Tuorein sisältö

Retrosunnuntai

Mikko Heinonen

15.09.2013 klo 19.31 | Luettu: 9316 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Street Rod
Ottaen huomioon, miten paljon autopelejä tehdään, harvinaisen monet niistä toistavat käytännössä samaa kaavaa: valitse auto ja aja sillä kilpaa, jonka päätteeksi jokin kuvitteellinen taho maksaa sinulle rahaa. Jos et voita tai jos rahat käyvät vähiin, aja samaa kisaa uudelleen, kunnes voitat. Auton virittely on sekin melko yksioikoista: käytännössä etenkin uudemmissa AAA-peleissä se käy vain ostelemalla valmiita paketteja, kunnes kaikki tilastot ovat maksimissaan.

Indie-peleissä on virittelyä sitten tarjolla sitäkin enemmän, kun kaupallista houkuttelevuutta ei ole tarvinnut miettiä ja autofriikit ovat päässeet todella toteuttamaan itseään. Valitettavasti vain valtaosa näistä pikkupeliprojekteista on jo liian monimutkaisia, että niitä olisi mukava pelata. Onkin hämmentävää, miten paljon California Dreams -yhtiön jo yli 20 vuotta sitten julkaisema Street Rod -pelisarja teki oikein - ja yhtä hämmentävää on, ettei sille ole saatu aikaiseksi kunnollista, kaupallista jatkoa.

Amerikan amistelua


Vuonna 1989 Commodore 64:lle, Amigalle ja MS-DOSille julkaistu Street Rod sijoittuu 1960-luvun alun Yhdysvaltoihin, kahta vuotta myöhemmin Amigalle ja DOSille ilmaantunut kakkososa taas saman vuosikymmenen loppuun. Pelien sisällössä on jonkin verran eroa, mutta perusasetelma on molemmissa sama: pelaaja on kesälomaa viettävä nuori, joka on saanut kasaan 750 dollaria auton ostoon (kakkososassa summa on inflaatiokorjattu 1 200 taalaan). Sillä rahalla pitäisi saada hankittua käytetty auto ja viriteltyä siitä katukisoihin kelpaava peli. Tämän hienompaa ajanvietettä kuusikymmenluvulla tavallisen pikkukaupungin teinipojille tuskin olikaan.

Kilpakumppaneita voi etsiskellä kaupungin drive-in-ravintolasta. Vastustajien taso riippuu pelaajan omasta kalustosta, ja voitettuaan tarpeeksi kisoja voi haastaa itsensä "The Kingin", joka liikkuu ykkösosassa Corvettella, kakkosessa Shelby GT 500:lla. Jos onnistuu voittamaan Kingin, nousee luonnollisesti kuninkaaksi kuninkaan paikalle.

Kisoja on ykkösosassa kahta päätyyppiä: kiihdytys- ja maantiekisoja. Kakkonen lisää mukaan vielä akveduktikisat, jotka on lainattu Grease-elokuvasta. Kaikkia näitä voi ajaa joko harjoitusmielessä, pienestä rahapanoksesta tai sitten lyömällä vetoa autostaan. Jälkimmäinen vaihtoehto onkin lopullisuudessaan kutkuttava, sillä jos menee häviämään ainoan autonsa eikä käteistä ole tarpeeksi uuden ostoon, peli loppuu siihen. Samoin käy, jos kolaroi autonsa kilpailun tuoksinassa. Vastaavasti autojen voittaminen on ainoa mielekäs tapa edetä pelissä, sillä rahakisoja saa tahkota kauan, ennen kuin saa kasaan tarpeeksi edes virityspalikoita varten. Tärkeää on myös ylipäätään voittaa, sillä panoksena olevat rahat voi luonnollisesti hävitäkin, ja kassan tyhjentyessä ei ole enää rahaa edes bensiiniin.

Pelissä on käytössä sisäinen kalenterinsa ja pelaajalla rajallinen määrä aikaa päästä tavoitteeseensa. Jos kesä loppuu ennen kuin King on kukistettu, loppuu pelikin.

Todellista tuunausta


Autotekniikasta kiinnostuneelle teini-ikäiselle esiajokorttilaiselle Street Rod oli aikanaan erittäin opettavainen kokemus. Pelisarjassa on paneuduttu antaumuksella siihen, miten autoaan voi virittää. Ja vaikka se oikookin mutkia, se tekee niin juuri oikeissa kohdissa, että pelaaminen pysyy edelleen hauskana.

Peli käsittelee kolmen suuren autovalmistajan, GM:n, Fordin ja Chryslerin tuotteita. Näille kaikille on saatavana omat moottorit, vaihteistot ja muut virityspalikat. Osia ei voi sekoitella merkkien välillä - yrittämisestä saa vain vähemmän kohteliaan huomautuksen, että "tuo osa ei sitten sovi, pölkkypää". Merkkien sisälläkin on mahdollista rakentaa epäyhteensopivia kokonaisuuksia, joten osien sopivuuksien opettelu on suotavaa. Vanhoja osiaan voi onneksi myydä, mutta hinnat eivät varsinaisesti taivaita hivo. Kakkososa lisäsi osavalikoimaan mm. remmiahtimet ja mahdollisti myös perävälityksen muuttamisen. Jokaisen osan lisäämisen jälkeen on muistettava virittää moottori kohdilleen, jotta siitä saa parhaan mahdollisen tehon.

Tuunattukaan auto ei kulje ilman polttoainetta. Tankin täyttöastetta on syytä tarkkailla, sillä kisan keskeyttäminen menoveden loppumiseen lasketaan häviöksi.

Ei toki täydellinen


On Street Rodissa ongelmansakin. Auton ohjaaminen on toteutettu Test Drive -tyylisellä ratin kehällä liikkuvalla pisteellä, mikä tekee siitä vielä tunnottomampaa kuin oikeassa jenkkiautossa. Vaihteiden vaihdon kanssa saa olla melkoisen tarkkana, ettei riko autoaan; pelasinkin itse alkuun aina automaattivaihteilla, kunnes silmän ja käden koordinaatio parani.

Ratoja on versiosta riippuen vain kaksi tai kolme erilaista, ja molemmat pidemmät radat sisältävät paljon ulkoa opeteltavaa. Etenkin akveduktiradassa on käytännössä muistettava, missä kohtaa esteet ovat, ellei halua kääriä autoaan betonipylväiden ympärille.

Kun keksii, miten pelissä kannattaa edetä, sen pelaa melko helposti läpi. Tämä kuitenkin haittaa yllättävän vähän, sillä ykkös- ja kakkososassa on yhteensä useita kymmeniä autoja, joihin saa tehdä kaikenlaista pikkuvirittelyä. Jos kasvoi lukien V8 Magazinea ja pitää nykyisinkin Fast'n Loudin tyylisistä TV-sarjoista, ei "juonen" lyhyys juuri sureta.

Limbossa pysyy


Street Rodia on yritetty vuosien varrella tuoda takaisin jo useammankin kerran. Fanivetoinen Street Rod 3 on kuollut ja herännyt henkiin jo muutamaan otteeseen, enkä odottaisi siltä enää ihmeitä. Jonkinlainen alfaversio sentään saatiin aikaiseksi:



Street Rod Online oli kunnianhimoinen ajatus tehdä Street Rod -pohjainen MMO, mutta valitettavasti tämäkin projekti näkyy kaatuneen. Ehdottoman iloisena seikkana kuitenkin SRO:ta kehitellyt yritys hankki oikeudet alkuperäisiin peleihin, ja ne voi nyt ladata emulaattorilla pelattavaksi laillisesti ja ilman abandonware-sivustojen mainoshelvettejä.

Street Rod oli aikanaan harvinaisen onnistunut autopeli: se oli sopivan monimutkaista bensalenkkareiden makuun, mutta yhä hauskaa pelattavaa muillekin. Maailmassa olisi tilaa kunnolla tehdylle tällaiselle pelille, mistä kertovat jo faniprojektitkin.

V2.fi | Mikko Heinonen
< Lauantai-illan Kevyi... Jaossa koodeja PGO-b... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (12 viestiä)

Slobber

Rekisteröitynyt 13.09.2007

15.09.2013 klo 19.55 1 tykkää tästä

Kakkosta tuli kyllä tahkottua Amigalla aivan älyttömästi. Loisto peli.
Kalleppi

15.09.2013 klo 20.14 2 tykkää tästä

Kyllä upea peli oli .
Sanoma-lehden "keltainen pörssi" ilmoituksista ostetaan auto ja ruvetaan viritteleen sitä. Kaasutin ruuvataan jakoavaimella irti ja uusi kiinni pakoputket vaihdetaan kiintoavaimella välillä katsotaan tyttökalenteria .. kovinta koskaan . Tämän päivän retro-peli
zeroic

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

15.09.2013 klo 20.37 2 tykkää tästä

Molemmat osat olivat kovassa käytössä aikoinaan Amigalla ja sittemmin vielä DOS-versioinakin. Tunnelma oli tuttua American Graffitista drive-in-ravintoloineen ja letkeine rokkenrolleineen.
Hankittavien osien selailu lehden myyntipalstoilta opetti tärkeintä alan sanastoa ala-astenöösille ja kakkososan myötä tulivat tosiaan tutuksi myös perävälitysten vaikutukset auton toimintaan. Myös eri valmistajien väliset yhteydet selvisivät kun esim. Dodgeen ja Plymariin kävivät samat osat.
Harmillisesti itse kisaaminen oli aika kammottavaa jos vertasi vaikka Stuntsin ajomalliin. Auto oli todella helppo kosauttaa kappaleiksi nurmikolle lipeämällä tai vaihteenvaihdon missaamalla. Kuitenkin, kyseessä on kaikkien aikojen SE autonrakentelupeli, jonka ylittänyttä en ole vielä nähnyt.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

15.09.2013 klo 20.51 6 tykkää tästä

zeroic kirjoitti:
Harmillisesti itse kisaaminen oli aika kammottavaa jos vertasi vaikka Stuntsin ajomalliin.


Todellakin - jos Stuntsiin olisi saatu Street Rodin autonviritys tai SR:ään sen ajomalli, niin siinäpä olisikin sitten voitu vain todeta, että tämä on tässä, ei näitä pelejä kannata enää enempää tehdä.
24786

15.09.2013 klo 20.55 1 tykkää tästä

Street legal racing on toinen virtuaaliamiksen unelmapeli, pelin ympärillä on kukoistava modikulttuuri mutta vakionakin pelissä pystyi rakentamaan todella tehokkaita autoja. Takavetoinen golf 500-hevosvoimaisella BMW-tekniikalla oli oma suosikkini.
Sparrow

Rekisteröitynyt 10.04.2007

15.09.2013 klo 21.16 1 tykkää tästä

Kakkososan maasto-ajot ja akveduktit oli kyllä liian ylivoimaisia. Ne maantiellä olevat pienet kivetkin sinkoutuvat aina moottorin läpi tuulilasiin. Ykkönen puolestaan kutsuu pelaamaan sanoisinko aina viiden vuoden välein.
zooManiac

Rekisteröitynyt 28.12.2007

15.09.2013 klo 21.56 1 tykkää tästä

Loistava sarja. Molempia pelejä on tullut pelattua useampaan otteeseen 90-luvulta aina lähivuosille asti. Ja yllättävän hyvin se homma onnistui jo silloin ensimmäisillä pelikerroilla, oli se sen verran fiksusti toteutettu.
Pioneeri

Rekisteröitynyt 09.08.2009

15.09.2013 klo 22.00

Nykyauto pelit ovat liian helppoja ja yksinkertaisia.

Kunnon autopelille kunnon laajalla viritys valikoilla jossa täytyy ottaa esim kytkimen kesto huomioon ja sellaisella vaikeusasteella että kovempikin rattimies viihtyy ois kyllä huutava kysyntä ei jaksa näitä mukamas hauskoja ja realistisia forssia ja turismoja enään.
JAH

15.09.2013 klo 22.10 1 tykkää tästä

Ykkös osahan oli suhteellisen helppo läpäistä, mut 2 aivan käsittämättömän vaikea. Kerran voitin kingin kiihytyskisas ja aquaducissa, mut hemmetin mullholland kisa aiva mahoton. Siinä aika epäreilua, että kingi ei tartte hidastella siihen tumman harmaaseen kohtaan ja väistellä kivijä yms. Ettäkun sitä kunnon jatko-osaa ei ole tullut.
Partisaani

Rekisteröitynyt 23.03.2012

15.09.2013 klo 22.18

oliko se ykkönen vai kakkonen 386:lla missä sai tyyliin 99999999 rahaa kun osti oikeanlaisen vaihdelaatikon(?) tiettyyn autoon. Piti jotenki kikkailla myös myynnissä, minkä jälkeen ehdotit 9999999 dollaria ja myyjä osti sen siihen rahaan =).

[edit]

"Buy the $475 1946 Chevrolet and remove all the parts. The tires can remain. Sell the car for $95,999. "
Muokannut: Partisaani 15.09.2013 klo 22.38
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

15.09.2013 klo 22.40 4 tykkää tästä

Partisaani kirjoitti:
"Buy the $475 1946 Chevrolet and remove all the parts. The tires can remain. Sell the car for $95,999. "


Kuten tämän vinkin julkaissut Petri Teittinen aikanaan totesi, ostaja taitaa olla suomalainen jenkkiauton hakija.
Sparrow

Rekisteröitynyt 10.04.2007

15.09.2013 klo 22.54 1 tykkää tästä

Itse asiassa sitä ei voinut myydä $95,999:lla vaan maksimissaan $32767. Tämä peli opetti minulle ikuisiksi ajoiksi lyhyen integerin maksimiarvon.

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova