Tuorein sisältö

Leffalista #15: Mad Mel Gibson

Jari Tapani Peltonen

10.07.2012 klo 13.00 | Luettu: 6956 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Satunnaisotanta.
Kun päähenkilön perheenjäsen surmataan, tai kun hänen liittolaisensa pettää hänet, näyttelijän tulee suorittaa Mel Gibson -ilme, tai kohtaus ei saavuta potentiaaliaan.


Kun päähenkilölle on tapahtunut niin hirveitä, että hän on pimahtanut peruuttamattomasti, tai jos päähenkilön on tarkoitus olla luotettava, tunteellinen ja miellyttävä auktoriteetti ja tosimies, näyttelijän on kannattavinta kanavoida Mel Gibsonia.


Minä rakastan Mel Gibsonia. Perjantaina hän on teattereissa, tänään listalla.

Mad Max


Kuka on nähnyt erään historian menestyneimmistä elokuvista (budjettiin suhteutettuna)? Ovatko Gibson-fanit nähneet Gibsonin läpimurtosuorituksen? Ovatko edes kaikki Mad Max -fanit nähneet Mad Maxin? Oikeushässäköistä johtuen ensimmäinen osa on ollut jatkeita heikommin tarjolla. Asia on näin yhä, vaikka nykyään trilogian voi hankkia jopa boksina.

Mad Max on klassikko, tai; yleissivistystä ja sujuvaa opiskeltavaa. Kenties leffa on mälsä jos eilisen teeren poika sitä kovimpiin ison budjetin klooneihin vertaa, mutta sitä en kiistäisi, etteikö esikoistaan ohjaava George Miller olisi luonnonlahjakkuus toimintaohjaajana ja Gibson tähtenä, joka vaivautuu näyttelemäänkin.


Maverick


Kortinpeluu on kelpo aihe tarinoille, joissa kaikki huijaavat kaikkia kaikkien tietäen, että niinhän siinä käy. Maverick on hauska ja jännä välittömästi, koska Gibson osaa pelleillä kuolemanvaarassa - ilman varsinaisia vitsejä - todella vaikuttaen haavoittuvaiselta. Maverick on vuodelta 1994, mutta pari uudempaa komediaa lähimuistissa se näyttäytyy klassisena kuin Lemmonin ja Matthaun parhaat ivalliset kujeilut.


Ikuisesti nuori (Forever Young)


Se lienee tämä naiivi romanttinen fantasia, jonka vuoksi Marvel mielestäni mokasi siirtymän Captain American ja The Avengersin välillä (Kapu 2 saattaa paikata). Vuosi on 1939. On sotilas, nainen, tieteellinen koe ja onnettomuus ja yhtäkkiä rakastunut Gibson löytää itsensä harhailemasta nykyajassa. Jos kokonaisuus keskinkertaiseksi jääkin, kiiltokuvamainen aloitus ja huipennus ovat matkan arvoisia tunteellisille toivosille.


The Patriot


Itsenäisyysssodinnassa pahis on meganilkki, joten entinen orja tunteilee isänmaallisesti ja Gibson pillittää. Näkökulma on yksipuolinen, mutta niin on Sormusten herran tarussakin ja toisaalta Troija sai kritiikkiä roiston puutteesta. Eeppisistä elokuvista, joiden näyttelijät ovat ammattitaitoisempia kuin useimmissa draamoissa ja toiminta tykimpää kuin toimintafilmeissä ei tarvitse tykätä, jos tunteellisuus kovasti naurattaa. Gibsonin ohella Heath Ledger pätee ja säkenöi.


Hamlet


Tylsiä Shakespearen tekstit eivät ole, mutta ne ovat kuluneita, joten niillä on tapana testata onko näyttelijällä taitoa ja "sitä jotakin". Hamlet on korostuneen erilainen kelpo suoritus Chuck Norrisiksi meikatulta Gibsonilta, vaikka hänen tärkein avunsa eli tuijotus tekee suuren osan työstä näennäisen puoliautomaattisesti.


Kasvoton mies (The Man Without a Face)


Gibsonilla on potentiaalia olla ohjaajana vielä merkittävämpi kuin näyttelijänä, kunhan hän ei karkoita yhteistyökumppaneita dokaamalla. Hän aloitti draamalla onnettomuuden uhrista, jolla on muitakin syitä erakoitua kuin kasvonsa. Yleensä on järkevintä sivuuttaa taiteilijan yksityiselämä, mutta Kasvoton mies on sen verran pureva kertomus häpeästä ja lyödyistä leimoista, että se on viime vuosina muuttunut puhuttelevammaksi.


+ Robert Downey Jr.


Air America ja Laulava salapoliisi (The Singing Detective) eivät ole rakastettuja laatuleffoja, mutta jos yksi laadukkaimmista elossa olevista veijareista riittää syyksi katsoa elokuva, niin näissä molemmissa esiintyy kaksi.

Opin sattumalta eteen tulleesta YouTube-videosta (alla), että Gibson ja Robert Downey Jr. ovat yksityiselämässä vuorotellen mössineet ja tukeneet toisiaan. Se täten on parempi vitsi kuin alunperin tajusinkaan, että Salapoliisissa kalju Gibson näyttelee houreista kärsivän Downeyn psykiatria. Air Americassa pojat ovat nuoria ja velmuja pilotteja.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Leffalista #14: Hämä... Leffalista #16: Tiss... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (7 viestiä)

mogvisti

Rekisteröitynyt 12.04.2007

10.07.2012 klo 13.47 2 tykkää tästä

Maverick on kyllä todella hyvä elokuva. Mukava että se nostettiin esille tässä! :)
jalmaris

10.07.2012 klo 17.37 5 tykkää tästä

Hyvä näyttelijä, ja vielä parempi ohjaaja. Paras Gibsonin ohjaus mielestäni on Braveheart. Hieno Elokuva.
zooManiac

Rekisteröitynyt 28.12.2007

10.07.2012 klo 20.50

Listan leffojen ja tietysti Gibsonin tunnetuimpien pätkien lisäksi mm. Payback ja Rakkaus veitsenterällä (The Year of Living Dangerously) voi olla joillekin tutustumisen arvoisia pätkiä.
Hazard

11.07.2012 klo 12.43

Gibson maineeltaan parempi vaikka onkin vähän pipi päästään ja mitä ihme sekoiluja matkaan onkaan mahtunut. Loistava näyttelijä ollut ja hyviä erillaisia elokuvia ohjannut. Ei voi väheksyä miehen tekoja :)

Maverick en ole muuten katsonut....
atp

11.07.2012 klo 17.56

Maverick on kyllä viihdyttävä paketti.
Duster

Rekisteröitynyt 03.01.2008

12.07.2012 klo 02.59 1 tykkää tästä

Ekaa Mad Maxia on tosiaan ollut vaikea saada nähtäväksi mistään (ainakaan laillisin keinoin), mutta vihdoin sen sain katsottua kun Play.com:sta tilasin Mad Max Trilogian.

Omasta mielestäni eka Mad Max ei kyllä ollut kovinkaan kaksinen, Mel Gibsonkin veti aika mitäänsanomattoman ja tönkön roolin, kuten myös muutkin näyttelijät leffassa. Eka Mad Max oli myös merkittävästi erilainen kuin jatko-osat eikä se mielestäni liity jatko-osiin kovinkaan oleellisesti (paitsi että vaimo ja lapsi heittivät ekassa leffassa veivinsä, mutta se kerrataankin heti kakkosen alussa), vaikka Mad Max 2:n onkin suoraa jatkoa ykköselle. Ehkä se on se maailmanloppu mikä ehti tapahtua ykkösen ja kakkosen välissä mikä erottaa elokuvat oleellisesti toisistaan.

Kuten JiiPee sanoinkin on eka Mad Max silti ihan jo yleissivistyksen vuoksi hyvä nähdä, kun niin monta vuotta telgustakin on vain kakkosta ja kolmosta näytetty.

Noin yleisesti Mel Gibson on aina ollut mielestäni näyttelijänä yksi parhaita ja mitä mieluusti menee katsomaan.
Weteraani

17.07.2012 klo 18.12

Näin K-18 -Mad Maxin joskus alle 18-vuotiaana, mistä on kulunut enemmän kun toinen mokoma enkä sitten enää sen jälkeen. Sittemmin Road Worrier on tullut nähtyä useammankin kerran mm. telkasta joten muistikuvat siitä ovat huomattavasti ykkösosaa tuoreempia. Tämän tilastoharhan seurauksena pidin pitkään ensimmäistä osaa parempana, kunnes sitten löysin sen pätkittynä YouTubesta ja totesin että sehän oli melkoista shaibaa.

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova