Beastars 2-11 ja 2-12: haukkaa minusta palanen, senkin seksikäs Sepe

Vegesusi tarvitsee proteiinia voittaakseen psykonallen. Hyönteiset eivät ole älykkäitä, paitsi visiossa, jonka syvästi tunteva susi saa pohtiessaan tätä vaihtoehtoa. Ehkä olennaista on kunnioittaa elämää? Onnistuin pillittämään visiolle, ja sitten sensei toteaa sudelle, että pyörryit nielaistuasi toukan, joten höhötin kuin romahtaen. Ja sitten susi järkeilee, että on parempi pukeutua naiseksi kuin Sepe Susi ja pyrkiä mafiapeuran luo apua pyytämään. Katsojalla on tilaa olla lihansyönnistä omaa mieltä.

Kauden päätös on pieni antikliimaksi, jos ei yrityksen puutteen vuoksi. Jakso on takuuouto, mutta sarja osaa outoilla terävämmin. Pupuromantiikan jääminen kesken stressasi, kun en tiennyt, että 3. kausi on tulossa.

Sarja väittää vakavissaan, että peuran absurdi mafiajuoni johti veljeyteen. Peura ei voi vain lähteä, mutta alainen uhraa henkensä hänen puolestaan. Sarjalla on nyt keinot esittää, että nalle on lopullisesti seonnut traaginen hirviö, jonka susi yrittää pysäyttää yksin, kunnes peura säntää apuun kuin Gandalf.

Finaali korostaa nallen sielun harmaita sävyjä. Hän ei olekaan ryhtynyt sarjamurhaajaksi. Ehdin olettaa, että tappelu jää lyhyeksi ja osapuolet vain itkevät ja avautuvat, mutta sitten peura alkoi inttää, että suden on syötävä hänen jalkansa, jotta susi pääsee Super Saiyan -tilaan.

Se ei vaikuta välttämättömältä juuri nyt, mutta: peura itse on pitkin kautta syönyt laitonta lihaa ja viitannut traagiseen lapsuuteensa, jolloin hänen uhraamaansa jalkaan lyötiin teuraseläimen tatuointi, ja suden lihasuhde on ollut ongelmallinen alusta saakka, jne, jne. Käännettä on harkittu. Sanon vau, vaikken ollut täysillä mukana.

Lopputekstit rullaavat viimeisten selvennysten aikana. Sarjalle vaikuttaa tulleen kiire erinomaisen kauden lopussa.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jaksot 2-9 ja 2-10

Katsottu: Netflix