The Witcher 4-1: moppihaltia menetti toisen kiveksen, mutta sarja on entisellään

Itsekin kuvailin Henry Cavillia alfanörtiksi, kun hän jätti tv-sarjan, koska hän "välittää liikaa". Tätä planeettaa lisää lusittuani sanailen, ettei "liikaa välittäville" keskiaikafantasian ystäville kelpaa edes päärooli suosikkisaagasta, kun kirja on niin kova. He ovat kuin viinin haistelijoita, jotka valittavat päänsärystä haisteltuaan liimaakin: genren kaikki tv-sarjat saavat samaa sontaa niskaan. Lunasta lupa ruikuttaa sanomalla yksi tällainen, joka toimii. Itsehän sanon Game of Thrones ja Mahtisormukset ilman muttia.

Liam Hemsworth on uusi Geralt. Verrattuna Cavilliin ja "Thor" Hemsworthiin häneltä puuttuu taso, tyyliin: on orvaskesi ja verinahka muttei ihonalaiskudosta. Häneen tottuu nopeasti. Kyse on yhä murisevasta ja mököttävästä toimintahaltiasta.

Lämmiteltäessä 4-1 tuntuu samalta kuin toinen b-divisioonan sarja Wheel of Time. Kun räjähtänyttä tornia ja tappelua rannalla muisteltiin, "muistin" "hyvin" yksityiskohtia - luultavasti Wheel of Timestä.

Tiedän: Geralt, Yennefer ja Ciri sooloilivat, tapasivat, kiintyivät ja nyt heidän on tavattava uudestaan, koska Ciri on pakollinen legendojen valittu. Fantasiamaan tilanteesta en tiedä sellaisia asioita kuin mitä, missä, miksi ja milloin, koska sarja on poukkoillut 1. kaudesta lähtien tai varsinkin silloin.

Jakso alkaa kehyskertomuksella, jossa muinaisia sankareita muistellaan. Sehän luovasti kytkee Geraltin vaihtuneen naaman osaksi sekavuutta. Pian homma rullaa vaivattomammin. Geraltilla ja Cirillä on omat viehättävät roolipeliporukat, Geraltin kävellessä eteenpäin ja Cirin larpatessa slummeihin unohtunutta kuninkaallista. Pahikset politikoivat, mihin Yennefer törmäilee.

On tekstuureja. On "potentiaalia". Jos tämä perustuisi kirjan sijaan tekijöiden eiliseen roolipelisessioon (kuten The Legend of Vox Machina), arvosana olisi sama, mutta saattaisin odottaa jatkossa yllätyksiä.


Keskiarvo 25 jakson jälkeen:


< Jakso 3-8

Katsottu: Netflix