BoJack Horseman loppuu 1/8: rakkaudettomuuttaan se hevonenkin juo

Rakastuin BoJack Horsemaniin viime vuonna, nuokuttuani vuosia alkupään jaksoille. Masentuneen hevosen nousuja ja laskuja seuraavaa piirrossaagaa syvällisempää saa etsiä, mutta mm. siinä kestää, että aivot jättävät puujalkahuumorin omaan arvoonsa: joskus sekin hymyilyttää ja joskus sille saa tuhahtaa, senkin symboloidessa maailman rasittavuutta. Leffojen lavasteita keräävä mies laittaa vauvan vaunuihin, joissa lukee The Untouchables. Heh! Ei? Sama se. Mutta ystävä: oletko mennyt lapsuuteesi saakka miettiessäsi, miksi juot? BoJack on mennyt ja menee taas, keskimääräisen klassikon käsitellessä teemaa röyhtäyksillä.

Loppu on kriittisen tärkeä tällaisen sarjan perinnölle, joten skoolaan-... näytän peukkua sille, että viimeisen kauden puolikas on Netflixissä ja loput nähdään tammikuussa. BoJack on vieroitushoidossa. Taideterapia yms. ei nappaa. Se on hyvä, kuiva vitsi lopuksi, että BoJack päättää harrastaa toisen kierroksen samaa soopaa heti perään, vaikkei hän edes repsahtanut. Setä ei hevillä muutu. Vuoden tauon jälkeen tyyli vaatii taas totuttelua, mutta BoJackin nuoruusmuistelot tekevät 1. jaksosta masennuspehmopornoa ja vain pehmo-sanan toivon tuosta pois.

Keski-ikäisellä uranaisella Princess Carolynilla on niin monta rautaa tulessa, ettei Untitled Princess Carolyn Project eli hänen taaperonsa ole saanut vielä nimeä. Carolynin ympärillä pyörivät haamukuvat & säestävä jumputus kuvaavat osuvasti ylivilkasta ja ylirasittunutta mieltä, ja nurinkurisesti tämä on hermolepoa, koska hösötyksen seuraaminen vaatii kaiken huomion sen sijaan, että yrittäisin kirjoittaa jakson uusiksi ja laatia ostoslistan. Ne puujalkavitsit ajavat saman asian. Kun koira haistaa poikaystävänsä exän, taustalla on maalaus kukkia haistelevasta koirasta, joka silmäilee pyllyä, koska sarja on sisällä ihmisen tasoisen koiran psyykkeessä. Tms.

Keskiarvo näille jaksoille:


< Rakkaudentunnustus 2018 --- Jaksot 3-4 >

Katsottu: Netflix