Euphoria 3-8: osuvampi päätös kaudelle kuin sarjalle

Juonipaljastuksia.




Jossittelun jälkeen on vahvistettu, että sarja päättyy tähän.

Loput tapaavat lässähtää. Kausi on kaaos, mutta pitkän tauon jälkeen tehtyihin valintoihin on totuttu, joten jakso toimii omalla painollaan. Entinen teinidraama vahvistaa muistavansa osan nuorista (mm. minuutin mykällä otoksella), vaikka intohimot ovat viisikymppisten huru-ukkojen monologeissa ja reviirisodassa.

Colman Domingo voitti Emmyn vierailijana (guest). Ei edes sivuhahmona (supporting actor). Hänen huumeita vastustavalle hahmolleen ja kauden esittelemälle rötöspomolle Alamolle lohkesi silti omat takaumat, joten tietenkin viimeinen avoimen länkkärimäinen kohtaaminen tapahtuu heidän välillään, kun tilannetta on vielä puolisentoista tuntia pedattu. Vaareilla on karismaa. Pisteet siitä.

Jakso alkaa, kun sarjatulihaulikolla räiskivä psykopaattinatsi ja lassoava cowboy jahtaavat varsinaista päähenkilöä, joka ruokkii yhä mielenkiintoa, vaikka kohtaus on etäällä niistä, joilla Zendaya voitti kaksi Emmyä. Aiempiin tunnelmiin palataan siedettävän runollisissa muisteluissa. Hyväksyn sen, että päähenkilön kohtalo on melko satunnainen, koska siten jakso haluaa kommentoida teemaa johdatuksesta. En kuitenkaan ole toviin vakuuttunut siitä, kun hoomoilanen (useampi hahmo ja sarjan luoja) ryhtyy ns. vakavissaan lukemaan Raamattua Mooseksen kirjoista lähtien, mutta ehtimättä Jobin kirjaan tai ymmärtämättä sitä.

Osa juonista unohtuu. Kyttä- ja huumenatsijuonet sentään ehtivät törmätä. Pidin siitä, että alun ratsia ei muutu räiskinnäksi, koska läsnäolevilla hahmoilla ei ole väliä. Nilkkiroiston pääseminen pakoon on sitä johdatuksen kyseenalaistamista, jos niin sovitaan.

Tv-sarja-, OnlyFans- ja/tai kiinteistöbisnesjuonet ratkesivat jo, koska hahmot ovat jo epilogitilassa. Ihan sama. OnlyFans-manageri sentään on läsnä kuuntelemassa Alamon vaginamonologeja ennen vaarien paukuttelumonologeja.


Keskiarvo 26 jakson jälkeen on 3.13/5.00.


< Jakso 3-7

Katsottu: HBO Max