House of the Dragon 1-2: Game of Thrones viimeinkin seurapelinä

Sarja jatkuu ujona roolipelinä. Tai ajattele näytelmäkerhoa, äläkä niinkään larppaukseen tai noppien heittoon liittyviä jännitteitä.

Teemana on keskiaikaisten pösöjen palaveri. Pelaajat kohtaavat tunnelmallisessa kellarissa tällingeissä. Kullakin on postikortin kokoinen lista omaan hahmoon liittyviä muistiinpanoja: kunkku tarvitsee perillisen, lordi on huolissaan asemastaan, jne. Kortti käskee lordia tarjoamaan 12-vuotiasta tytärtään kunkun vaimoksi keskiajan tyyliin, mutta pelaajat päättävät jatkosta vuoden 2022 ehdoilla. Kunkku ei tällaiseen lähde, mikä on lordista kiva tilaisuus suuttua. Jatketaanko ensi maanantaina? Jollakin on muita menoja. Pahus.

On eri tapoja haukotella. Ujellan päivittäin sille, kun sonnaksi tiedetty sonta menee liian veteläksi, jotta itsepetoksella luotu fiilis pysyy koossa. Tapauksessa House of the Dragon seuraan tarkkaavaisesti jokaista repliikkiä, kun laajaan kokonaisuuteen kytkeytyvää konfliktia alustetaan johdonmukaisesti. Uskon vailla ironiaa, että kohta tästä oppii välittämään. Haukotus. Hups.

Paras kohtaus on selkeästi se, kun prinsessa käy vaatimassa sedältä takaisin lohikäärmeen munaa. Prinsessa suusanallisesti tiedostaa sedän olevan viittä vaille Skeletor, mutta omapäinen tyttö ymmärtää oikein, missä rajoissa setä pysyy. Kyse on katsojan haluamassa suhteessa osapuolten historiasta ja siitä, että osapuolten hallitsemat lohikäärmeet vertautuivat ydinaseisiin jo Game of Thronesin aikana.

Prinsessa rakentuu yksilönä, joten hänen huolillaan on korvani. Yleispäteviä ansioita leffan harrastamilla feminismin alkeilla ei toistaiseksi ole. Jos keskiaikafantasian on tarkoitus kommentoida nykyaikaa kärkevästi, suomalainen tahtoo oikaista siihen tilanteeseen, jossa lohikäärmekuningattaren perusorgioista valitetaan ja itkuisen anteeksipyynnön sijaan hän leikkaa mulkuilta kullit.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: HBO Max