Tuorein sisältö

V2.fi ennakoi: Mount & Blade 2: Bannerlord

Matias Puro

06.04.2020 klo 15.23 | Luettu: 2210 kertaa | Teksti: Matias Puro

Valtaistuinpeliä
Oletko ikinä halunnut ratsastaa satapäisen armeijan kärjessä, heiluttaen sotavasaraa villisti pääsi päällä? Kaipaatko yksinkertaisempiin aikoihin, jolloin mies (tai nainen) pystyi aloittamaan elämänsä uudelleen ratsastamalla horisonttiin? Kaikkien keskiaikamarkkinoiden kasvattien ja historiahullujen suosikkisimulaattori Mount & Blade on vihdoin palannut!

Hyvää kannattaa odottaa


Jos sanonta “hiljaa hyvää tulee” todella pitää paikkansa, uuden Mount & Bladen olisi parempi loistaa jokaisen “vuoden peli” -äänestyksen ykköspaikalla. Kokonaiset kahdeksan vuotta kehitteillä ollut Mount & Blade 2: Bannerlord on vihdoin julkaistu, mutta vieläkään ei ole täysin valmista: kyseessä on vasta Steamissa julkaistu Early access -ennakko, ei suinkaan lopullinen versio.


Turkkilaisen TaleWorlds Entertainmentin alkuperäinen Mount & Blade ilmestyi ladattavaksi jo yli 15 vuotta sitten. Vuosia ennen kaiken maailman Kickstartereita, Early accesseja ja muita yhteisörahoituksia TaleWorlds – pieni pariskunnan perustama peliyhtiö – hankki lisärahoitusta pelilleen myymällä beta-versiota alennettuun hintaan. Vuonna 2008 lopullisen versionsa saanut Mount & Blade kasvoi vielä kahdella lisäosalla, kunnes satapäiseksi kasvanut pelifirma käänsi katseensa kohti seuraavaa etappia, Mount & Blade 2: Bannerlordia. Vietin pelin parissa viitisentoista tuntia, testaillen uusimman ritarisimun antimia.

Mutta mikä kumma se Mount & Blade oikein on? Vastaus on vähän monimutkaisempi kuin voisi ensituntumalta olettaa, kiitos projektin skaalan. Pohjimmiltaan kyse on kolmannen persoonan toimintapelistä, joka yhdistelee hiekkalaatikkoonsa roolipelielementtejä sekä valtakuntien simulointeja: pelin alkaessa olet itsenäinen seikkailija keskiaikaisessa, fiktiivisessä maailmassa, ja kyseinen maailma on avoin oisterisi. Jos haluat ryhtyä palkkasotilaiden suojelemaksi karavaanariksi, voit tehdä niin; toisaalta voit kiertää eri kuningaskuntia, keräten rahaa turnajaisista ja hanttihommista; kolmannella polulla saatat vaikuttua ylimyksestä niin, että ryhdyt hänen lordikseen.


Valitsee sitä sitten minkä polun tahansa, ennemmin tai myöhemmin tie vie sotatantereelle, jossa tannerta tömistävät ratsut lanaavat kaiken alleen ja nuolisateet peittävät auringon. Erityisesti ratsutaisteluistaan tunnettu peli sisältää toki kaikkea muutakin, aina ylimysten politikoinnista kyläinfrastruktuurin suunnitteluun. Peli jakautuu Total War -strategiapelien tavoin karkeasti kahteen osioon: yhdellä puoliskolla heilutellaan miekkaa satapäisten taisteluiden keskellä, toinen kulutetaan maailmankartalla strategioiden. Pelin skaala on massiivinen, mutta kuten muidenkin intohimoisten projektien kanssa, myös Mount & Bladen kohdalla massiiviset ideat eivät aina toteudu täydellisesti. Satojen (ellei tuhansien) hahmojen kanssa kommunikoiminen on äärimmäisen riisuttua, talousjärjestelmän hyväksikäyttäminen on äärimmäisen helppoa ja tekoälyn jallitus lastenleikkiä. Pelaajan täytyy antaa paljon anteeksi, että nauttiminen onnistuu.

Eikö mitään uutta auringon alla?


Alkuun on painotettava, että uusi Bannerlord on tosiaan vielä selvästi kehitysvaiheessa, eikä kyse ole millään muotoa lopullisesta versiosta. Painotuksesta huolimatta pelin keskeneräisyys suoranaisesti hämmentää. Early accessissa julkaistut pelit ovat monesti bugien riivaamia esiversioita, mutta Bannerlordin kohdalla meinasi jo seota bugeja laskiessa. Lataukset jumittuvat, fysiikat töksähtelevät, hahmot katoavat ja prosessit kaatuvat tuon tuosta, joten malttamattoman ritarin kannattaa totutella jatkuvaan pikatallennusrumbaan. Suorien bugien lisäksi löytyy yhtä sun toista hiottavaa, kuten suurempien taisteluiden aikana takkuava ruudunpäivitys. Tekijät ovat kuitenkin julkaisun jälkeen päivitelleet peliä ahkerasti, joten tilanne saattaa muuttua joka päivä.


Tekniset ongelmat unohtaen Bannerlord yllättää olemalla yllättämättä: kahdeksan vuoden kehityksestä huolimatta uusimmassa Mount & Bladessa on yllättävän vähän mitään uutta. Totta kai käyttöliittymän ja grafiikoiden kaltaiset asiat on päivitetty nykypäivään 15 vuoden takaisesta, mutta pääosin Bannerlordia on vaikea erottaa aiemmista osista. Kaikki tuntuu samalta kuin vuosia sitten, on kyseessä sitten se miten hahmot iskevät ja liikkuvat, tai pelin keskustelumekaniikat, inventaariot, taisteluiden käskytykset, ylimysten hallit - tai vaikkapa pelin käyttämät fontit.

Suurin yksittäinen uudistus tuntuu olevan oman klaanin kasaaminen: pelkän yksittäissankarin sijaan luodaan oma klaani, jota olisi tarkoitus laajentaa sopivan kumppanin löydyttyä. Ilmeisesti ohjattavan hahmon voi myöhemmin jopa vaihtaa jälkikasvuun, kunhan naperot kasvavat ensin aikuisikään. Itse en tätä mekaniikkaa päässyt tutkailemaan, sillä testaukseen kulutetut pelitunnit riittivät nippa-nappa mieleisimmän valtakunnan valitsemiseen ja muutaman seuralaisen hankkimiseen.


Pelin tärkein puoli, eli taisteleminen, on kuitenkin yhä hauskaa. Kun sadat sotilaat nousevat tikkaita ylös nuolien kopahdellessa kilpiin, alkavat yhden jos toisenkin digisoturin puntit tutista. Yhtälailla huomasin puuskuttavani myös tosielämässä, kun pieni tiedustelujoukkoni joutui viisinkertaisen vihollisarmeijan hampaisiin, mutta puolen tunnin hinkkauksen jäljiltä voitto alkoi hiljalleen häämöttää horisontissa.

Ja takaisin testaamaan


Testaukseen käytetyt tunnit olivatkin lopulta kaksijakoiset. Toisaalta olen pelisarjan suuri fani ja olen kuluttanut Calradian tutkimiseen enemmän aikaa kuin kehtaisin ikinä myöntää. Tämä puoli minusta hihkui onnesta lähes koko pelaamisen ajan, sillä kaikki Mount & Bladen hienoudet ovat sinällään yhä tallella. Takaraivossa nalkuttava kriitikkopuoleni huusi silti jatkuvasti megafoniin, että kahdeksasta vuodesta pitäisi olla enemmän näytettävää. “Lisää samaa Mount & Bladea” ei välttämättä riitä 50 euron hintalapun oikeutukseksi.


Maailmakin on muuttunut: vuonna 2004 Mount & Bladen idea massiivisesta, avoimesta ritarimaailmasta oli vallankumouksellinen, eikä vastaavaa miekankalisuttelua oltu oikein nähty. Vaikka Bannerlordinkin linnanvaltaukset ovat yhä upeita kokemuksia, 15 vuoden aikana on ehtinyt ilmestymään pelejä kuten Mordhau, For Honor ja Chivalry, joista jokainen toteuttaa keskiaikaisen kamppailun hiotummin kuin Mount & Blade. Simppeli ja helposti sisäistettävä systeemi ei ole suoranaisesti huono (ja taisteluiden skaala on yhä Mount & Bladen vahvuuksia), mutta yhtä säväyttäväksi sitä ei voi enää kutsua.


En halua antaa edes osviittaa arvosanasta näin nopean testauksen – enkä varsinkaan näin aikaisen version – perusteella. Lopullinen Bannerlord saattaa tarjota hyvinkin erilaisen kokemuksen kuin testaukseen päässyt versio, erityisesti kun modaajat pääsevät kunnolla vauhtiin. Mutta jos ennakosta voi mitään päätellä, tarjolla on todennäköisesti tuttua ja turvallista Mount & Bladea; on sinusta itsestäsi kiinni, onko se hintalapun arvoinen asia vai ei. Jos haluat verestää vanhoja muistoja, Bannerlord tarjoaa näteimmän Mount & Blade-kokemuksen tähän mennessä. Jos odotat mullistavia uudistuksia ja ennennäkemättömiä mekaniikkoja, kannattaa odotella vähintään tulevia päivityksiä ja modeja.

V2.fi | Matias Puro
< Pelataanpa: Dreamcas... V2.fi testasi: AOC C... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti


143


www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova