Poker Face 2-6: vähän luovempi tarina vahvistaa, ettei tämä tästä enää nouse

Nuori tyttö viihtyy jäykässä yksityiskoulussa. Hän tahtoo voittaa kokeet, skabat ja opettajan suosion, eikä kyse ole vain mielistelystä, vaan kirjaviisaana hän protestoi, kun tavauskisaan eksyy hölynpölyä. Ainoa kilpailija on taikatempuista eli hölynpölystä tykkäävä poika.

Veikkaus: kaunainen aikuinen murhaa toisen aikuisen aikahypyn jälkeen? Väärin. No: ehkä sarja oivaltaa, ettei jokainen jakso tarvitse murhaa, kun jotkut murhat ovat jo olleet puoliksi onnettomuuksia? Muutamaa syyllistä on melkein käynyt sääliksi, eikä kukaan halua tähän kouluammuskelua.

Jakso tosiaan keksii vaihtoehtoisen tarinan, jossa on suhteellista särmää. Kiva.

Natasha Lyonnen osuus alkaa. Mulkoilin häntä. Tunsin hänet hyvin ennen sarjaa, ja sarjan episodimaisuudesta johtuen koen, että hän on tehnyt saman rutiinin 50 kertaa. Mutta: maneereista löytyy yhä karismaa. Se on hänen hahmonsa Charlie, jota en enää jaksa, kun Charlie aina mainostaa yliluonnollista valheenpaljastuskykyään.

Uusi tapaus selitetään Charlielle. 5 minuuttia myöhemmin hän lesoilee syylliselle tunnistavansa valheet. Teoriassa Charlien on nyt viritettävä ansa, mutta käytännössä jakso edustaa laahaavaa, virnuilevaa, tarkoituksella epäuskottavaa ja vielä erikseen hutiloitua maailmanrakennusta; uskoen yhä kuuluvansa samaan kastiin kuin sarjan luojan ohjaama Veitset esiin.

Kausi alkoi jäynästi (jakso 1). Pääjuoni paketoitiin (jakso 3). Kausi hyppäsi hain yli (jakso 4). Jakso 4 ei saanut paljoa irti vierailevasta tähdestä, ja jaksoista 5 ja 6 tähdet puuttuvat. Siis tähdet: tiedän rehtoria näyttelevän Margo Martindalen, mutta hänen kaltaistensa luonnenäyttelijöiden tehtävä on sulautua kalustoon eikä kaapata jaksoa.

Lopetan sarjan tähän. Tahdon unohtaa tämän ennen Veitset esiin 3:a ja Lyonnen seuraavaa.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 2-5

Katsottu: SkyShowtime