Tuorein sisältö

V2.fi ennakoi: Nine Parchments - räiskivä suomalainen loitsufantasia tempaisi mukaansa

Jukka O. Kauppinen

04.12.2017 klo 12.00 | Luettu: 2162 kertaa | Teksti: Jukka O. Kauppinen

Vauhdikkaassa moninpelissä tulilinjalla ovat niin monsterit kuin kaverit.
Helsinkiläinen Frozenbyte-studio on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa yllättävän suureksi tekijäksi suomalaisella pelialalla. Firma on löytänyt hyvän rytmin pelikehitykseensä ja työn alla on nytkin useita projekteja. Yksi niistä on Nine Parchments, reipas toimintaseikkailu, joka julkaistaan 5.12. - eli huomenna (Switch, Windows). PS4 ja X1 saavat versionsa myöhemmin.

Yhdestä neljään pelaajalle tehty Nine Parchments on yhtaikaa jotain tuttua, jotain uutta. Se on reipas fantasiaa puhkuva hack'n'slash-seikkailu, jossa taikurikoulun oppilaat pinkaisevat maailmalle kesken koulutien. Opettajalle kävi näet vähän hassusti ja yhdeksän tärkeää taikakääröä katosi tuulten mukaan maailmalle. Nuoret ja vähän vanhemmatkin oppilaat lähtevät nyt oikein tosiretkelle, jonka mittaan he myös oppivat paljon magian ja mätkinnän saloista. Kukaan kun ei ole saanut vielä pääsytodistusta, joten taiat ovat alkuun aika lailla hakusessa. Mutta tekemällä oppii, etenkin kun tekeminen koostuu kaikenlaista inhahirviöiden loitsimisesta ja mätkimisestä maanrakoon. Vaikka luudalla, jos muuta ei löydy.



Parchmentin yleisolemus puhuu vahvasti muun muassa Magickojen ja Gauntletien kieltä: monta pelaajaa cooppaamassa yhdessä kohti kenttien loppua, loitsien ja mätkien, kaikenlaista kivaa matkan varrella keräten. Onhan se turvallisen tuttua toimintaa. Mutta tempo on nopeaa, pelaaminen selkeää ja action mukaansatempaavaa. Niinkin mukaansatempaavaa, että Frozenbyten toimistolla vierailu oli venyä pahemman kerran. Eihän padia meinannut millään raaskia päästää kädestään! Vasta kellon tarkkaavaisempi katsominen ja tajuaminen, että kotimatkaan menee täältä vähintään neljä tuntia ja eläimillä on kotona tylsäämälsää iltaan asti, kun isi vain on vierailla mailla pelaamassa, innoitti ravistelemaan fantasiaviitan niskasta ja kiittämään hauskasta pelitestaussessiosta.

Tämä on hyvä merkki Frozenbytellekin, sillä jos paljon nähneet pelijournot jumittuvat porukalla padeihinsa, niin kyllähän tässä sitä jotain täytyy olla.

Mättöä ja magiaa


Parchia voi kutsua myös twin stick -shooteriksi, vaikka sellaisena peli onkin vähän erikoinen. Taiat toimittavat aseiden virtaa ja tärkeä osa rytmin löytämistä on taikojen vaihtamisen tajuaminen. Hahmojen taikavoima, mana, täyttää näet jokaisen taian manaa erikseen. Kun olet räiskinyt tulipallotaian manat loppuun, vaihda äkkiä jäävirtaan. Heitetäänpä sen jälkeen kentälle tulta syöksevä golem ja hypätään liekkivirta-taikaan. Jos mana on vähissä ja lähellä on heikossa hapessa nylkyttävä hirviö, voi sitä mäjäyttää päähän käsiaseella ja sitten jatkaa loitsintaa. Näin käytössä on jatkuvasti erilaisia taika-aseita eikä toiminta hyydy.

Taikojen kierrätys ja hetkittäiset lähimätkeet tuovat toimintaan värikästä kiihkeyttä, etenkin neljän pelaajan mätöissä. Kun ruudulle pomppaa puolen tusinaa ja useampikin monsteri, joita ryömii pelaajia kohti eri suunnista, ja pelaajat syöksevät taikojaan eri suunnista, syntyy ruudulle upea, lumoava ja mukaansatempaava kaaos. Nimenomaan hyvä, hauska kaaos.

Joko peli oli hyvä tai sohvatuolit syviä, mutta eihän tästä ollut päästä irti.


Eri pelaajien erilaisilla hahmoilla on toki kullakin omanlaisensa taiat ja kykyjen kehityttämismahdollisuudet. Jotkut hahmoista ovat tasapainoisempia yleissoturitaikureita, joku on ehkä painottunut enemmän jää- tai tulitaikohin. Ja kyllähän me tiedämme, että mikä tahansa seikkailijaryhmä on tuhoon tuomittu, jos mukana ei ole ketään parannustaikoihin kykenevää.

Parchin twin stickkaaminen onkin riemastuttavaa, värikästä, vauhdikasta ja jatkuvasti yllättävää. Omien ja vihollisten aseet - eikun siis taiat - reagoivat toisiinsa eri tavoin, kuten myös taiat kohteisiinsa. Ja kaveriakin voi ampua! Tässä pelissä ei seikkailla sulassa sovussa ja kavereita hellästi sulalla hivellen, vaan fireball läjäyttää kamua ihan yhtä kovaa kuin peikkoakin. Parantaja hei, äkkiä ensiapuloitsua, kiitos!



Moninpelissä koheltamisesta ja aseid… loitsujen säihkeestä seuraa tietenkin hauskaa kaaosta, jossa välillä kadottaa oman hahmonsa näkyvistään, välillä räimii iloisesti kavereita kuonoon. Eikä kenttien loppustatistiikassa olekaan ihan suotta omia rivejään kavereille aiheutetulle damalle – ja montako kaveria onkaan kentän aikana hupsista lullaa -vahingossa teilannut. Kuolema ei kuitenkaan juuri haittaa, sillä raato jää ruudulle selvästi merkittynä odottamaan, että joku elossaolevista tulisi notkumaan paikalle. Muutaman sekunnin odotus ja kuollut onkin taas elossa. Hauskana ja hyvin ajateltuna yksityiskohtana raato seuraa ruudulla mukana, jos elossaolijat etenevät kentällä. Ketään ei jätetä lopullisesti jälkeen.

Mutta joskus mättö on niin ankaraa, että respawnaaminen muuttuu jo vaikeaksi ja kriittiseksi. Yksi kuoli, oho toinenkin, nyt kolmas. Viimeinen sinnittelijä ravaa örrölaumojen keskellä, yrittää respata yhtä, joutuu pakenemaan, sitten respataan seuraavaa. Tämä herää henkiin mutta elvyttäjä puolestaan kuolee… Joskus elvytysputki onnistuu ja muutkin saadaan pystyyn, joskus kaikki heittävät veivinsä ja eikun checkpointille. Mutta hauskaa se on silloinkin, kun kaikki menee pieleen. Tässä on tavoitettu jotain oleellista kimppapelaamisesta.



Peli onnistuu myös yllättämään matkan varrella kovin monin tavoin. Loitsumätössä on paljon hauskoja yksityiskohtia ja kikkoja, joissa riittää bongattavaa ja opeteltavaa. Tekijät ovat antaneet mielikuvituksensa lentää, ja tuntuikin siltä, että kenttien erilaiset ratkaisut, yksityiskohdat ja pelattavuuden jipot pitävät puuhaa tuoreena pidemmän aikaa.

Trinen jäljillä


Nine Parchments sijoittuu Frozenbyten tuttuun Trine-universumiin, mutta ei lainaa aivan suoraan aiemmasta. Eniten Trineistä muistuttaa värimaailma ja grafiikan tyyli hahmoineen ja maisemineen. Hahmot ovat kuitenkin valtaosaltaan aivan uusia, samoin tarina.

Frozenin väki muistelee, että Parch sai alkunsa suoraan Trine 3:n julkaisussa, kun firmassa mietittiin että mitäs nyt - Trine 3:n jälkeen on otettava irtiotto, sillä kolmoselle ei kannattanutkaan tehdä enää lisäreitä tai jatkoja. Uusi kuvakulma, uudenlaista toimintaa ja kaadetaanpa päälle vielä uusinta konsolisukupolveakin, ehkä näistä syntyisi jotain toimivaa.



Ja todellakin syntyi. Mielikuvitusta ja virkeitä visioita on käytetty yllin kyllin, maisemat ovat upeita ja peli rullaa eteenpäin kerrassaan mainiosti - ja haastavasti. Vaikeustaso on pistetty sopivan korkealle niin, että eteenpäin aina pääsee mutta joskus - tai useinkin - vastaan tulee tilanteita, joissa saa vähän huutaa ja kommentoida kavereille. Ja huutaa hoitsaamista. Joskus toki käy niin heikosti, että kaikki heittävät henkensä eikä armopalojakaan jaeta, joten edessä on joko häpeällinen ragequitti tai paluu edelliselle checkpointeille. Tekijät ovat sentään olleet siinä määrin armollisia, että checkpointteja on ripoteltu matkan varrelle sen verran, ettei ainakaan ihan koko tason alkuun tarvitse palata.

Parasta Frozenbyteä


Nine Parchmentsin pelaaminen on simppelisti kivaa, ainakin moninpelinä. Ja veikkaisin, että kyllä tätä nakuttaa menemään yksinkin. Silloin peli muokkaa vaikeustasoa yhdelle kaverille sopivammaksi, joskin dynaamista tasoittelua tehdään myös moninpelissä. Jos kaverukset näet ovat kerrassaan hyviä pelaamaan, niin monsujen tasoakin nostetaan niin, ettei peli aivan läpikävelyksi muutu.

Reipastahtisen pelattavuuden alla on myös syvemmälle menevää hahmonkehitystä. Kokemuspisteiden ja tasojen kertyessä hahmoille voi avata aktiivisia ja passiivisia kykyjä, jotka vaikuttavat hahmon itsensä lisäksi myös esimerkiksi taikojen tehokkuuteen ja kestoon. Kykypuitakin on kolme erilaista, joten muutaman tunnin pelaamisen myötä tyyppejä voi viedä hyvin erilaisiin suuntiin. Siihen päälle vielä hahmoille valikoitujen taikojen valikointi rajoitetun kokoiseen taikapyörään, niin pelityyleihin saa kivasti värikkyyttä pidemmällä tähtäimellä. Aikansahan tämä toki vaatii, että alun kovin rajallisella taitovalikoimalla varustetut hahmot tuunautuvat loitsumestareiksi.



Jotta nyt peukkuja pystyyn. Nine Parchments on peli, joka tuntuisi sopivan upeasti kaveriporukan iltaviihteeksi, mieluiten tietenkin saman koneen äärellä. Jos se ei onnistu, niin nettipelikin löytyy sekä omien kavereiden että nettihäröjen kanssa. Mieluummin kavereiden, sillä Ninen meininki on niin hektistä, että yksikin satunnainen nettiperse pilaa pelisession kerrasta. Mutta mistäs sitä tietää millainen seuranhakutuuri käy, voihan lobbystä löytyä kunnon väkeäkin. Jos ei, niin onhan siellä se yksinpeliseikkailukin.

Värikäs, vauhdikas ja hauska, etenkin moninpelinä. Kyllä Nine Parchments meni meidänkin kerhomme bilepelien hankintalistalle.

Peliä koeajettiin sekä Nintendo Switchillä että Xbox Onella 4K-resoluutiolla. Parch pyöri molemmilla oikein kivasti, Switchilläkin tasaisella nopeudella kiivaammankin toiminnan aikana.



Nine Parchments julkaistaan joulukuussa 2017 PC:lle, PlayStation 4:lle, Switchille ja Xbox Onelle.

Lisätietoja: http://www.nineparchments.com

Lisätietoja: https://www.frozenbyte.com/


V2.fi | Jukka O. Kauppinen
< Pelataanpa: Sega CD ... AtGames Sega Mega Dr... >

Keskustelut (2 viestiä)

Kdifb

04.12.2017 klo 13.32

Ai maciga klooni?
Kuruwin

Rekisteröitynyt 24.05.2014

05.12.2017 klo 07.54

Juttua en lukenut mutta sanon vaan että switch version demo ainakin oli aika buginen. Ase ei näkynyt esim hahmojen kädessä ja tekstit meni päällekkäin. Muutakin häikkää taisi olla.

Kirjoita kommentti

95344

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova