Barbaarit 1-6: Barbaarit (pieksevät vihdoin roomalaisia kuin vierasta sikaa)

Petturi paljastaa tarkalleen, kuinka ex-barbaari on ryhtynyt ex-roomalaiseksi. Tupla-Ex myöntää kaiken, mutta hitaammin. Roomalaisia naurattaa. Onpas epäuskottava juoni! Tupla-Ex on siis vapaa pettämään roomalaiset.

Sanamuoto oli se, että 15 000 roomalaista muka johdetaan ansaan, jossa 500 barbaaria voittaa heidät. Uskon melkein siihen, että Tupla-Ex nokkelasti vähättelee barbaariarmeijan kokoa. Kysymys: jos maailman jykevimmän sotilasmahdin kenraali pelkää maksimissaan 500 metsäläisen hyökkäyksiä, miksi hän alkujaan toi paikalle 15 000 ammattisotilasta? Sarja on koettanut tehostaa historiallista tarinaa Tupla-Exän ja roomalaisjohtajan fiktiivisellä ottolapsisuhteella, mutta sen vuoksi roomalainen vaikuttaa niin tyhmältä, että luontaisetkin jännitteet hiipuvat.

Unohdetaan siis alustus. Nyt vain tapellaan.

Roomalaiset eivät voi harrastaa Asterixista tuntemiasi muodostelmia metsäpolulla. Barbaarit kaatavat puita jakaakseen etujoukon yhä pienempiin eriin. Roomalaiset perääntyvät asemaan, jossa he voivat järjestäytyä, mutta barbaarit ovat lorottaneet bensaa ja niinpä roomalaiset joutuvat jatkamaan hajaantuneina ja nyt selät liekkejä vasten. Se oli siinä. Oli mutaa, verta, hallittua heilumista ja hitusen irvokkuutta, joka tukee barbaarien eläimellistä isänmaallisuutta. Tupla-Ex turisee epilogimaisesti jo taistelun päälle.

Toteavainen ja lyhyt kärhämä on parempi kuin Game of Thronesin provosoivan kamala (mutta monesti palkittu) Battle of the Bastards, jossa sankarit voittivat typeristä päätöksistään huolimatta. Nyt oli strategia.

Ok vai meh? Johdonmukaisesti rajattuna minisarjana kausi ei toiminut, mutta materiaalista olisi mahdollista leikata astetta parempi kahden tunnin leffa. Silpoisin pois kaiken, minkä voimin sarja ilmeisesti aikoo jatkua.


Keskiarvo 6 jakson jälkeen on 2,75. Lainmukainen pyöristys:


< Jakso 1-5

Katsottu: Netflix