Tuorein sisältö

Total War: Warhammer 2 - Rise of the Tomb Kings

Matias Puro

28.02.2018 klo 14.59 | Luettu: 1508 kertaa | Teksti: Matias Puro

Kauhua kryptasta
Loppuvuodesta ilmestynyt Total War: Warhammer 2 (arvio) yllätti erinomaisuudellaan. Vaihtelevien yksiköiden sekä mielenkiintoisen maailman lisäksi Warhammer 2:ssa oli ihka aito juoni, joka kuljetti kampanjaa eteenpäin. Warhammerin vorteksisaari tekee paluun, kun ikiaikaiset faaraot nousevat kryptistaan.

Kryptiset kirjat



Rise of the Tomb Kings lisää Warhammeriin uuden pelattavan rodun, Nehekharan aavikoihin hautautuneet egyptiläismuumiozombiefaaraot. Ikiaikaiset, kauan sitten muumioituneet kuninkaat nousevat kryptistaan, aikomuksenaan palauttaa entisaikojen loistokas imperiumi. Niin kutsutut tomb kingit eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita mistään vortekseista tai geomantisista verkoista, vaan pikimustasta pyramidistaan: pyhät kirjat keräämällä loistelias pyramidi herää jälleen kerran henkiin, antaen omistajalleen voimat maailmanvalloitukseen. Uusi rotu on pelattavissa vorteksikampanjan lisäksi myös Mortal Empires -kampanjassa, joka on saatavilla molempien Warhammer-pelien omistajille.


Faaraoiden aavikko sijaitsee haltiasaaren eteläpuolella. Fantasia-Afrikan Sahara pitäisi saada ihan ensimmäiseksi haltuun, vaikka sotajoukot ovat vuosituhansien saatossa kuivuneet kirjaimellisesti kasaan. Oman takapihan takaisinvaltaus ei myöskään riitä, sillä pyhät opukset ovat levinneet vuosisatojen saatossa ympär’ laidunmaiden: faaraoiden on marssitettava luurankosoturinsa ja sfinksinsä maailmalle, aina etelän sademetsistä läntisen mantereen karuihin soihin.


Vaikka tavoite on näennäisesti erillään emopelin vorteksijahdista, kampanjan rakenne on kuitenkin käytännössä sama: pienemmän skaalan tavoitteet – kuten “valtaa provinssi muutaman ensivuoron aikana” tai “kerrytä valtakunnan rahakirstuja tietyllä summalla” – ohjaavat lyhyen kantaman taktiikoita, samalla kun suuremman luokan strategia tähtää pyhien kirjojen keräämiseen. Ympäri karttaa ripotellut kirjat vaativat erilaisia lähestymistapoja: osa on pitkin karttaa kulkevan ryöstöarmeijan hallussa, toiset taas korkeiden muurien suojaamia. Kääpiöiden vuoristolinnakkeen valtaaminen vaatii tyystin erilaista armeijaa kuin sademetsissä samoava barbaarilauma. Kirjatehtävät ovat mukavan vaihtelevia: emopelissä jokainen riitti oli enemmän tai vähemmän samanlainen, mutta Tomb Kingsin muumiomarssit vaativat aina uniikkia lähestymistä.


Erot aiempien rotujen ja aavikon hautaherrojen armeijoissa ovat vähäiset: suurin ero aiempaan on yksiköiden saatavuus. Mikään yksiköistä – pahaisista luurankosotureista jättimäisiin skorpioneihin tai ketteriin sotavaunuihin – ei maksa mitään, mutta yksiköitä on saatavilla rajattu määrä. Eri rakennuksia rakentelemalla määrää saa lisättyä, mutta epäkuolleiden valtakunnassa valuutan määrä ei määritä valloitusarmeijan voimaa. Harvinaiset erikoisyksiköt tuovat mukavaa taktikointia peliin: loppupuolen massiiviset rahakirstutkaan eivät auta huippuarmeijoiden kasaamisessa, vaan jokainen sotajoukko täytyy suunnitella huolellisesti rajatuilla resursseilla.

Maksaako vaivaa?


Uusien yksiköiden lisäksi faaraoiden varusteisiin vaikuttavat Canopy jarit, eli kuolleiden sisäelimillä täytetyt saviruukut. Faaraoiden valtakunnassa elämä ja kuolema ovat hamstrattava energiayksikkö, jolloin maksoilla voi maksaa itselleen vaikkapa uuden talismaanin tai johtajuutta kasvattavan panssarin. Elinvaluutta toimii samalla tavoin kuin muidenkin rotujen ominaisvaluutta: munuaisilla ostetaan erikoistavaroita sankareille, kehitetään uusia teknologioita ja vaikutetaan tapahtumiin maailmalla.


En tiedä onko kyseessä Warhammeriin aiemmin kulutetut pelitunnit vai DLC:n lyhyempi kesto, mutta Return of the Tomb Kings tuntui emopeliä rutkasti suoraviivaisemmalta kokemukselta. Tämä ei ole suoranaisesti huono asia: esimerkiksi emopelin haltioilla pelattaessa suuri osa ajasta kului armeijoiden edestakaisin marssittamisessa, kun uudet rituaalit vaativat sotajoukkojen vetäytymistä kaupunkien suojiin. Rise of the Tomb Kingsissa muumiolössi voi vyöryä aavikon läpi ilman sen suurempia hidasteluita; ainoastaan viimeisten kirjojen hankkiminen vaatii merten yli seilaamista, ja näin ollen kevyttä suunnittelutyötä.


DLC:n suosittelu on sinällään hyvin helppoa, että äärimmäisen vaikeaa. Sisällöltään Tomb Kings on erinomainen lisäri: uusi pelattava rotu on tarpeeksi omanlaisensa, että kampanjan jaksaa käydä läpi alusta loppuun. Tomb Kingsien komentaminen kuitenkin vaatii kukkarolta lähes 20 euroa. Onko uusi pelattava rotu hintalapun arvoinen on jokaisesta itsestään – sekä kukkaron koosta – kiinni.



Lyhyesti: Total War: Warhammer 2:n Rise of the Tomb Kings -DLC tarjoaa jännittävän, joskin tyyriin paluun Warhammerin fantasiamaailmaan.

V2.fi | Matias Puro
< Videohaastattelu: 19... Pelataanpa: Sega pel... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti

12014

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova