The Handmaid's Tale 3-2: June Potter ja Dumb Le Dork

Jotenkin mieleen muistuu Harry Potter, kun June tutustuu uuteen talouteen. Isäntä saattaa olla tärkein liittolainen, mutta ukko spedeilee, eikä selitä hullua vaimoaan. Enemmän ja vähemmän hienovaraisesti todetaan, että säätipä isäntä mitä vain, hän on säätänyt kauan ja June on tulokas. June auttaa muita ja kuulee juttuja, mutta partaukko ulisee mölömöm, älä mulle auo, koska ei ole kirjan toiseksi viimeisen luvun monologin aika. Ehkä ukko paljastuu homoksi pari vuotta sarjan päättymisen jälkeen.

Hei. Nyt jumalauta puhutaan perusasiat selväksi ihan kaikkien vuoksi. Näin lähestyisin ulisevaa spedeä Junena tässä tilanteessa kaiken huomioiden. On kuitenkin aika ja paikka olla fiilispohjalta näennäisen loogisesti improvisoiva ekstrovertti: fiktiivisen jännitystarinan alku. Hömelyydessä on aromeita, jotka auttavat sarjaa muuttumaan toimivaksi sankarifantasiaksi (mitä en toivonut).

Poloinen piika kuolee. Raahattuaan ruumiin puutarhaan (hienostoalueella diktatuurin keskellä), June ymmärtää pian, ettei hautaa voi kaivaa käsin. You go, girl. Sivujuoni alleviivaa, että Junen aviopuolison ei kannata alkoholisoitua kaukana Kanadassa, vaan huolehtia Junen kuopuksesta, kun mammalla on kiire. Sitä myöten jakso on tyydyttävä alku tarinalle kapina-Junesta. Kanadaan paenneen orjattaren eheytymisyritykset sopivat tähän myös muistuttaessaan tragedian kaikesta painosta.


Keskiarvo 25 jakson jälkeen:


< Jakso 3-1 --- Jakso 3-3 >

Katsottu: HBO Nordic