Tuorein sisältö

Sunnuntaikolumni: Kiitos ja hyvästi, Sega

Mikko Heinonen

15.02.2015 klo 15.26 | Luettu: 9570 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Lapsuuden sankarille
Sega on kertonut keskittyvänsä jatkossa mobiilipeleihin ja PC-verkkopeleihin ja tarjoavansa eläkepaketteja 300 työntekijälleen. Seurattuani firman toikkarointia jo pitempään en voi sanoa olevani mitenkään yllättynyt. Surullinen Segan tilanteesta olen sen sijaan ollut jo 90-luvun lopulta asti, sillä kyseessä on yksi juuri niistä pelitaloista, jotka ovat tehneet peleistä rakkaimman harrastukseni. Uusin päätös on vain viimeisin askel sarjassa, joka on näivettänyt takavuosien innovaattorin tusinajulkaisijaksi muiden rinnalle.

Oma konsolipelaamiseni alkoi Master Systemistä, jota saimme velipojan kanssa vuokralle silloin tällöin. Ensimmäinen uutena ostamani kotikonsoli oli MegaDrive ja ensimmäinen pakkomielteen asteelle edennyt konsolipeli taas Sonic the Hedgehog 2 (mikä saa selittää avatar-valintani keskusteluissa). Olin kyllä koko ajan tietoinen Nintendosta, mutta Segan pelit iskivät enemmän. Kaikki oli jotenkin nopeampaa ja välittömämpää. Tähän vaikutti epäilemättä se, että Segan tausta oli kolikkopeleissä.

Niin, ne kolikkopelit. Alkujaan Service Games -nimellä perustettu yritys syntyi operoimaan raha-automaatteja ja saavutti niillä ensimmäisen suurmenestyksensä. Kotipelit tulivat mukaan siinä vaiheessa, kun arcadet eivät enää tuottaneet kahmalokaupalla rahaa. Koko 1980-luvun Sega kamppaili Nintendon kanssa markkinaherruudesta ja pääsi MegaDrivellä hetkeksi jopa ohi (muualla kuin Japanissa). Jos asia kiinnostaa enemmän, kirjoitin Segan historiasta pitkän jutun Skrolli-lehden numeroon 2014.2 – käy lukaisemassa se.

Sinisen taivaan pelit


Olen kirjoittanut OutRunista miltei kyllästymiseen asti. Siis muiden kyllästymiseen, ei omaani – itsehän rakastan peliä edelleen ja pelaisin sitä nytkin, jos kone olisi täällä. Se onkin tärkeä opinkappale omassa Sega-rakkaudessani. Yleisen autofanituksen, kekseliään vaikeustason ja jumalaisen pelattavuuden lisäksi OutRun määrittelee muutenkin sen, mikä Segan omissa peleissä oli itselleni parasta. Edesmennyt erinomainen (ja erittäin epäkorrekti) peliblogi UK Resistance määritteli tämän käsitteeksi ”blue skies in games”. Juuri tämän tyylisuunnan Sega on aina osannut. OutRunissa ajetaan sinisen taivaan alla, auringonpaisteessa ja kauniin musiikin soidessa. Ei ammuta laukaustakaan eikä satuteta ketään, kolareistakin selviää tyttöystävän moitteilla. On aika vaikea pelata tällaista peliä ja hautoa mitään synkkää mielessään.

Toki Segalla on tehty myös väkivaltaisempaa tavaraa, aina House of the Deadin palttupippaloihin asti. Suuri osa siitäkin on kuitenkin, joko tahattomasti tai tahallisesti, sen verran camp-henkistä, ettei sitä voi ottaa täysin vakavissaan. Koko Segan perinteinen pelidesign, aina kavereiden kanssa ”segapopiksi” ristimäämme pelimusiikkiin asti, on ollut omanlaistaan. Game over YEAAAAH!, laulaa Sega Rally, kun kuskilta loppuu aika. Daytona USA:ssa musiikit voi vaihtaa karaokeversioon ja seurata harvinaisen rikkinäistä englantia teksteinä ruudulla. Segalla oli aina oma, hyvin vino huumorintajunsa, eikä se pyydellyt anteeksi.

Valitettavasti sinitaivaat jäivät viimeistään 90-luvulle. Etenkin PlayStation toi konsolipuolelle myös ”aikuisempaan” makuun tehtyjä pelejä, Xbox taas tarjoili niitä lähes pelkästään. Kun jopa Nintendo jäi nuolemaan näppejään, ei Segalla ollut paukkuja kilpailla.

Segan joutsenlaulu Dreamcast oli silti juuri niin huikea kuin sanotaan. Viis siitä, että ulkopuolisten julkaisijoiden pelit puuttuivat tai olivat kökköä, sillä DC:n pelivalikoima oli täynnä segamaisinta Segaa ikinä: erinomaisia arcadekäännöksiä toisensa perään ja Shenmuen kaltaista suuruudenhulluutta. Ilmassa tuntui olevan jonkinlaista epätoivon ja ammattiylpeyden sekoitusta. Eräänlainen kaiken huipentuma oli Segagaga: roolipeli siitä, millaista on johtaa perinteistä pelitaloa ja taistella Sonyn kaltaista megakorporaatiota vastaan. Peli ei koskaan ilmestynyt englanniksi, mutta siitä on nyt onneksi käynnissä fanikäännösprojekti.

Lusikka käteen


Dreamcastin kuoleman jälkeen lehdistö hehkutti, että nyt Segasta voi lopultakin tulla se jättijulkaisija, jonka aseman se on ansainnut. Olin epäileväinen jo tuolloin, sillä luopuminen omasta laitteistosta vei osan Segan sielusta. Se oli aina ollut myös rautafirma: kolikkopelit suunniteltiin itse ja jo MegaDrive oli itse asiassa vain edullisempi sovitus System 16 -arcadelaudasta. Siirtyminen muiden tekemien kehitystyökalujen ja laitteistojen käyttöön on varmasti ollut jossain määrin nöyryyttävää.

Ei myöhempien aikojen Sega-tuotanto toki kokonaan ansiotonta ole ollut. Toisin kuin pelkäsin, OutRun 2 oli juuri sellainen jatko-osa, jonka pelilegenda ansaitsi. Samoin Sega on saanut talliinsa Creative Assemblyn kaltaisia hitintekijöitä. Mutta kaukana ollaan oltu siitä innosta, jolla Sega marssitti uutta tavaraa markkinoille 15 vuotta sitten. Siinä missä Mario on edelleen kova brändi, Sonic on ollut jo vuosia kulunut vitsi. Olen itse ollut ensimmäisenä jonossa ilkkumassa, kun lapsuuden sankarini on työnnetty milloin missäkin kokoelmamuodossa aina uudelle laitteistolle – siitäkin huolimatta, että olen lopulta usein poiminut näitä pelejä alelaarista. Minkäs sitä ihminen luonnolleen voi.

Tässä onkin ehkä näiden hahmojen tärkein ero. Mario taipuu monenlaiseen ja häntä osataan myös taivuttaa, Sonic taas on selvemmin pikseligrafiikka-ajan tuote, joka kompuroi jalkoihinsa 3D-maailmassa. Sonic Adventure oli itselleni niitä harvoja Dreamcast-pettymyksiä, ja valitettavasti sen jälkeiset positiiviset yllätykset ovat olleet harvassa.

Ei ole silti sanottu, etteikö Segan tie ole vielä joskus Nintendonkin tie. Epäilemättä Nintendolla onkin seurailtu tarkkaan, miten entinen pääkilpailija kompuroi, ja myös siksi haluttu pitää kiinni entisestä asemasta. Toisin kuin Segalla, Nintendolla on myös varaa jatkaa tällä linjallaan ainakin toistaiseksi.

P.S. Flunssa vei äänen, joten Incredible Crisis -pelin loppu nähdään sen jälkeen, kun en enää kuulosta death metal -solistilta.

V2.fi | Mikko Heinonen
< Nintendo New 3DS... Flipperit elävät Iku... >

Keskustelut (12 viestiä)

pffvpiofrio

15.02.2015 klo 20.04 7 tykkää tästä

Oon aika tyytyväinen että viimeiseksi pelaamakseni Segan peliksi jää mitä todennäköisimmin All Star Racing Transformed. Siinä on yhdistettynä sekopäinen vauhti ja suuri osa Segan historiaa mahtavaan fanipalveluun
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

15.02.2015 klo 20.18 3 tykkää tästä

Jep, ilman Sumo Digitalia Sega olisi ollut pulassa jo paljon aiemmin.
lainaa
lolled

Rekisteröitynyt 13.02.2011

15.02.2015 klo 22.26

Goodnight sweet prince :'(
lainaa
JDelwynn

15.02.2015 klo 23.12

Seganhan tappoi lähinnä kolikkopelien kuolema, ja firman jaottelu USA:n ja Japanin välillä. Kun oikea käsi kilpaili vasemman käden kanssa saatiin sellaista "laatua" kuin Sega CD ja 32X. Saturn taasen oli sekamelska joka viime tinkaan yritti tehdä 3D:tä, vaikka oli lähinnä suunniteltu 2D:tä varten. Viimeinen niitti Dreamcastille oli tulevaisuus parhaana arcade-käännösten alustana. Tosin tuleva PS2 tuskin helpotti asiaa.
lainaa
eoo

15.02.2015 klo 23.25 7 tykkää tästä

Se fiilis, mikä tuli kun kytki Dreamcastin ensimmäistä kertaa internettiin, ja sai pelata ChuChu Rockettia ihmisten(!) kanssa jotka olivat valtameren toiselle puolen (ekat nettipelit ikinä) - priceless.
Se fiilis, minkä Phantasy Star Onlinen äärellä vietetyt hetket tuovat muistoina vieläkin mieleen, ne hetket jotka olivat ensi askeleet nettipelaamiseen - priceless.
Se fiilis, kun sai ensimmäisiä netti kavereita ulkomailta ja kotimaasta PSO:n parissa, ja se eka fiilis kun piti vain päästä nettiin (PSO:n maailmaan) edes keskustelemaan kaverien kanssa (onneksi sai näppiksen) - priceless.
Se fiilis, kun nettilaskut eivät olleet hirveän pieniä, vaan vähän suurempia.... Dreamcastin takia - priceless.

Muutenkin muistan Dreamcastin hankkimisen, joo löytyi kaikki muutkin koneet silloin kotoa, mutta DC:n saaminen oli se ykkösasia, juurikin tässä tekstissä mainitun pelivalikoiman kannalta. Ne ns. iloiset ja värikkäät pelit jotka saivat lähestulkoon aina hymyn ja iloisuuden kasvoille.
Grafiikka häikäisi ykkös pleikkarin jälkeen aivan taivaisiin, ei omasta mielestä edes jäänyt pleikka kakkosellekkaan jälkeen sonyn alkuaikoina.
Se näytöllinen muistikorttikin mihin sai pelejä ja näytti dataa pelien aikana, oli aivan loistava innovaatio, eipä oo muut matkinu... Eiku joo, ne pari kilpasiskoa viime vuosina...

Xbox oli seuraava isot vibat antava kone, mutta ei se DC:n tasolle päässyt, oli korkeintaan Saturnin tasoiset fiilikset (hyvät). Sega oli Sega.
Vähän samaa luokkaa, että oot kerran ajanut Ferrarilla (otan osaa jos ette oo!), niin sitä tuppaa tekemään vertailua aina jälkeenpäin "normaaleihin" autoihin. Mitkä eivät sattumoisin tunnu enää miltään.
DC loi itselleni ensimmäisen vertailupohjan nettipelaamiseen, mihin rupesin kaikkia seuraavia pelihärpäkkeitä vertaamaan.
Ja aina sai pettyä kun jokin puuttui, tai ei ollut yhtä hyvä kuin Dreamcastilla (tai PSO:lla).
Se oli se Segan taika, magiikka.
Se samanlainen fiilis minkä saa kun vain istuukin hiljaa Ferrarissa.
Sitä ei muilla ollut, ei ole vieläkään, eikä tule olemaan.

Japski firma on syynä omaan peli innostukseen ja varmaan muutaman muunkin tällä pallolla.

Lepää rauhassa Sega.
lainaa
red5

16.02.2015 klo 00.06 6 tykkää tästä

Segan kannattaisi myydä Sonicin oikeudet Nintendolle.Se on selvää että Sega ei enää vaan osaa tai halua tehdä hyviä Sonic pelejä.Sama pätee moneen muuhunkin heidän pelisarjaan.Nuo mobiilipeli ja pc verkkopeli markkinat tuskin pelastavat Segaa.Enpä olisi yllättynyt jos Sega ajautuisi lähivuosina konkurssiin.

lainaa
OldHorny

Moderaattori

Rekisteröitynyt 11.10.2007

16.02.2015 klo 01.45 1 tykkää tästä

Ensimmäinen omistamani konsoli oli 8-bittinen Nintendo. Seuraavaksi Joulupukki toi ison paketin, jonka aukaisemiseen tarvitsinkin aikuisen apua. Ja voi sitä riemua, kun sisältä paljastui Sega Mega Drive Sonic The Hedgehogin kera! Samoin tein konsoli telkkariin kiinni, ja peli pyörimään. Sitä tulikin isosiskon miehen kanssa hakattua koko aatto. Niin jäi itselläni Nintendo täysin unholaan. Porukka keuhkosi Super Nintendosta, olin itse paikallisessa, nykyään jo kuopatussa, Sokoksessa, valitsemassa lasihyllystä 699 markan hintalapulla varustettua Mortal Kombatia. Se oli mielestäni upein peli koskaan ikinä.

Dreamcast tuli hankittua julkaisussa. Mahtava, mahtava konsoli. Peleistä on monia mainitsemisen arvoisia, mutta mainitsen vain yhden, koska se peli vaikutti itseeni hyvin paljon. Shenmue. Se riittää.
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

16.02.2015 klo 15.09 3 tykkää tästä

red5 kirjoitti:
Se on selvää että Sega ei enää vaan osaa tai halua tehdä hyviä Sonic pelejä.Sama pätee moneen muuhunkin heidän pelisarjaan.


Osittain näin, ja osittain markkinoilla ei enää ole entisenlaista kysyntää peleille, joita Sega ehkä osaisikin tehdä.
lainaa
Eggman

16.02.2015 klo 23.54 3 tykkää tästä

Itse pidin erityisesti Sonic Adventure 2:sta ja kuvaamasi sinitaivaasta tulee mieleen kyseisen pelin Metal Harbour-kenttä. Hyvä fiilis, huippu musiikki ja sinitaivas. Minullakin on ikävä Segaa, johon tosin tutustuin vasta kunnolla GameCube-aikoina. Joululomalla tuli pelattua Segan Amusement Vision-studion kehittämää F-Zero GX:ää, josta paistaa ihanasti läpi segamaisuus ja arcade-tausta. Myös kuvailemastasi Sega Rally-huudoista tulee myös mieleen F-Zero GX. Amusement Visionia ei enää ole, vaan se on sulautettu osaksi muita Segan studioita. Toivon kuitenkiin salaa, että Sega tekisi uuden F-Zeron 3DS:lle tai Wii U:lle.

Myös Segan nykytilan takia pitää yrittää viedä rahaa Nintendon kassaan niin paljon kuin opiskeljana vain pystyy. Olisi häpeä päästää Nintendo pelkäksi julkaisijaksi. Joten tukekaamme sitä yhdessä.
lainaa
Tuubs

18.02.2015 klo 17.20

Oli todella mieluisa artikkeli, vaikka sisällön osalta aiheuttikin vähän masentuneita fiiliksiä.

Oletko Mikko kokeillut 3DS:n eShopissa näitä 3D Classiceina kauppaan puskettuja Segan pelejä? Outrun löytyisi sieltä myös, monien muiden Sega-helmien kanssa.
lainaa
Protec

Rekisteröitynyt 26.09.2007

21.02.2015 klo 13.21

Paljon on Sega hyviä pelejä tehnyt ja julkaissut.
Luetellaan muutama:

F-Zero GX (Segan Amusement Vision tiimin tekemä)
Phantasy Star 1-4
Steets Of Rage sarja
Alkupään Sonicit
Tennis Ace (kovin tennispeli ikinä)
Super Monaco GP
Gunstar Heroes
Sega Rally
Virtua Cop
Virtua Fighter
jne.

Varmaan paljon vielä unohtuikin. Segalla paljon hyviä sarjoja joissa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, esim. Phantasy Star IV:stä jonkinmoinen HD-versio olisi ollut nannaa ja Streets Of Rage sarja HD-versiona olisi myös ollut tervetullut.

lainaa
Stalingermanu

25.02.2015 klo 23.27

Voe Segaa.. Kauan on ollut sellasena hieman häpeällisenä pönttöjulkaisijana/kehittäjänä omalla listalla, mutta historiani alkoi kuitenkin Nipa 8:lla, mutta lainasin välillä mystistä Master Systemiä ja pelailin Wonder boy in monster worldia, joka oli mielestäni paaaljon moniulotteisempi kuin mariot (eka ropeni muuten!)... Sitten tuli Sonicit jotka veivät mukanaan. Snessiä lainailin, ja paljon pelailin muualla mutta megadrive löyty kotoota. Ja Jurassic Park MD:llä... OMG!
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova