Arvostelua harvoin toivotaan (kahdesti!), joten pohdin puoli vuotta, miten selviän 18 tunnin rästeistä tyylikkäästi ennen viimeisen kauden ensi-iltaa. En selvinnyt. Mutta nyt katson tätä.

Salli ensin päästää paineita. Kiitelty, "Saksan Stranger Thingiksi" kuvailtu tieteisjännäri alkaa kehoituksella kyseenalaistaa ajan luonne. Sellaisesta innostun, mutta ollaan realistisia: parin tunnin päästä alan nalkuttaa, kuinka sarjan pitäisi kyseenalaistaa ajan luonne. Tyylikkäiden alkutekstien jälkeen näemme eukon tissit ja äijän perseen kuten kaikissa pilottijaksoissa koskaan, joten tahdoin murhata kaikkien tv-sarjojen kaikki tekijät lusikalla...!! Nyt rauhoitun.

Pienessä pitäjässä synkän metsän kyljessä riittää huhuja oudoista sattumuksista. Hirttäytynyt mies on jättänyt viestin, jonka saa avata tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan. Poika on kadonnut. Pakollinen pössyttelyjuoni vie teinit mysteerejä kohti ja taikuripentu raahataan mukaan, ehdittyäni olettaa, että hän lähestyy jekkuja omaan tahtiin. Naamoja vilisee ja kaikki saksalaiset ovat samannäköisiä, mutta mysteerien laajuudesta vihjailu on juuri nyt tärkeämpää kuin ihmissuhteiden sisäistäminen, ja sehän sujuu. Viittauksetkin ruokkivat mielenkiintoa, ovathan ne usein vihje siitä, mistä tekijät inspiroituivat.

Varaan oikeuden kyynisyyteen, sillä vihjailu on helpompaa kuin sisältö. Luolan röyhtäisy, vilahdukset vankilana toimivasta lastenhuoneesta ja kirjeen avaaminen nostavat kulmia loppupuolellakin, mutta ainakin sen kirjeen voisi ihan jo peräti selittää. Toinenkin poika katoaa. Ensin kadonnut joutuu katsomaan vanhaa poppia kuvaputkitv:stä tuoliin sidottuna, joten ilmeisesti pennut putoilevat aikaportaaliin kuten Stranger Thingsissä putoillaan vaihtoehtotodellisuuteen. En tiedä, tajusinko tuon, vai olenko kuullut sen, mutta sisällöksi sen voi luokitella.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix