Tuorein sisältö

Retro Rewind: Suomikuusnelosen sitkeä sissi ja Steel Ranger

Jukka O. Kauppinen

08.03.2021 klo 13.26 | Luettu: 1149 kertaa | Teksti: Jukka O. Kauppinen

Nykyajan retrosupersankari Lasse Öörni tekee edelleen uusia suomipelejä tasavallan tietokoneelle.


Oululainen Lasse Öörni ja Olli Niemitalo ovat varsinaisia kuusnelosen supersankareita. Heidän Covert Bitops -ryhmänsä näet tekee edelleen pelejä Commodore 64:lle, siis vuonna 2018. Eivätkä nämä pelit ole demakeja tai vanhojen pelien päivityksiä, vaan täysin nollasta rakennettuja, itse suunniteltuja ja tuotettuja raskaan sarjan pelejä.

Nämä ovat pelejä, joiden kohdalla voitaisiin ihan hyvin nostaa se kuuluisa siniristilippu salkoon ja laittaa Sibeliuksen Finlandia soimaan kauniisti rahisevalta vinyyliltä.

Covert Bitopsin pelit näet edustavat kuusnelosen pelituotannon huippua, käytettiinpä sitten minkä aikakauden mittareita tahansa. Näin laajoja ja monipuolisia pelejä ei tehty montaa edes koneen suuruuden vuosina. Pelaamiseen ei tarvita edes retrofiiliksiä, sillä teokset on tehty nykyaikaisella tyylillä ja otteella, vaikka alusta onkin jo 36 vuotta vanha.



LudoCraft-pelitalon ohjelmoijana työskentelevä Öörni on Covert Bitopsin primus motor, joka takoo peleihin niin designin, koodin kuin grafiikat ja vieläpä säveltää osan musiikeistakin. Niin, ja näpertää ääniefektejä, joten Niemitalo-paralle ei jää kuin osa sävellystyöstä. Sympaattinen, metallista tykkäävä, eri instrumentteja bändeissä soittava ja vielä laulavakin Öörni on haalinut itselleen melkolailla tekemistä – ja mikäs siinä, herra on selvästi yksi aikaansaavan kastin jäsenistä.

Hevimetallia, pitkätukkia, salaliittoja, science fictionia ja sähkökitaroita. Metal Warriorista syntyisi taatusti eeppinen rock-elokuva.


Kahdeksan bitin etsikkovuodet


Öörni tutustui Commodore 64:ään ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja perehtyi jo alkuvuosina sen alkeelliseen ohjelmointiin.

– Tein aika varhaisessa vaiheessa väistelypelejä. Printattiin esteitä alimmalle riville, ohjattiin hahmoa tikulla ja tarkasteltiin, että törmäskö se esteisiin. Saatoin olla kahdeksan ikäinen.

Assemblerin salat jäivät kuitenkin tuntemattomiksi ja kuusnelonenkin jäi sivuun, kun se hajosi 1990-luvun puolella. Öörni teki vuosien mittaan muutaman pelin Amigalle ja PC:lle, joista The Trooper, Lada: The Ultimate Challenge ja Aces High tavallaan pohjustivat paluuta kahdeksan bitin pariin.

– Tajusin hiljalleen, että jos teen pelejä itsekseen, niin grafiikkaan ja ääniin tarvittava työmäärä on isommilla alustoilla todella iso. Menee ikä ja terveys, jos haluaa saada aikaan jotain valmista ja hyvännäköistä. Sitten aloinkin ajattelemaan, että C64:lle voisi olla siistiä palata. Ja kun kokeilin klassikoita, joita en ollut aikoinaan pelannut, tajusin etten ollut nähnyt vielä läheskään kaikkea mihin C64 pystyy.

Kuusnelosenkin kehitystyökalutkin olivat tässä välissä kehittyneet niin paljon, että vanha sotaratsu kutsui takaisin pariinsa vuonna 1998. Escape From New York nähtiin jo 1999.



Jatkoa seurasi tiheään tahtiin. Metal Warrior ja Metal Warrior 2 saapuivat molemmat Commodore 64:lle vuonna 1999. Metal Warrior itse asiassa tehtiin alkujaan Amigalle, mutta se jäi tuolloin julkaisematta. Peli ei kuitenkaan unohtunut täysin pöytälaatikkoon, vaan se ilmestyi lopulta vaivaista vuosikymmentä myöhemmin viilatummassa muodossa.

Pienen PC-harhaloikan (BOFH:Servers Under Siege, 2000) jälkeen pelejä syntyi kuusneloselle tasaiseen tahtiin, joskin Hessiania saatiin odottaa vuosikymmen. Onneksi Steel Ranger valmistui jo kahdessa vuodessa.

Metallimuusikko pelastaa maailman


Metal Warrior -pelisarja yhdistää mainiolla tavalla Öörnin musiikkiharrastusta ja käsikirjoittamista. Pelaaja on metallimuusikko, joka selvittelee tulevaisuuden synkässä maailmassa salaliittoja ja muita kulissien takaisia synkkyyksiä. Siitä jatkettiin sujuvasti vuoden 1999 jatko-osaan, jonka pääosaan nostettiin eräs edellisen pelin sivuhahmo – ja taas uitiin mustien projektien meressä.

Metal Warrior.


Kolmaskin Metal Warrior (2001) syntyi lähes samassa vauhdissa – vuosi tai vähän toista per peli. Mutta vaikka toteutus pysyikin pohjimmiltaan samantyylisenä, toi jokainen peli muassaan jotain uusia ideoita tai inspiraatioita. Esimerkiksi Ninja Gaiden, Castlevania 2 ja The Way of the Exploding Fist 2 ovat kaikki tuoneet peliin jotain. Öörnille itselleen kolmosen tärkein juttu oli kuitenkin tekninen.

– Grafiikka oli siinä värikkäämpää, mutta sain myös nostettua päivitysnopeuden 50 hertsiin, eli ruutu vieri taas pehmeästi. Pelissä oli myös vuorokaudenajat, minkä myötä tein siihen ärsyttävän kauppojen aukioloajan.

Metal Warrior 4:n (2004) kohdalla kuitenkin iski taiteellinen tenkkapoo. Minne pelin voisi viedä, mitä siinä voisi olla? Sisäinen prosessi kesti vuoden 2003 kevääseen, jolloin iteraatiot osuivat kohdalleen ja Impossible Mission 2 tarjosi pelimaailmallisen kuningasidean.

– Siinä oli myös C64:n mittakaavassa kohtuullisen eeppisiä sivutehtäviä ja loppu saattoi olla enemmän tai vähemmän onnellinen sen mukaan, mitä kaikkea oli matkan aikana tutkinut. Olin aika ylpeä siitä, että olin mielestäni maksimoinut side scroller -seikkailujen mahdollisuudet.

Metal Warriorien tarina on sinänsä hupaisa kokonaisuus. Yhdestä pelistä kasvoi neljä, mikä ei tosiaankaan ollut alkujaan Öörnin suunnitelmissa. Tarinoiden looginen ketjuttaminen tuottikin pikku haasteita.

– Jokainen Metal Warrior suunniteltiin niin, että tarina saadaan hyvään päätökseen, ettei se enää tästä jatku. Ja oho, sitten jatkuikin. Ykkönen alkoi synkkänä kyberpunkkina ja muuttui vähitellen tavallisemmaksi nykyajaksi, tosin scifimausteilla. Se oli vähän hallitsematon prosessi, joten skenaarioon ja maailmaan tuli varmaan aika ilkeitä muutoksia. Tarina ei pysy ihan kasassa pelistä toiseen, mihin en ole jälkikäteen kovin tyytyväinen.

Ensimmäisten C64-pelien käsikirjoitus oli vielä luokkaa ”tehdään vain välttämätön”, mutta Metal Warrior 4:ssä tavoitteet olivat jo korkeammalla. Peli oli jopa suunniteltu elokuvakäsikirjoituksen tapaan.

Käsikirjoitusten kehittymistä edesauttoi Öörnin aktiivinen osallistuminen vuodesta 2007 alkaen nano wrimo -kirjoitushaasteeseen, jossa yritetään kirjoittaa kirjan verran proosaa kuukaudessa. Nanojen kirjoittaminen on ollut hyvää haastetta ja harjoitusta, mikä on tuonut uutta tarinallista näkemystä ja dialogia Öörnin uusimpiin C64-eepoksiin, Hessianiin ja Steel Rangeriin. Hessianiin tarina löytyi itse asiassa vuoden 2010 nanosta, jonka uni- ja häröilyjaksojen villiintyneet robotit ja tekoälyt osoittautuivat jälkikäteen oivalliseksi pelitarinaksi.

Hessianin myyntiversio on herkullinen pakkaus niin hyvää krääsää.


Miksi kuusnelosella?


Metal Warriorit, Hessian ja Steel Ranger ovat kaikki samantyylisiä, sivusta kuvattuja toimintaseikkailuja. Mistä tämä tyyli tulee?

– Tykkään, kun pystyy liikkumaan pystysuunnassa ja hyppimään. Voi myös olla, etten osaa käyttää mielikuvitusta niin hyvin ylhäältä kuvatuissa peleissä. Teen siis ennemmin sivulta kuvattua, eikä 64:llä pysty oikein tekemään kolmiulotteista.

Steel Rangerissa on myös Turricanien inspiroimaa asetelmaa. Vihamielinen planeetta ja koneinstallaatioita, nyt ei yritetä jäljitellä reaalimaailmaa vaan seikkaillaan ja mätetään koneita turpiin. On pelissä juonikin ja myös ystävällisiä hahmoja.

Ja tärkeimpänä, miksi teet C64-pelejä nykyaikana?

– Syitä on varmaan monia. Yksi on tekninen haaste ja se, että hyvä peli saavuttaa aika varmasti huomiota. Se ei ainakaan huku massaan, kuten muilla alustoilla voisi tapahtua. Mutta itsellenihän minä näitä teen, muiden huomio on vain bonusta, vaikka onkin kiva tietää, että niitä pelataan.”

– Päämotiivi on varmaan se, että teen pelejä, joita haluaisin itse pelata ja jollaisia en silloin ennen nähnyt C64:llä. Niinpä täytän tätä tyhjiötä itse.


1996
The Trooper (DOS)
Lada: The Ultimate Challenge (DOS)
Aces High: The True Air Duel Simulator (DOS)
1999
Escape From New York (C64)
Metal Warrior (Commodore 64)
Metal Warrior 2 (Commodore 64)
2000
BOFH:Servers Under Siege PC (Win)
2001
Metal Warrior 3 (Commodore 64)
Advanced Action Movie Simulator (Commodore 64)
2002
BOFH:Servers Under Siege (C64)
Metal Warrior 4 – Dojo Preview (C64)
2003
Metal Warrior 4 – Agents of Metal (C64)
2004
Metal Warrior Amiga (Amiga)
2006
Metal Warrior 4 GBA (Game Boy Advance)
2016
Hessian (Commodore 64)
2018
Steel Ranger (Commodore 64)



Steel Ranger




Covert Bitopsin uusi järkäle on kunnioitusta herättävän laaja, näyttävä ja moderni toimintaseikkailu. Se lainaa vahvasti aineksia poppoon aiemmista peleistä, ja jatkaa selvästi Metal Warrior 4 :n ja Hessianin jalanjäljillä. Samalla se puhkuu omaa identiteettiään ja tarjoilee kasibittisherkun ystäville herkullisen pelikokemuksen.

Tasoloikkaa, räiskintää, toimintaseikkailua ja kevyttä puzzleilua. Siihen sekaan kun lisätään kevyesti tarinankerrontaa, niin johan on soppa. Soppa vuoden 2218 malliin, sillä ihmiskunta on laajentunut tähtiin ja törmännyt vihamielisiin muukalaisiin. Ja eivätkös nämä penteleet viritä ansan, johon pelaajaparka kollegoineen törmää. Onneksi alieneiden täyttämälle tukikohtaplaneetalle rysähtäneet soturit ovat varustautuneet järeillä taisteluhaarniskoilla, jotka täyttäisivät Starship Troopersinkin soturit ylpeydellä.
Ja niin alkaa hieno seikkailu, joka nousee jokseenkin kaikilla mittareilla kuusnelosen parhaimpien pelien joukkoon. Tarjolla on tarinaa ja toimintaa, joka venyttää koneen kykyjä ja täyttää levytilan lähes viimeistä bittiä myöten.

Ranger puhkuu herkullista metroidvania-henkeä, jossa pelaaja tutkii pelimaailmaa edestakaisin. Kartta aukeaa ruutu ruudulta ja paikka paikalta, ja kaikkialle pääsee myöhemminkin. Osa kentistä on ruutua suurempia ja kuva vierii pelaajan liikkuessa, osassa on tasan se ruudullinen. Liikkuminen sujuu pysty- ja vaakasuunnassa ja sankarimme räiskii pyssyllään kahdeksaan suuntaan, seisaaltaan ja kyykystä. Hän osaa myös hypätä ja kääriytyä Metroid-henkisesti teräspalloksi hankalista paikoista päästäkseen. Aseitakin kertyy matkan edetessä runsain mitoin, ja niitä voi vaihtaa näppäimistöltä tai pienellä tikkukikkailulla.

Öörnin taipumus monimutkaisiin mekaniikkoihin näkyy tässäkin. Erilaisilla napinpainallusrytmeillä ja tikun veivauksilla muutetaan olotilaa, vaihdetaan aseita, mennään valikoihin tai käytetään ympäristön vekottimia. Mutta minkäs teet, kun ei ole kahta nappia. Ohjeet kannattaa siis lukea, että tajuaa miten homma ylipäätään toimii.

Ja hyvinhän se toimii, vaikka toimintaseikkailu onkin varsin perinteistä. Kuljetaan eteenpäin, availlaan ovia, räimitään ja kehitetään siinä sivussa hahmoa päivittämällä tämän vekottimia ja aseita kentiltä löydetyillä ja niitatuista vihollisista putoavilla raaka-aineilla. Välillä löytyvät vekotinpenkit ovat kätevästi yhteensopivia pelaajan taistelupanssarin kanssa, joten sen elinpojoja voi aina välistä ladata täyteen. Kyllä kelpaa taas marssia taisteluun!

Steelistä näkee, että sitä on työstetty pitkään ja hartaasti. Pelattavuus on erinomaista, joskin ohjekirja on syytä lukea alkuun. Värikkäät maisemat tarjoavat iloa silmälle, mentiin sitten maan päällä, alla tai rakennuksissa. Tavoitteet elävät ja muuttuvat, eikä pelaajaakaan viedä kädestä pitäen eteenpäin. Jutut löytää ja tajuaa aikanaan, ja välillä tosiaan palataan taaksepäinkin hakemaan jotain puuttuvaa tai avaamaan sitä lukittua ovea, johon löytyi viimeinkin sopiva avainkortti.

Pelisuunnittelu ja toteutus ovat muutenkin priimaa. Isojen ruutujen pehmeä vieritys ja sulavat siirtymät miellyttävät kriittistäkin pelaajaa, ja Öörni onkin käyttänyt paljon aikaa sisusten viilaukseen. Viimeisten kuukausien aikana esimerkiksi tekoälyä ja kohtauksia isojen bossien kanssa työstettiin ankarasti, ja pomotaisteluissa onkin roppakaupalla vanhaa kasarihaastetta. Niiden kanssa saa painia aikansa sopivan taktiikan löytämiseksi.

Jos kuusnelosellaan haluaa tehdä muutakin kuin porskuttaa muinaisten muistojen parissa, niin ei muuta kuin Steel Ranger tilaukseen. Siinä riittää kasibittisten parhaimpiin lukeutuvaa seikkailtavaa pitkäksi toviksi.

Brittiläinen Psytronik on julkaissut Steel Rangerin C64:lle sekä levykkeellä että digitaalisena latausversiona. Levyversion ostajat saavat pelin myös emulaattorikelpoisena latausversiona. Hinta versiosta riippuen noin 4-50 euroa.





psytronik.itch.io/steelranger
Kehittäjä: Covert Bitops
Julkaisija: Psytronik
Vuosi: 2018
Alustat: Commodore 64

Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Lasse Öörni

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2018
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi





V2.fi | Jukka O. Kauppinen
< Pelataanpa: Keräilye... Retro Rewind: Oudot ... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




Kilpailu - Voita Xbox Series X!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova