Tuorein sisältö

V2.fi testasi: Kolmet langattomat kuulokkeet kahdesta hintaluokasta

Manu Pärssinen

12.11.2019 klo 14.00 | Luettu: 1037 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Steelseries Arctis 1 Wireless, Turtle Beach Elite Atlas Aero ja Sennheiser GSP 670
Steelseries Arctis 1 Wireless


Viime heinäkuussa arvion Arctis 1-kuulokkeet 4,5 tähden arvoisiksi (arvio), erityisesti 60 euron hintalappuunsa nähden. Nyt markkinoille on tullut samaa tuotenimeä kantavat Arctis 1 Wireless - kuulokkeet - siis samojen luurien langaton versio. Mutta onko pelkkä langattomuus oikeutus hinnan tuplaamiselle?

Steelseries onkin lähtenyt liikkeelle mielessään yksi tietty kohderyhmä: Switch-pelaajat. Paketista löytyy 1 cm x 3 cm pulikka, jossa on USB-C-liitin. Sen kautta Switch saa kätevästi langattoman ääniyhteyden, äänichatteineen päivineen. Käytännön toiminnassa ei ollut mitään ongelmaa, ainoa vika on pulikan koko. Se on tarpeeksi pieni, että sen saa hukattua (kuulokkeissa ei ole sille mitään säilytyspaikkaa), mutta kuitenkin tarpeeksi iso, ettei se mahdu esim. Switch Liten kantokoteloon konsolissa kiinni olevana. Irtonaisena se saattaa taas hukkua.

Puhelimeni (Nokia 9) ymmärsi wireless-pulikan mukisematta USB-laitteena ja kuulokkeina - ilmeisesti joidenkin Samsungien kanssa on ongelmia - ja mukana tulee myös USB-C:stä USB-A:ksi muuntava johdonpätkä (palikan liittämiseksi vaikka PS4:ään) sekä perinteinen 3,5 mm:n liittimellä varustettu kuulokepiuha. Arctis 1 Wirelessit ovat tarvittaessa varsin monikäyttöiset, pulikan koko kännykän perässäkin vain hieman tökkii, eikä se tuntunut kovin tukevasti kyydissä olevan. Vaikka edellisessä kappaleessa asiasta valitankin, testijakson aikana en onnistunut pikkupalikkaa hukkaamaan kertaakaan, mutta kaikki muut johdonpätkät kyllä hetkellisesti kadotin.

Langattomissa Arctis-ykkösissä on sisarmallinsa tapaan tilava ääni ja laajan oloinen stereokuva, korostetun muhkea ja sitä myöten hieman laiska bassopuoli sekä kohtuullisen erottuvat ylä- ja ylemmät keskiäänet. Jonkin verran taustasuhinaa langattomuus tuntuu aiheuttavan. Kuulokkeiden testauksessa aina käyttämäni vakiokappaleet kuulostivat hyvältä, mutta hifismin tasolle ei päästy, vaan viimeinen selkeys jää uupumaan. Ihan kuitenkin miellyttävä musiikkitoisto tämän hintaluokan kuulokkeilta, jotka on kuitenkin suunnattu pääasiallisesti pelaamiseen. Mikrofoni on tuttua Arctis-perustasoa (eli hoitaa hommansa rimpulasta ulkoasustaan huolimatta) ja sen voi irrottaa.

Käytin Arctis 1:iä testatessani muutamia syksyn Switch-versiointeja (artikkeli) ja kyllähän ne siihen touhuun sopivat kuin korvat pehmeiden kuuloketyynyjen alle. Ongelmana on nyt se, että mielestäni hinta-laatu-suhde ei enää kohtaa samalla tavoin kuin langallisissa versioissa - siitä syystä yhden tähden tiputus. Käyttömukavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan ne ovat kuitenkin pätevät - eikä Switchille kovin montaa langatonta headsettiä ole tarjolla.



Steelseries Arctis 1 Wireless
Hintaluokka: 120 euroa
Lisätietoa: SteelSeries

Turtle Beach Elite Atlas Aero


Turtle Beach tuotemerkkinä on minusta kuulostanut aina vähän huvittavan kasarilta ja halvalta - “kilpikonnarannassa” on vähän sellainen viba. Sen sijaan Elite Atlas Aero on komea nimi, joka voisi olla vaikkapa suihkuhävittäjä tai hyper-urheiluauto. Kyseessä ovat kuitenkin nimenomaan PC-pelaamiseen tarkoitetut langattomat kuulokkeet, eivätkä lainkaan hullummat sellaiset.

Tämän arvostelurupeaman jälkipyykeissä koneellani on nyt viiden eri kuulokevalmistajan ohjelmistot. Turtle Beachin Control Studio asentui nopeasti ja ongelmattomasti ilman uudelleenkäynnistyksiä ja sisältää ehkä yhtä monta säätöä, vipua ja nappia kuin pari-kolme kilpailijan ohjelmaa yhteensä! Control Studio kannattaa ehdottomasti asentaa, sillä asetukset vaikuttavat huomattavasti EAA:n äänimaailmaan. Itse kuulokkeet vakuuttivat heti paketista ulos otettaessa metallirakenteellaan, pehmeillä tyynyillään sekä yleisellä ulkoasullaan. Ne ovat hieman teknofuturistiset pelikansan miellyttämiseksi, mutta silti tarpeeksi hillityt.

Paketista otettaessa on heti huomattavissa myös yksi ero artikkelin toisiin kuulokkeisiin - nämä voi taittaa kokoon (Arctikset saa litteiksi). Mikrofonikin lähtee irti (kuten Arctiksissakin) ja iso plussa siitä, että toisen kuuloketyynyn takaa löytyy säilytyspaikka mukana tulevalle USB-pulikalle. Normaalikäyttäjähän pitää sen lähes aina kiinni PC:ssä, mutta esimerkiksi meikäläiselle sekä vaikka läppärin ja pöytäkoneen välillä vaihtelevalle moisesta on erityinen hyöty.

Elite Atlas Aerot istuvat tukevasti päässä ja pehmeät tyynyt eristävät ulkopuolisia ääniä tehokkaasti. Ne korvilla pystyy kuluttamaan koko työpäivän, mutta pari pientä taukoa piti mielellään, jotta korvanlehdet saivat hetken hengähtää. Tyynyissä on myös kanavat silmälaseille. Äänenlaatu on pelikuulokkeille perinteisesti hieman keskiäänipainotteinen ja räjähdyksiä jytisyttävä, mutta taas - kaikkea voi säätää. Kaikki perussäätimet löytyvät kätevästi vasemman kupin takareunasta, mutta niistä äänenvoimakkuuden säätörulla on aika heppoisa ratas, joka jää helposti jälkeen toiminnassaan jos sitä nopeasti rullailee. Pelipuolta ehdin valitettavan vähän testailla, mutta kommunikointi sujui ongelmitta sekä vastapuolten mukaan selkeästi ja väittäisin, että kyllä se Superhuman Hearing -toimintokin tekee mitä lupaa: ne äänet, jotka moninpelissä selvitäkseen pitää kuulla, erottuvat selkeästi.

150 euroakin voi olla monen mielestä paljon pelikuulokkeista, mutta siinäkin hintaluokassa on paljon kilpailua. Vaikka EAA:t ovat mielestäni aika lailla hintansa arvoiset ja niitä voi käyttää 3,5 mm liittimellä myös muissa laitteissa, syö PC-keskeisyys vähän monikäyttöisyyttä. 30 tunnin luvattu akkukesto on parempi kuin artikkelin muissa luureissa ja neljän kuuntelupäivänkään jälkeen ne eivät vielä huudelleet latauksesta, joten paikkansa se pitää. Hieman olin pettynyt näidenkin kanssa langattomuuden kantomatkaan, mutta loppufiilis kokonaisuutena oli kuitenkin varsin positiivinen - se näkyy myös tähtimäärässä.



Turtle Beach Elite Atlas Aero
Hintaluokka: 150 euroa
Lisätietoa: Turtle Beach

Sennheiser GSP 670


Alakouluiässä 80-luvulla tiesin sen verran kuulokkeista, että jos ne olivat Sennheiserit, ne olivat cool ja best. Niitä näkyi musiikkivideoissa ja paikallisradion toimittajien kyydissä. En kuitenkaan tiennyt ennen kuin vähän reilu vuosi sitten, että Sennheiser tekee myös kuulokkeita pelaajille ja lopulta saimme moisia myös V2.fi:n testattaviksi. V2.fi:n Mikko kokeili nyt käsittelyssä olevien luurien halvempaa mallia GSP-370:itä (artikkeli) jokin aika sitten ja vaikuttaisi siltä, että kyseinen 160 euroa halvempi malli tarjoaa enemmän vastinetta lompakolle.

PR-toimiston toiveesta ensin piti asentaa Sennheiser Gaming Suite ja päivittää kuulokkeet - tarkoituksella kuuntelin hetken ennen ohjelmiston asentamista (jota Windows 10 epäili virukseksi). Ero äänessä oli pikakuuntelulla selvä - ja selväksi täytyy tehdä myös se, että 670:t kuulostavat erinomaisilta: syötti nille sitten elektronista bassonjytkettä, hiljaisempaa akustista hifimessu-lurittelua, 7.1-äänen räiskyviä elokuvaelämyksiä tai tunnelmallista pelimäiskettä, korvat nauttivat aina. Niin toki pitääkin 350 euron Sennheisereissa, mutta sillä hinnalla voi myös nipottaa pikkuvioista ja niitä löysin aika monelta osa-alueelta.

670:t istuvat päähän jämäkästi ja tiukasti, eivätkä niiden tyynyt ole sitä pehmeän untuvaisinta sorttia, mikä aluksi mietitytti, mutta kokonaiset työpäivät menivät kuitenkin ilman korvanlehtien suurempaa aristamista ja ulkoiset äänet eristyvät tehokkaasti. Oikeasta kupista löytyy pieni peukalosäätö chattiäänelle ja isompi voluumipotikka, jota pitää käyttää kahdella sormella. Aluksi se oli myös niin jämäkkä, että hienovarainen säätö oli hankalaa, mutta höltyi kuitenkin käytössä. 670:ssa on sekä oma pienilatenssinen yhteys että bluetooth ja mukana tuleva pieni dongle-palikka hämmästytti minua hetken. On siihen sentään Sennheiserin logo jaksettu lisätä, mutta veikkaan että tuotantokustannukset ovat olleet muutamissa kymmenissä senteissä - ja mikäli sen joutuu koneesta irrottamaan, on hukkauspotentiaali taas korkea. Kaksi yhteyttä on kyllä kätevä työskennellessä (tai pelatessa), kun 670:t voivat olla yhteydessä yhtä aikaa sekä puhelimeen että tietokoneeseen.

Katseltuani Mikon arvion 370:istä, joissa erityisesti hehkutettiin yli 100 tunnin käyttöaikaa, leukani tipahti, kun 670:t alkoivat kahden työpäivän jälkeen huudella latauksensa perään. Ja sitten puolentoista päivän jälkeen uudelleen. Toden totta, luureille luvataan vain 16-20 tunnin käyttöaikaa, mutta niitä voi käyttää myös USB-piuhaan (micro-USB) kytkettynä. 670:t osaavat sammuttaa itsensä, mikäli ne eivät kuule ääntä 10 minuuttiin tai havaitse liikettä tuntiin, mikä sentään hieman säästää akkukestossa. Langattomuuden kantomatka ei tunnu myöskään olevan kummoinen (luvattu 10 metriä on siinä ja siinä), sillä keittiössä käydessäni yhteys muuttui avaruuskohinaksi. Välillä ääni myös rasahtelee itsekseen ja/tai ottaa häiriötä jostain tietokoneeni toiminnoista (osittain syy on varmaan myös siinä päässä) sekä rasahtaa aina kun hiljaisuudesta lähdetään uudelleen kuuntelemaan, toisinaan myös Spotify-kappaletta vaihdettaessa.

Mikrofonin, joka hiljennetään ylös taittamalla, luvataan olevan “broadcast quality”, eli radiolähetykseen kelpaava ja hälyääniä vaimentava. Nykyään yhä halvemmat mikrofonit ovat entistä parempia ja aika mahdotonta niitä on alkaa vertailla korvakuulolta ja mutufiiliksellä, mutta ainakin tämäkin mikrofoni tekee mitä lupaa, tosin mitään korvat räjäyttävää eroa vaikkapa tämän vertailun muiden kuulokkeiden mikkeihin ei ollut havaittavissa.

Kuinka paljon pikkuvioista voi antaa anteeksi, kun lompakosta viedään 350 euroa ja odotukset ovat korkealla? Erinomaisen äänenlaadun, käyttömukavuuden ja kuulokkeiden yleisen rakenteen laadun vuoksi jonkin verran, mutta valinta halvemman mallin ja näiden välillä perustuu enimmäkseen bluetooth-tarpeisiin.



Sennheiser GSP 670
Hintaluokka: 350 euroa
Lisätietoa: Sennheiser

V2.fi | Manu Pärssinen
< V2.fi katsoi: Syksyn... V2.fi testasi: Razer... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova