Tuorein sisältö

V2.fi testasi: Sensei Ten, Kain 120 AIMO ja Pulsefire Dart

Nanne Kukkura

04.11.2019 klo 12.43 | Luettu: 503 kertaa | Teksti: Nanne Kukkura

Kolme pelihiirtä ja latausasema
Pelitarvikkeiden joulumarkkinat täyttyvät kuhisten uutuuksista, onhan glögijuhlaan enää alle kaksi kuukautta aikaa. Tällä kertaa testasimme eri valmistajilta kolme hiirtä, jotka ovat kaikki teknisesti hyvin samankaltaisia, mutta monen näköisiä erojakin toki löytyy.

Steelseries Sensei Ten


Entisen Sensein päivitetty versio Ten painaa 92 g ja sen muoto on kapea, pitkänomainen ja loiva. Malli on tehty sopivaksi niin oikea- kuin vasenkätisillekin sekä useille erilaisille otteille. 200 cm pitkä johto on pehmeä ja joustava, mutta vaatii pakkauksesta poistamisen jälkeen hieman muotoilemista. Plussaa siitä, että johdon hiireen menevä pää on vahvistettu ulospäin ulottuvalla vedonpoistolla murtumien ehkäisemiseksi. Steelseries Engine-ohjelmistolla tehtävät asetukset voi tallentaa hiiren sisäiseen muistiin. RGB-valotkin tietysti löytyvät, eikä niistä löydy erityisemmin valittamista.


Hiiren pinta on käsitelty kauttaaltaan pehmeän tuntuisella materiaalilla. Valitettavasti sivuilta ei löydy minkäännäköistä muotoiltua pintaa, joten hiiri tuntuu kädessä melko liukkaalta. Liukkauteen yhdistettynä sivunappuloiden asettelu vaikuttaa hiukan oudolta. Litteät painikkeet jäävät liian alas ja eteen mistä niiden klikkaaminen on hankalaa, mutta painallus on pehmeällä tavalla kuitenkin selkeä. Kaikki painikkeet ovat ohjelmoitavissa vapaasti, kuten muissakin tämän artikkelin hiirissä.

Pistetarkkuudelle säätövaraa löytyy paperilla hyvin, väliltä 50–18000. Hiiren täsmällisyys hupenee jyrkästi korkeimman tarkkuuden päädyssä, vaikkei sisäänrakennettua laitteistokiihdytystä olekaan. Tämä on ikävä puute, joka ei parane sillä, että hiiren kitka alustaa vasten lisääntyy näemmä käyttötuntien myötä.

1- ja 2-painikkeet napsahtavat varmalla tavalla ja niille luvataan 60 miljoonan klikkauksen käyttöikä. Kuori ulottuu yhtenäisenä palana koko päällisen yli painikkeisiin asti, mikä pehmentää klikkauksen tuntumaa ärsyttävästi. Rulla pyörii keskikokoisilla pykälillään pehmeästi ja klikkaus on aavistuksen matala, mutta tukeva. Litteä, kolmionmallinen DPI-painike sopii minimalistiseen ilmeeseen. Sen yläpuolella oleva LED-valo ilmoittaa rekisteröityneestä DPI:n vaihdosta.

Mitään uutta tai erikoista Sensei Ten ei tarjoa, mutta hintaluokassaan hiiri on kokonaisuus huomioiden hyvin tyypillinen eikä välttämättä se huonoin vaihtoehto. On syytä kuitenkin harkita, kannattaako sama summa ennemmin sijoittaa hiireen, joka tukee selvemmin jompaa kumpaa kätisyyttä.



Hintaluokka: 80 €
Lisätietoa: SteelSeries

Roccat Kain 120 AIMO


Kain 120 AIMO yllättää laatuvaikutelmallaan suoraan paketista. Pahveista paljastui kevyt, mutta jämäkän näköinen ja tuntuinen hiiri, joka ei nitise eikä natise, vaikka muoviosia on tyylitelty kerroksittain päällekkäin. Harjattua terästä matkiva muovikaistale näyttää hauskalta kehystäen rullaa ja DPI-painiketta. AIMO-systeemiä tukevat RGB-valot ovat ilman säätöjä turkasen kirkkaat, mutta onneksi valoalueista suurempi jää kämmenen alle. Tehoja siis löytyy työasemansa stailaajille.


Muotoilu on viisto, jättäen ranteen rennon tuntuiseen kulmaan. Päällisessä on samantyyppistä pinnoitetta kuin Sensei Tenissä, mutta luultavasti hiiren muodon vuoksi Kain 120 ei tunnu samalla tavoin liukkaalta. USB-piuhalla on pituutta 180 cm ja se on päällystetty sileän oloisella punoksella. Käyttömukavuutta syö hieman johdon jäykkyys, joka tuo mieleen rautalangan.

Rulla on kookas ja rouhea. Pykälät ovat napakat ja klikkaus selkeä, mutta hinta tuosta mukavuudesta maksetaan äänekkyydessä. Rullan viereinen DPI:n vaihtonappula on kuminen, suurehko ja varustettu kivalla, naksuvalla kytkimellä. 1- ja 2-painikkeista ja peukalon alle jäävistä sivupainikkeista voi keskenään todeta oikeastaan samat asiat: Makea klikkaus, hyvä tuntuma ja sijoittelu yksinkertaisesti toimii. Sensorin maksimitarkkuudeksi luvataan 16000 DPI, mutta sen täsmällisyyttä ja suorituskykyä ei tällä kertaa päästy testaamaan, sillä korkeimpien tarkkuuksien asettaminen vaatii Roccatin Swarm-ohjelmiston käyttöä eikä tuo pahan onnen ohjelma suostunut latautumaan tällä kertaa laisinkaan. Tämä ei ainakaan paranna Roccatin ohjelmistojen asemaa silmissäni, sillä niiden kanssa on ollut pulmia ennenkin. Joka tapauksessa, oletusasetuksilla Kain 120 ainakin suoriutui mallikkaasti, sillä tarkkuus on hyvä ja hiiri liukuu alustalla sujuvasti.

Johdon, sokaisevien valojen ja löperön ohjelmiston lisäksi muita vikoja on vaikea keksiä, etenkin, kun ohjelmistoa ei tarvitse koko aikaa vaan kerran tehdyt asetukset voi tallentaa tähänkin pelihiireen sisäisesti. Halusin pitää hiirestä oikeastaan enemmänkin, mutta puutteelliset testimahdollisuudet laskevat tällä kertaa pisteitä.



Hintaluokka: 70 €
Lisätietoa: Roccat

HyperX Pulsefire Dart ja ChargePlay Base -latausasema


Pulsefire Dart on tämän kolmikon möhkö 112 g:n painoisena. Paino on mukava lisä langattomuus huomioiden ja se tekee hiirestä tukevan oloisen. Muoto on Kain 120:n tapaan miellyttävällä tavalla korkea ja viisto. Vauhdikkaan näköisen hiiren sivuille on sijoiteltu keinonahkaiset tyynyt parantamaan otetta. Sporttisesti kuvioidut, pehmeät osat keräävät luultavasti ajan kanssa itseensä ihoa ja tomua, yäk, mutta tuntuma on kieltämättä hyvä sileäpintaisiin hiiriin verrattuna.


Langaton hiiri yhdistyy koneeseen omalla USB-donglellaan helposti ja nopeasti. Viive on sitä sorttia, ettei se työpöytäkäytössä tai hidastempoisissa peleissä juuri haittaa, mutta erityisesti FPS-peleissä eron langallisiin huomaa. En tästä syystä ole suuri langattomuuden fani, mutta minkä Dart nopeudessa häviää, sen tarkkuudessa nähdäkseni voittaa. Luvattu 16000 DPI:n pistetarkkuus toimii yllättävän hyvin ja hiiri taipuu tarkempaankin työskentelyyn.

Painikkeissa on yleisesti hyvä laadun tuntu eikä mitään moittimista, lukuunottamatta DPI-namiskaa ja hiiren rullaa, jonka pykälöinti on lähes olematon. Rulla rutisee käytössä ja lipsahtelee klikatessa, mikä tekee täsmällisestä skrollailusta niin selaimessa kuin valikoissakin haasteellista. DPI-nappi taas on kooltaan outo pieni riisinjyvä rullan takana eikä se painu kunnolla pohjaan jokaisella klikkauksella. Napista saa käyttöönsä oletusasetuksilla kolme tarkkuusasetusta, mutta hiiren sisäiseen muistiin saa mahtumaan myös kaksi asetusta lisää niin halutessaan.

Akunkestosta on vaikea sanoa mittaamatta mitään varmaa, mutta karkeasti arvioiden markkinointipuhe pitänee paikkansa. Akulle luvataan RGB-ilotulitus päällä käyttötunteja 50 ja pois päältä 90. Ladata voi joko suoraan mukana tulevalla USB-piuhalla tai erikseen myytävällä Qi-standardia käyttävällä ChargePlay Base -latausasemalla, jolla voi ladata kerrallaan kahta eri laitetta. Lataus on molemmilla tavoin nopea ja luotettava, kunhan USB-C-latauskaapeli on napsautettu kunnolla pohjaan hiiren päästä tai hiiri asetettu oikein alustalle. Latausalusta on yksinkertainen ja helppo laite, joka ilmoittaa lataamisen statuksesta LED-valoilla.

Hiiren käyttöönotossa törmäsin odottamattomiin, mutta ärsyttäviin ongelmiin. Koska Dart käyttää samaa kaistaa kuin langattomat Cloud Flight -kuulokkeeni, kuulokkeiden yhteys alkoi pätkiä hiiren ollessa päällä. Tähän auttoivat lopulta firmware-päivitykset molemmille laitteille, mutta kumpikin vaati eri version HyperX NGenuity-ohjelmistosta, missä ei tunnu olevan kauheasti järkeä kaikkien vastaavien laitesoftien kerääntyessä koneen uumeniin.

Jos kuitenkin langatonta hiirtä olisi suositeltava, nousee Pulsefire Dart varmastikin mainittavien listalle. Tuote ei ole huono joskaan ei myöskään täydellinen, mutta kokonaisuutena toimiva uutuus erityisesti HyperX:n langattomaan latausasemaan yhdistettynä.



Hintaluokka: 120 € (latausasema 70 €)
Lisätietoa: HyperX ja HyperX

V2.fi | Nanne Kukkura
< Pelataanpa: SNES-til... V2.fi pelasi: Rebel ... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova