Perry Mason 2-1: uusi tapaus, sama auton alle jäänyt juoppo näätä

Vääräleuka foorumilla vitsaili, että Breaking Badista ja sen esiosasta tutun ikivanhan tonttu-ukon Mike Ehrmantrautin pitäisi saada esiosan esiosa, joka ei vaihda näyttelijää. Perry Mason -sarja on vitsin lievempi muoto. Rakastetun puolustusasianajajan syntytarina esitetään siten, että hän on viisikymppinen, mököttävä, törkyturpainen juoppo, joka vasta valuu etsivän hommista kohti jurismia. Sarjalla on puolensa, enkä ole "aidon Perryn" asiantuntija, mutta alitajuisesti närkästyn tätien puolesta. Mitäpä jos myös Matlock ja Poirot esitettäisiin mulkkuina, joita täti on katsellut ikänsä livenäkin?

Tekijät tietävät 1930-luvulle sijoittuvat dekkarit, vakuuttaa tavallaan pitkä ja tavallaan hätäinen otos, joka aloittaa kauden. On glamouria jokilaivalla, kunnes joku tuikkaa sen tuleen. "Joku" ei ole mysteeri kauaa, kun hyväntekeväisyyden taakse piiloutuva lipevä nilkkiporho on esitelty perversioineen. Nopeus ja kliseisyys on kombo, joka potentiaalisesti tarkoittaa pelilaudan itsetietoista asettamista. Viimeksi kun veikkasin niin, pieleen meni, mutta: se jää avoimeksi, mistä on todella kyse, ja yksi kliseisimmistä mahdollisuuksista ehkä jo purettiin.

Perry itse juo nykyään maitoa ja edustaa sisäsiistejä asiakkaita? Jakso pistää tämän kroonisesti märän koiran linkuttamaan ja katumaan uraansa, joten maistuuhan siinä taas viinakin. Masentuneella kyynisyydellä on raja: oikeudenmukaisuudesta Perry välittää, vetoavasti.

En ole varma, olisiko Sean Astin visionäärinen valinta Timo Soiniksi. Lihonut hobitti näyttelee ahnetta kauppiasta, jota Perry edustaa oikeudessa. Soini tuli mieleen, kun hahmolla oli tyyni lepäävä ilme ja myös kun hahmo itsevarmasti vähän muikisteli, että nyt pulinat pois, mutta tarvetta ei tule vielä soinimaiselle jytkyvirneelle, joka selventäisi asiaa.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 2-2 >

Katsottu: HBO Max