Avatar: The Last Airbender 2-1: vanhan pojan geneeriset fantasiakäppäilyt

Aangin näyttelijä venähti kausien välissä. Piirretyllä versiolla päänsä kalibroineet reagoivat, mutta jos yrität lähinnä muistaa missä mennään, se menee vaivatta läpi, että teini on treenannut niin pitkään kuin kauden tekemisessä meni, olipa se virallinen totuus tai ei. (Enkä huvitu ikärasismista ainakaan pariin päivään tylytettyäni urakalla "28-vuotiasta" Dwayne Johnsonia.)

Viimeinen ilmanvääntelijä Aang osaa alkeet vedenvääntelystä. Pitäisi oppia maan ja tulen salat ja pelastaa maailma. Jos kaveritkin ovat nyt kyvykkäämpiä, se rimmaa venähtämisen kanssa. Harmaan alueella liikkuva tuliprinssi Zuko ja joviaali setä ovat maapaossa, joten heitä kohdellaan kuin marjanpoimijoita Suomessa. Kierossa tulihovissa prinsessa yrittää päteä faijan roolipelatessa Putinia. Kun sotilaallisesta erityisoperaatiosta on päätetty, prinsessa lähetetään veljeä etsimään, mikä ei estä häntä säätämästä omiaankin.

Taivas on sininen, Maapallo on pyöreä ja

Tehosteet ilahduttivat alussa värikkyyden ja vauhdin johdosta. On Mooses-kohtaus. Lentelyä. Merikäärme ei pärjää House of the Dragonin serkuille ja on pieniä epäkohtia, mutta tietty Nasse-setä on selkein tyylirikko, johon nähden muu näyttää visionääriseltä. Jännitteistä muistutetaan, romantiikan mahdollisuudesta vihjataan, eteenpäin kävellään ja eteenpäin kävellään. Tunnistan tai muistan, että useampi tyyppi on sympaattinen, mutta tämä jakso lähinnä vain on olemassa. House of the Dragonin tyyliin jakso venyy yli tuntiin, koska paljoa ei tapahdu ja jonkin harhaisen käsityksen mukaan kesto on silloin sisältöä. Kestosta sakotan. Jos jokin hahmovetoinen hetki on teoriassa ansainnut luvan laahata, niin ei heti pitkän tauon jälkeen.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 –-- Jakso 2-2 >

Katsottu: Netflix