Tuorein sisältö

Sarjamulkaisu #4: Tosietsivä ja -etana

Jari Tapani Peltonen

21.01.2014 klo 20.30 | Luettu: 5478 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Vain toinen on sairaan nopee.
Pilottijaksoihin yleensä keskittyvä Sarjamulkaisu sukeltaa hitusen syvemmälle. Tarkastelussa on poliisisarja True Detective, josta HBO toimitti näytille ensimmäiset kolme jaksoa, sekä animaatiosarja Turbo FAST, joka aloitti Netflixissä viiden jakson voimin.

True Detective



Ikään kuin vaihteeksi murhatun naisen ruumis löytyy rituaalimaisesti aseteltuna. Louisianan maisemat ovat kolkkoja ja välimatkat ovat pitkiä ja taas on tarkoitus uskoa, että millä tahansa Jumalan hylkäämällä junttiyhteisöllä saattaa olla synkkiä salaisuuksia. Ensimmäisen kolmen tunnin aikana ei tapahdu juuri mitään. Sarja kestää 8 tuntia, vaikka tarinaa vaikuttaa olevan leffan verran.

Woody Harrelson ja Matthew McConaughey näyttelevät eripuraisia poliisietsiviä, jotka täydentävät toisiaan, kunhan välit eivät liiaksi tulehdu. McConaughey on noir-henkinen kyttä, joka tekee läpeensä kyynisiä ja tavallaan runollisia huomioita ihmiselämän turhuudesta. Harrelson on perheenisä, joka uskoo perinteisiin arvoihin tai ainakin niiden tuomaan lohtuun. Hän on hieman kaksinaamainen koijari kuten Harrelsonin perusvirneestä voi päätellä, mutta kollegansa nihilismistä hän vaikuttaa loukkaantuvan. Etsivien nahistelu ja heidän yksityiselämänsä pitivät mielenkiintoani yllä tutkimusten laahatessa, mutta lopulta sain yliannostuksen eritoten McConaugheyta.

Kehyskertomus paljastaa, että tapaus tulee ratkeamaan vähintäänkin virallisesti. Etsivät muistelevat menneitä. Vanhempi McConaughey näyttää laitapuolen kulkijalta. Aluksi pohdin mitä on tapahtunut, mutta lopulta ymmärsin hänen olevan sama helvetin määkijä molemmissa aikatasoissa. Miksi hänestä joskus esihistoriassa tuli synkkä, se on mysteereistä konkreettisin tähän mennessä. Asia aukeaa vähitellen: sarja tarvitsee kaksi aikatasoa puhuakseen siitä.

Monologeja lausutaan tasapaksulla äänellä. Kehyskertomukselle varmasti löytyy syy, mutta matka on määränpäätä tärkeämpi ja tässä vaiheessa kerronta on uuvuttavaa. Joku varmasti nauttii ylikirjoitetun soopan analysoimisesta, mutta henkilökohtaisesti katson kernaammin tapahtumia kuin selittelyä. Sarja vihjaa, että kannattaa pohtia muun muassa sitä, mitä pääosaparin välillä on tapahtunut, mutta samalla vaihtoehdot rajataan minimiin, ovathan molemmat nykyään mm. hengissä.

Sarja ehtii tehdä vielä vaikka mitä, kuten ehtisi leffakin, joka on kestänyt vasta 20-30 minuuttia.





Turbo FAST



DreamWorksin Turbo-etana voitti ihmisten autokisat älyvapaassa floppileffassaan. Nostetaan toinen kulmakarva kaarelle ja hymyillään teennäisesti firman mieliksi.

Turbo asuu nykyään etanakaupungissa kavereiden kanssa. Yksi etana on tyhmin ja läskein. Toinen on jouhein, tajuutsä. Turbo on tavallisin. Kiintiötyttö paukuttelee purkkaa ja on miehenkipeä. Muut typerät mesoajat yrittävät haastaa sankarit erinäisissä lajeissa. Joskus on kyse kaupungin kohtalosta ja toisinaan vain kunniasta. Jaksot koostuvat kahdesta tarinasta, joten sanoma tulee harvinaisen selväksi: jos joku sulle tai sun posselle aukoo, vedä turpiin, sillä tarttee olla paras.

Yksi tarina haiskahtaa lupaavalta. Itseään kehuva lisko aiheuttaa hämminkiä, eikä väkivalta ole hänen juttunsa, vaan kieroilu. Muistin sadun jäniksestä ja kilpikonnasta ja mietin mitä tapahtuu, kun sankari on nopea ja roisto älykäs. Juonipaljastus: väkivalta on Turbon juttu.

Kun etanat ovat tutkimusretkellä, he keksivät ampua paikallista faunaa konekivääreillä. Kun torakat yrittävät varastaa tulista sapuskaa ja etanat ymmärtävät, etteivät torakat välttämättä pidäkään tulisesta ruuasta, he keksivät käyttää ruokaa napalmina torakoita vastaan. Jou, me ollaan fast action stunt team!! Nyt tulee vaara!! Turpiin!! Sarja muistuttaa enemmän kuin vähän ala-asteikäisten sarjakuvia. Yhdessä jaksossa jopa tapetaan porukkaa, tai ainakin lajin säännöt selitetään niin ja loppu jää tulkinnanvaraiseksi. Vähät minä moraalittomuudesta, jos se on hauskaa, mutta tämä sarja lähinnä vain pitää hereillä vilkkuvilla väreillään, joten taidanpa huolestua lapsista huvikseni.

Leffan hahmomallit ovat niin yksinkertaisia, että kuvittelin sarjankin olevan 3D-animaatio, mutta Flashilla tämä on tehty. Flash on kelpo työkalu köyhälle amatöörille, jolla on ideoita. Ahkera luo silläkin vauhtia ja tilan tuntua, mutta turhan usein jälki on paperinukkemaista ja hengetöntä verrattuna oikeisiin piirrossarjoihin.




Oikea piirrossarja:


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Leffalista #53: Renn... Haastattelussa Micha... >

Keskustelut (5 viestiä)

entinen_napero

22.01.2014 klo 00.03 12 tykkää tästä

Kertoo kyllä jotain, kun ton Turbo - sarjan trailerissa hahmo pieraisee ja kertoja sanoo: "for kids!"

Joo, en väitä, että itse olisin naperona ollut erityisen kriittinen siitä mitä tulin katsoneeksi (mitä nyt Telepatit kirosin aina alimpaan helvettiin), mutta kyllä se tuntuu aina hienommalta, kun myöhemmällä iällä nostalgiannälässä katsoo lapsuuden piirrettyjä uudestaan ja voi rehellisesti sanoa niitten olevan aidosti hyviä.
ART

22.01.2014 klo 13.32 2 tykkää tästä

entinen_napero kirjoitti:
Kertoo kyllä jotain, kun ton Turbo - sarjan trailerissa hahmo pieraisee ja kertoja sanoo: "for kids!"

Joo, en väitä, että itse olisin naperona ollut erityisen kriittinen siitä mitä tulin katsoneeksi (mitä nyt Telepatit kirosin aina alimpaan helvettiin), mutta kyllä se tuntuu aina hienommalta, kun myöhemmällä iällä nostalgiannälässä katsoo lapsuuden piirrettyjä uudestaan ja voi rehellisesti sanoa niitten olevan aidosti hyviä.


Terveisin, Agapio Racing Team
Jep

23.01.2014 klo 12.17

Jaa että ADHD True Detectiveä katsellessa...mulle kaikki räjähdykset ja toiminta nyt ja heti 75 minuutin pakkauksessa ala Michael Bay ilman turhempia selittelyjä tai juonenkuljetusta.
entinen_napero

23.01.2014 klo 22.46 1 tykkää tästä

ART kirjoitti:
entinen_napero kirjoitti:
Kertoo kyllä jotain, kun ton Turbo - sarjan trailerissa hahmo pieraisee ja kertoja sanoo: "for kids!"

Joo, en väitä, että itse olisin naperona ollut erityisen kriittinen siitä mitä tulin katsoneeksi (mitä nyt Telepatit kirosin aina alimpaan helvettiin), mutta kyllä se tuntuu aina hienommalta, kun myöhemmällä iällä nostalgiannälässä katsoo lapsuuden piirrettyjä uudestaan ja voi rehellisesti sanoa niitten olevan aidosti hyviä.


Terveisin, Agapio Racing Team


Ja kaikki vanhat piirretyt tunnetusti olivat Agapion dubbaamia.
Hohhoijaah

24.01.2014 klo 03.09

Peltosen kannattaa jatkaa sitä CSI: New Yorkin katselua, siinä varmasti tapahtuu tarpeeksi kaikkea jännää.

Kirjoita kommentti

66388

Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

Tampere Film Festival 6th-10th March 2019
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova