The Handmaid's Tale 3-6: tapa saada amerikkalaiset käyttämään maskia

Kyseenalaistin orjattaren roolin propagandassa, jolla yritetään vaikuttaa sivistysvaltioon, mutta jakso tekee selväksi, että tarkoitus on pelotella Kanada kompromissiin. Matkaamme Washingtoniin, jossa Jenkkilä on taas vähän kehittynyt. Orjattaret kätkevät kiinniommellut huulensa naamioihin ja iso pamppu on ominut useamman perheen lapset.

Elisabeth Moss vakuuttaa taas: ensin hyvinkin hienovaraisella tavalla, kun June pääsee puhumaan puolueettomalle taholle ja hieromaan diiliä, joka saattaa pitää hänen lapsensa Kanadassa. Jokin väre Junen hermostuneisuudessa myy hänet harvinaisen aitona ihmisenä, joka päättäväisyydestä, uhmasta ja toivonkipinästä huolimatta ei ole omalla reviirillään juoniessaan poliitikkojen kanssa. Ilmeisempi liikuttava hetki tulee perään, kun June myy suunnitelman lapsen isälle. "Tämä (valtiopetos) on ainoa tilaisuutesi olla isä".

Asian voi kääntää kritiikiksi, sillä isän näyttelijä on mitäänsanomaton Mossin varjossa ja tässä hänkin voisi loistaa. Hahmo on juuri aloittanut auktoriteettina. Hän ilahtuu Junen näkemisestä ja suostuu ehdotukseen. Paljastuu, ettei hän asemaan vahingossa päässyt: hän on tehnyt hirveitä, joten hän on sovituksen tiellä. Tietoiskun tulisi tuntua korvaukselta siitä, etteivät asiat etene, mutta heppu vaikuttaa yhä satunnaiselta autokuskilta, jolle June pyllisti vapaaehtoisestikin paremman puutteessa.

Junen keskustelut emännän ja piiskurimummon kanssa ovat teräviä, mutta kyseiset hahmot tunnetusti sahaavat kahden vaiheilla, ja sahaamista on sekin, kun lopun sinänsä tunnelmallinen joukkokohtaus vihjaa kapinan mahdollisuudesta ennen orjattarien nöyrtymistä. Edistys kelpaisi.


Keskiarvo 29 jakson jälkeen:


< Jakso 3-5 --- Jakso 3-7 >

Katsottu: HBO Nordic