Euphoria 2-3: pitäähän painijankin kerran naisissa käydä

Painijapoika tekee tyttöystävän kanssa "HBO:t" vapaaehtoisesti, mutta pirtelö johtaa toiseen ja pian hän on homobaarissa poikaystävän kanssa. Montaasi kertoo kauniisti kaiken painista, mutta sitten tahdoin googlettaa, pitikö joku näistä tyypeistä tunnistaakin. Aloitus "tietenkin" kertoo sivuhahmon faijan nuoruudesta, mutta yhtä hyvin se voisi kertoa ajasta, jona Ruen uuden kaverin tukka oli värjäämättä (jos muistisi ei reagoi nukkeihmisiin ja heidän nimiinsä).

Jakso painottaa, että se kaverikin on enimmäkseen homoseksuaalinen, vaikkei hän ole immuuni Ruen ja Julesin charmille. Jules sallii hänen roikkua mukana. Osana kolmikon kiehnäystä tulokas tuumaa, ettei Rue vaikuta järin seksuaaliselta ollakseen HBO-pornon päähenkilö. Se on hyvä alleviivaus jo siksi, että nyt hillitty asenne ei tunnu nimekkäimmän näyttelijän Zendayan sopimustekniseltä saavutukselta. Muutenkin jakso on harvinaisen johdonmukainen käsitellessään päähenkilöä.

Ruen harhaisuus elävöityy. Uskoin siihen jo, että hän noin vain repsahti takaisin aineisiin, mutta nyt uskon kerrontaankin. Hän on niin paatunut, että hän valehtelee lähimmäisille etukäteen valmistautuakseen narahtamiseen. Omassa euforiassaan hän kokee olevansa fiksu, mikä saa hänet kokeilemaan huumeiden diilausta. Tukihenkilön loukkaaminen vielä terävöittää sieluntilan traagisuuden.

"Aikuistunut painija" jatkaa ihme juonta, jossa hän veikkaa jonkun kiristävän jotakuta hänen ja Julesin seksinauhalla. Hän ottaa turpiin Ruen diilerikavereilta, kun kukaan ei tajua mitään. Kuhina voi epäsuorasti kaataa Ruen korttitalon, joten huomioni oli vangittu. Muutakin sopii vilkaista, mutta satunnainen näytelmäjuoni nosti kulmiani mennessään solmuun kertojana toimivan Ruen houreiden kanssa.


Keskiarvo 13 jakson jälkeen:


< Jakso 2-2 --- Jakso 2-4 >

Katsottu: HBO Max