Spider-Noir 1-8: eipä ole juonta vaivaksi asti, mutta roisto pyytää sankaria lopettamaan

Pääpahis jatkaa itsensä arvostelemista. Ei hän kummoinen ole. Ei järin häikäilemätön tai mitään. Köyhä lapsuus vain jätti levottomaksi, joten joutessaan hän säätää. Joo. Superkätyreistä Klingon lopetti pahuuden heti kun kuuli, että se on sallittua, mutta Aknemies ja Lalli Leipäjuusto odottavat yhä juonta. Jos sarja haaveilee jatkosta, minimivaatimus on Lallin eliminointi, sillä hetken huvittanut ylinäytteleminen on käynyt todella vanhaksi.

Tämä siis on kauden päätös. Toiseksi viimeisen jakson cliffhanger oli se, kun Klingonin menettänyt pääpahis tahtoi pyytää sankaria lopettamaan. Nyt hän pyytää. Kauniisti. Jopa nöyrästi. Sankari reteästi pelaa aikaa ilman panoksia, mutta toki odottaen parasta tilaisuutta päästä piikittämään Lallia ja Aknemiestä vastalääkkeellä, kun tappeleminen olisi vaivalloista.

Sankari on paikalla siviilinä. Se on huvittavan simppeliä, kun roistot alkavat viimein oivaltaa, että ainoa sankarin tunteva mies on sankari itse. Mutta entäs sitten? Spider-Manin ei ole tarkoitus ahdistua Sinister Two -tyyppisistä tilanteista. Pääpahis keksii uhkailla femme fatalea, josta sankari pitää, mutta Aknemies pitää daamista enemmän, joten "panoksien nostaminen" nollaa panokset. Kun se on kaikille selvää, ettei kannata uhkailla Aknemiehen daamia, eipä se olekaan.

Ja sitten on seminätti lopputappelu. Melkein toivoin, ettei sitä olisi. Erinäiset isomummon aikaiset fantasiat ovat höpötystä pikaisella liike-energian purskahduksella, mutta ne ovat sitä harkitun tiiviisti, joten se olisi huvittavan tökeröä, jos sarja uskoisi itsetarkoitukselliseen jaaritteluun (mm. poliittinen juoni on jo unohdettu) ja sitten pyssy vain kerran paukahtaisi yössä.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen:


< Jakso 1-7

Katsottu: Prime Video