One Piece 2-4: dinosaurussaari tai ihan muuta

Edellisen jakson joukkotappelu (1 vastaan 100) näytti hyvältä, mutta oli idioottimainen eritoten ajoituksen vuoksi. En pitänyt Zorosta. Nyt pidän vähemmän. Samalla sarja alleviivasi, että roistojärjestö, jonka vaarallisuutta yritetään korostaa, ei osaa mitään, ellei yksittäinen agentti ilmoitusluontoisesti ole paras.

Toivoin Luffyn vaihtavan miehistöä. Mukaan liittyi nätti likka - prinsessa -, joka oli soluttautunut pahisten leiriin. Heillä kahdella on nyt tovi aikaa tutustua, kun tiimi päätyy dinosaurussaarelle. Selvästi yritän pitää tästä: katsoin heitä ruusunpunaisten linssien läpi ilman kritiikkiä ja kuvitellen pelkkää hyvää ja irstasta. Kawaii!

Samalla Zoro teurastaa dinosauruksen. Olen 100% vakavissani: jos kosmisesta syystä saisin tarinan vastuulleni, yrittäisin ensin keksiä helvetin karun skenaarion, jossa Zoro nolaa itsensä ja kuolee, vahvistaakseni ettei hän ole sankari edes tavallaan.

Sen sanon toistamiseen viikon sisällä, että on tämä parempi kuin uusin Jurassic World (Rebirth). Nyt ansio lähtee siitä, että dinot eivät ole ainoa trailerin lupaama iso idea, joka käydään läpi, joten tämä ei ole kauden vetelin jakso, vaikka tämäkin takkuilee. Usopp on kawaii toisen uhan kohdatessaan. On pinnallista charmia.

Ja on vielä erikseen David Dastmalchianin näyttelemä "herra Kolmonen", joka lienee tärkeä roisto. Dastmalchian on kiinnostavasti kulttimaineen kynnyksellä jälkeen monien mainioiden sivuroolien ja sen huomion, että hän välttämättä ei ole surkea valinta tulevan Street Fighter -leffan M. Bisoniksi, vaikka nörttien Raúl Juliá -kultti paisuu vuosi vuodelta.

Ansiot eivät varsinaisesti parane kytkeytyessään pääjuoneen, mutta - erityisen piinaavasti persiiseen - tämä ei satu.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-3

Katsottu: Netflix