "elokuvamaiset kohtaukset" jota työnnetään ihan jatkuvasti. Ehkä jotakuta innostaa katsella sitä kun asioita räjähtelee ja taloja romahtelee ja niin edelleen mutta itse arvostaisin että kaikki tälläiset kohtaukset voisi halutessa helposti hypätä yli.

Kyllä asiat olivat paremmin Doomin ja Quakejen aikaan. Ei mitään selittelyä vaan ase käteen ja menoksi. Ei mitään erikois kohtauksia eikä hissien jatkuvaa odottelua ja niin edelleen.

Arvostan kyllä hyviä hahmoja ja tarinaa mutta isoimmassa osasta toimintapeleistä ei näitä asioita löydy. Kerta pelaan näitä pelejä toiminnan takia haluan vain sitä toimintaa enkä jatkuva odottelua.

Välivideot sentään pystyy hyppimään yli. Näitä kohtauksia ei.
lainaa
NES

03.10.2014 klo 18.25 1 tykkää tästä

Tuli kans mieleen kun pentuna pystyi pelaamaan Shatterhandin 8-bittisellä kertaakaan kuolematta läpi, nykypäivänä kun kokeili niin hädintuskin pääsi edes ensimmäistä kenttää..
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

03.10.2014 klo 18.56

Eipä ite ainakaan tuu laitettua useimmissakaan peleissä vaikeusastetta kaakkoon vaikka se mahollisuus olisi. En vaan oikeastaan halua sellaista vaikeutta missä viholliset saa etuja, joita pelaajalla ei ole. Pelattavaa nyt muutenki niin paljon, et ei kaikkea jaksa vetää hampaat irvessä monta kertaa yrittäen ja suoritusta hioen. Haen haastetta sit moninpeleistä, missä kaikki on samalla lähtöviivalla.

Toisaalta sit joku Dark Souls oli itelle melko helppo kokemus, jahka pelimekaniikan ymmärsi. Ekan parin bossin jälkee suurin osa bosseista kaatu 1-3 yrittämällä. Toki tässä arvosti juuri sitä, että se satunnainen vaikeus oli reilulla tavalla tehtyä, joskin jossain määrin toistuikin liikaa.

Riippuu ihan toki pelin kiinnostavuudesta kuinka paljon siihen jaksan panostaa ilman apua. Ja siitä kuinka relevantilta joku asia tuntuu. Imho en kaipaa entisajan pelejä joissa ei kerrota välttämättä mitään ja kaikki pitää ratkoa lähinnä kävelemällä, kokeilemalla tai tuurilla.
lainaa
Yazu

03.10.2014 klo 19.02 4 tykkää tästä

Jumalauta jos monta tuntia mietin ja yritän miten päästä eteenpäin pelissä, varmasti katson netistä kun menetän hermoni yhden hemmetin puzzlen takia.

Pitäähän se peli joskus päästä läpi.
lainaa
fdsofadjipo

03.10.2014 klo 19.43

Peli normaalilla läpi, jos nappaa niin sitten vaikeammalla, ja jos vielä nappaa niin sitten vielä vaikeammalla... Vaikka meneekin ohi aiheen

Vanhojen Tomb Raidereiden, Resident Evilien sun muiden kanssa kyllä viharakastin kun jäi jumiin ja sitten tuntikausien ja joskus kuukausien yritys-lopetus-kertojen jälkeen löysi sen ratkaisun ja pääsi eteenpäin jopa 2-3 vuotta pelin aloittamisen jälkeen. Ei tule nykypeleissä samoja fiiliksia ja pitkälti tästä syystä pelejä pelaa vähemmän ja nekin jää yleensä kesken tai ei ole ainakaan mitään muisteltavaa
lainaa
RealityCheck

03.10.2014 klo 20.57

Onko se niin tärkeää ja hienoa päästä monivalintakokeista läpi. Robottiopettaja taputtaa että hyvähyvähyvä sait kaikki oikein pääsit pelin läpi, hyvin meni, hyvä oppilas, hyvä poika tseh saat sokeria.

Vitun tikapuuhermokuoriaiset. Opetelkaa jotain todellista, jotain missä ei tarvita konetta palkitsemaan oikeasta suorituksesta. Lukekaa vaikka kirja. Ajatelkaa jotain. Kirjoittakaa runoja. Lukekaa runoja. Kuunnelkaa toista ihmistä. Mitä varten sivilisaatio ja kulttuuri ovat olemassa, sitäkö varten, että ihminen rakentaa itselleen koneen jonka hän laittaa kouluttamaan. Oi sinä suurin ja mahtavin kone, katso palvelijasi puoleen armollisilla silmilläsi ja palkitse minut mielihyvän tunteella, kun minä painan sinun nappejasi. Näytä minulle sinun nautintoa tuottavat kuvasi ja soita usein se ääni, joka saa minun aivoissani hormonit liikkeelle. Oi sinä kaikkein armollisin kone, älä unhoita palvelijaasi, älä ota pois sinun ääntäsi ja kuvaasi, joita minä imen kuin vastasyntynyt äitinsä nisää! Amen.
lainaa
checked

03.10.2014 klo 23.44

Kirja = Peli
lainaa
Betrunken

Rekisteröitynyt 20.02.2010

03.10.2014 klo 23.51

Silent hill 3 sai aika hyvin, siinä oli toiminalle oma aste ja sitten puzzlelle.

Nykyään menee(tai aina) että omat ammukset vaikuttaa vähemmän ja vihuen enemmän jos lisää astetta enemmän.
Vanhoissa peleissä piti energiaa parantaa packeilla ja nykyään on regenit käytössä.

Pelatkaa vanhoja GTA:ta tai tomb raideria niin tiedätte mitä tarkoitan.
lainaa
heppo

04.10.2014 klo 16.32 1 tykkää tästä

teppo kirjoitti:
Suurin ylpeydenaiheeni on kun läpäisin ensimmäisen Legend of Grimrockin ilman apuja. Muutama puzzle aiheutti tuskanhikeä mutta ratkaisun löytyminen oli tietenkin älyttömän palkitsevaa.


Myönnän että kerran googlasin/tubetin ratkaisun ongelmaan johon jämähdin pitkäksi aikaa. Ei kukaan jaksa grindaa nykyään tuntikausia jonkun puzzlen kanssa niin kuin 90-luvulla.
lainaa
fsdpofdsjpi

04.10.2014 klo 19.44 2 tykkää tästä

heppo kirjoitti:
teppo kirjoitti:
Suurin ylpeydenaiheeni on kun läpäisin ensimmäisen Legend of Grimrockin ilman apuja. Muutama puzzle aiheutti tuskanhikeä mutta ratkaisun löytyminen oli tietenkin älyttömän palkitsevaa.


Myönnän että kerran googlasin/tubetin ratkaisun ongelmaan johon jämähdin pitkäksi aikaa. Ei kukaan jaksa grindaa nykyään tuntikausia jonkun puzzlen kanssa niin kuin 90-luvulla.


Kukaan ei jaksa nykyään mitään. "Töihin? Ääh sossutuilla elää. Maksaa peleistä? Hahaha! Siivota kämppä ja ottaa lakki pois päästä sisällä? LOOOOOL! Ai jutella? Sori mä kirjotan mielummin"
lainaa
Äääh

05.10.2014 klo 17.35 3 tykkää tästä

RealityCheck kirjoitti:
Onko se niin tärkeää ja hienoa päästä monivalintakokeista läpi. Robottiopettaja taputtaa että hyvähyvähyvä sait kaikki oikein pääsit pelin läpi, hyvin meni, hyvä oppilas, hyvä poika tseh saat sokeria.

Vitun tikapuuhermokuoriaiset. Opetelkaa jotain todellista, jotain missä ei tarvita konetta palkitsemaan oikeasta suorituksesta. Lukekaa vaikka kirja. Ajatelkaa jotain. Kirjoittakaa runoja. Lukekaa runoja. Kuunnelkaa toista ihmistä. Mitä varten sivilisaatio ja kulttuuri ovat olemassa, sitäkö varten, että ihminen rakentaa itselleen koneen jonka hän laittaa kouluttamaan. Oi sinä suurin ja mahtavin kone, katso palvelijasi puoleen armollisilla silmilläsi ja palkitse minut mielihyvän tunteella, kun minä painan sinun nappejasi. Näytä minulle sinun nautintoa tuottavat kuvasi ja soita usein se ääni, joka saa minun aivoissani hormonit liikkeelle. Oi sinä kaikkein armollisin kone, älä unhoita palvelijaasi, älä ota pois sinun ääntäsi ja kuvaasi, joita minä imen kuin vastasyntynyt äitinsä nisää! Amen.


Mitä helvettiä SINÄ teet pelifoorumilla?
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova