Tuorein sisältö

Retro Rewind: Pahamaineiset tytönmaalauspelit

Mikko Heinonen

14.08.2021 klo 12.00 | Luettu: 1613 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Arcadepelien alamaailmasta

Pelaaminen miellettiin pitkään varsin miehiseksi harrastukseksi. Ja minne ikinä nuoret miehet kokoontuivat, sinne joku keksi kohta tuoda kuvia bikinitytöistä. Tai jopa kuvia tytöistä ilman niitä bikineitä. Niinpä niitä nähtiin pelihalleissakin.

Pelien myymisessä seksillä ei sinällään ole mitään poikkeuksellista, sillä vähäpukeisia naishahmoja, ja joskus miehiäkin, on saatu katsella myös valtavirran peleissä – tai vähintäänkin niiden kansitaiteessa – miltei yhtä kauan kuin pelejä on ylipäätään julkaistu. Hyvin monessa pelissä on myös ikään kuin oheisaineistona tai ”palkintona” jotain enemmän tai vähemmän tuhmaa.

Etenkin Japanissa on tuotettu paljon pelejä, joissa pelataan esimerkiksi mahjongia tarkoituksena riisua vastapelaajia. Länsimainen vastine näille ovat tietenkin erilaiset strip pokerit. Myös monia puzzle-pelejä on, niin idässä kuin lännessäkin, muutettu aikuisten versioiksi lisäämällä niihin piirrettyä tai digitoitua grafiikkaa. Aivan oman alalajinsa muodostavat kuitenkin pelit, joissa eroottisten kuvien tirkistely on pääasiallinen pelimekaniikka – ja jotka toisekseen on julkaistu nimenomaan kolikkopelihalleihin. Lisäksi suuri osa näistä peleistä on vieläpä yhden ja saman peruspelin kopioita.


Lisää elintilaa, kiitos


Qix on Taiton kolikkopeli vuodelta 1981. Siinä pelaajan tarkoituksena on vallata itselleen mahdollisimman suuri alue kentästä, yleensä noin kolme neljäsosaa, väistellen samalla vihollisia. Alue vallataan piirtämällä sen ympärille suorakulmainen muoto, jonka jälkeen se muuttuu ”turvalliseksi” eivätkä viholliset voi enää liikkua siinä. Pelaaja on haavoittuvimmillaan yrittäessään vallata uutta aluetta, mutta vihollisia kulkee myös pitkin alueen reunoja, joten loputtomiin ei voi odotellakaan. Kun valtaustavoite on saavutettu, jatketaan seuraavaan tasoon, jossa on enemmän vihollisia ja/tai korkeampi prosenttimäärä vallattavaksi.


Yksinkertainen idea on myös harvinaisen toimiva, ja Taito versioi sitä itsekin myöhemmin Volfied-pelissä vuodelta 1989. Se lisäsi kerättäviä bonuksia ja mm. aseistusta pelaajan alukseen, mutta periaate pysyi samanlaisena. Qixiä on myös kloonattu tuhottoman paljon, ja kaikki tässä tyttöpelikatsauksessa mainitut pelit ovatkin sille velkaa enemmän tai vähemmän.


Gals Panic (Kaneko, 1990)


Kenties kuuluisin Qix-tyttöversio on tämä Kanekon vuoden 1990 julkaisu. Tarkoituksena on paljastaa taustalla näkyvä tytön silhuetti, jonka takaa tulee näkyviin varsinainen kuva, kunhan alueesta on vallattu riittävä osa.


Pelissä esiintyy kuusi eri mallia: Marina Matsumoto, Ayami Kida, Nami Ozawa, Yuki Miho, Emi Nakahara ja Shiori Asano. Heistä kaikista on otettu alaston- tai alusvaatekuva, joka on sitten piirretty läpi pikseligrafiikaksi. Siitä on luotu neljä eri vaihetta, joista ensimmäisessä kukin malli on täysin pukeissa, toisessa yläosattomissa ja kolmannessa alasti. Viimeisenä kuvana, kaikkien kolme tason selvittämisen jälkeen, pelaaja saa nähdä myös alkuperäisen valokuvan. Kuvat edustavat perinteistä ns. alahyllyn miestenlehtien kuvastoa, eli vaikka mallit ovat enimmäkseen alasti, mitään anatomian oppituntia ei ole luvassa.

Gals Panic lisää Qixiin yhden omankin mekaniikkansa. Ruudun ylälaidassa näkyy mittari, jossa on sininen ja punainen puoli. Pelaaja saa plus- tai miinuspisteitä muun muassa sen mukaan, miten hän aluetta valtaa: jos ryntää suoraan ahnehtimaan tytön silhuettia, saa roimasti miinusta. Jos taas muistaa paljastaa myös muita osia kuvista, myönnetään plussaa. Jos mittari menee punaiselle puolelle, kuva vaihtuu toiseen: viehättävän tytön tilalle vaihtuukin vaikkapa rujosti piirretty sammakko. Pelaajan pitää tällöin joko kerätä riittävästi pluspisteitä kääntääkseen kuvan takaisin tai aloittaa kenttä alusta, jos mielii vielä ihastella mallityttöä.


Gals Panic -sarjassa ilmestyi lähes kymmenen peliä, mutta Kaneko myös päivitti sen pelimekaniikkaa. Plus- ja miinuspistemekaniikka korvattiin jo ensimmäisessä jatko-osassa aikapohjaisella mittarilla, ruutu laitettiin vierimään, mausteeksi lisättiin erilaisia minipelejä ja joissakin versioissa mukana oli myös miesmalleja. Sarjan viimeisin peli, Gals Panic S3, nähtiin vuonna 2002. Gals Panic kääntyi myös kotiversioksi PlayStationille, luonnollisesti ilman alastomuutta. Sen vastapainoksi Silhouette Stories -niminen peli pyrki kertomaan kuvillaan tarinaa.


Splash! (Gaelco, 1992)


Espanja oli aikoinaan Euroopan kolikkopelisuurvaltoja, ja siellä toiminut Gaelco julkaisi kymmenittäin erilaisia videopelejä. Splash!, joka tunnettiin myös nimellä Painted Lady, oli yksi ensimmäisistä ja otti epäilemättä vaikutteita Gals Panicista. Se ei ole silti suora kopio vaan sisältää jopa omaakin ideaa. Tarkoituksena on jälleen vallata tarpeeksi suuri alue kuvasta, jotta sen saa kunnolla näkyviin. Tällä kertaa se tehdään kuitenkin ohjaamalla maalitelaa kuvan päällä ja ampumalla tai pommittamalla projektia uhkaavat vihamieliset ilmakuplat palasiksi. Myöhemmissä kentissä mukaan tulee myös esteitä, jotka pitää kiertää.


Ysärillä tietokoneita enemmän käyttänyt tunnistaa pelin kuvat lehdestä skannatuiksi. On epäselvää, onko ne ostettu peliä varten vaiko vain lainattu (luvatta) jostakin sopivasta kuvastosta. Kuviin on kuitenkin varsin taitavasti piirretty lisää vaatteita ja saatu näin yhdestä alkuperäisestä kolme erilaista ”alastomuuden astetta”. Yläosattomuutta edemmäs ei kuitenkaan edetä, vaan tämän jälkeen malli vaihtuu toiseen. Splash! on selvästi helpompi kuin kolikkorohmu Gals Panic, jonka viholliset käyvät välittömästi pelaajan kimppuun. Yhdellä kolikolla on mahdollista ja jopa todennäköistäkin nähdä hieman paljasta pintaa. Samoin peli ei sisällä mitään vaihtomekaniikkaa, vaan kuva pysyy koko ajan samana.


Miss World ‘96 Nude (Comad, 1996)


Korealainen Comad tehtaili Gals Panic -klooneja myös nimellä Fantasia, mutta kenties pahamaineisin sen tuotteista on Miss World ‘96 Nude, jonka viimeistään arvostelijalegenda SeanBaby nosti pelaajien kollektiiviseen tajuntaan Top 10 Naughtiest Games of All Time -jutussaan vuosituhannen vaihteessa. MW96N on kuin halvimman mahdollisen gonzo-pornografian digitaalinen vastine. Se on Gals Panic, johon kaikki komponentit on rosvottu jostakin, lupia kysymättä. Taustalla soi lyhyitä, huonosti leikattuja sampleluuppeja kuuluisista ysäridance-kappaleista. Kun kuva vaihtuu toiseksi – ja sehän muuten vaihtuu – näkyviin tulee mm. Hellraiser-kauhuleffasta napattua kuvastoa. Spritetkin ovat enimmäkseen lainaa.


Pelin eräänlainen taustakertomus on siis alaston missikilpailu, jossa pelaaja kohtaa ”hot beautiful girl” eri puolilta maailmaa. Mukana on esimerkiksi Neuvostoliitto, jota ei vuonna 1996 ollut enää vuosiin ollut olemassa. Ja kuten SeanBabykin aikanaan totesi, osa kilpailijoista ei ilmeisesti ollut saanut tietoa siitä, että kisa käydään alasti, vaan heillä on uima-asut yllään. Vastaavasti osa esiintyy asennoissa, joista päätellen valokuvaaja on yrittänyt kiivetä heidän synnytyskanavansa sisään.


Miss World ’96 Nude: Vähän heikommallakin mielikuvituksella voi päätellä, mitä lopullinen kuva esittää.

Miss World ‘96 Nude hakee suttuisuudessaan vertaistaan. Se on murhaavan vaikea, ärsyttävän epäreilu ja tahmea. Palkinnoksi avautuvat kuvat ovat kamaa, jonka tarkastelu pelihallissa vertautuu pornolehden selailuun muiden katseiden alla. Ja huomioiden sen, miten tekijänoikeuksille viitataan kintaalla kaikilta muilta osin, pornolehdistä ne kuvat lienee napattukin. Siihen nähden on aika hämmästyttävää, että olen kerran nähnyt tämän pelin (tai kenties sen sisartuote Fantasian) operoinnissa pienessä ravintolassa Tampereella.


Dancing Eyesin polygonitytöllä on sentään (alus-)vaatteet yllään.

Oli siellä muitakin


Edellä mainitut pelikustantajat eivät ole niitä nimekkäimpiä, mikä voi antaa vaikutelman siitä, että näitä pelejä teki vain muutama surullinen pornofani omissa pimeissä suojissaan. Tarkemmin tutkimalla kuitenkin huomaa, että asia on monimutkaisempi – esimerkiksi Namco julkaisi System 11 -alustalla pelin Dancing Eyes (1996), jossa riisuttava malli oli kolmiulotteinen ja pelimekaniikka lainaa Qixin ohella Konamin Amidarista (1981), mutta perusajatus on sama. Ja jos mukaan otetaan kyseenalaista kuvastoa sisältävät mahjongit, julkaisijoiden lista pitenee huomattavasti. Kuten sanottu, pelien maailma oli aikanaan kovin miehinen, varsinkin Japanissa.


Nykyisin kolikkopelihallit ovat harvassa, ja ne muutamat toimivatkin palvelevat lähinnä peli- eikä aikuisviihteen ystäviä. Varhaiset pornopelit on lakaistu maton alle, minne ne monen mielestä toki kuuluvatkin. Sen verran kuitenkin koin tarvetta taltioida tätäkin historiaa, että kun ulkomaisen keräilijän kokoelma pilkottiin myyntiin eikä kukaan muu vaikuttanut korteista kiinnostuvan, nappasin Gals Panicin, Splash!in ja Miss Worldin talteen. En montaa kymppiä köyhtynyt.

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2019
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi

V2.fi | Mikko Heinonen
< Pelataanpa: 2 x koli... V2.fi ennakoi: Dice ... >

Keskustelut (1 viestiä)

Kulturelli

14.08.2021 klo 16.58 5 tykkää tästä

Juuri sellaista laatukontenttia mitä Mikolta on totuttu odottamaan.

5/5
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova