Tuorein sisältö

V2.fi testasi: TP-Link Archer AX11000 -reititin

Miikka Lehtonen

29.10.2020 klo 19.22 | Luettu: 388 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Voiko yli 400 euron reititin olla hintalappunsa arvoinen?
Reitittimet ovat arkipäiväinen osa useimpien elämää, sillä jollain se seinästä sisään valuva Internet pitää jaella pitkin asuntoa ja joskus jopa siirtää leijumaan taivaille langattomana signaalina. Tästä yleisyydestä huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – monikaan ei välttämättä uhraa omalle reitittimelleen montakaan ajatusta. Ostin jonkun, se toimii, asia loppuun käsitelty.


Reitittimiä valmistavat firmat sen sijaan uhraavat laitteistolleen useitakin ajatuksia, yrittäessään keksiä keinoja, joilla saada kuluttajat maksamaan myös niistä kalliimmista laitteista. Olen itsekin tähän saakka pärjäillyt maksimissaan noin 100 euron hintaisilla reitittimillä, joten mitä tapahtuisi, jos tiskiin löisi rahaa yli 400 euroa? Voiko näin korkeaa hintaa perustella millään ominaisuuksilla?

Laadukkaista reitittimistään tunnettu TP-Link toivoo, että näin on, sillä firman huippumalli Archer AX11000:n hintalappu on suorastaan silmiä kirvelevän kallis. Nyt se siis selviää: kun reititin vaihtuu alle satasen perusmallista pelikonsolin hintaiseen versioon, huomaako eroa?

Ominaisuuksissa löytyy



AX11100:n kohdeyleisöä ei tarvitse kauaa arvailla. Mustanpunainen reititin näyttää lähinnä Battlestar Galacticasta karaneelta cylonien avaruusalukselta, joten kyseessä on selvästi pelaajille suunnattu laite. Suurikokoiseen reitittimeen on kiinnitetty kahdeksan keittiöveitsen kokoista antennia, joten vehkeen jemmaamista hienovaraisesti ei kannata edes kuvitella. Reitittimen päällä on sen yleistä tilannetta kuvaava LED-valo, jonka väristä ja välkkymisestä voi suoraan päätellä, onko nettiyhteys kunnossa vai onko reititin kohdannut vaikeuksia matkallaan Internetin ihmemaahan.

Korkea hintalappu alkaa selvitä, kun vilkaisee reitittimen taakse. Sieltä löytyy kahdeksan gigabitin RJ45-liitintä, sekä 2,5 gigabitin portti nettiin kytkemistä varten. Olikin kiva heittää saman tien vanhan reitittimen vaatima ylimääräinen kytkin romukoppaan, kun kaikki mahdolliset laitteet sai kytkettyä helposti suoraan reitittimeen. Näiden porttien ohella reitittimen takaa löytyy kaksi USB-porttia (A-tyypin ja C-tyypin USB 3.0 -portit), sekä virta- ja resettinapit.

Myös sisäinen rauta on laadukasta. 1,8 gigahertsin neliydinprosessori ja gigatavun keskusmuisti yhdistettynä 512 megatavun flash-muistiin tarkoittavat, että reitittimellä voi helposti ajaa jos jonkinlaisia yhteisön tekemiä firmware-versioita. Itse testailin reitittimen suorituskykyä säätämällä sen käyttämään OpenVPN-ohjelmistoa. Aikaisempi reititin ei kyennyt purkamaan ja salaamaan liikennettä läheskään käyttökelpoisella nopeudella, mutta AX11000:n kautta OpenVPN pyöritti heittämällä Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita. Vääntöä siis todellakin löytyy.

AX11000 tukee myös kaikkein tuoreinta WiFi-standardia, WiFi 6:tta. Laboratorio-olosuhteiden ulkopuolella on aika hankala suorittaa mitään suoraa vertailua esimerkiksi aiempiin WiFi-standardeihin, mutta kokonaisuus toimii. Ruuhkaisessa kerrostalossakin signaali on vahva asunnon joka nurkassa, parvekkeella ja jopa rappukäytävässä. AX1100 on niin sanottu Tri-Band-reititin, eli se kykenee samaan aikaan pyörittämään kolmea langatonta verkkoa (kahta 5,0 GHz verkkoa, sekä yhtä 2,4 GHz verkkoa), joista yksi kehuu olevansa puhtaasti pelikäyttöön tarkoitettu. 5,0 GHz verkot kykenevät kumpikin yhtäaikaiseen teoreettiseen 4804 megabitin siirtonopeuteen ja kieltämättä langaton verkko toimi nopeasti ja hyvin pienellä viiveellä, vaikka kuormitin sitä usealla yhtäaikaisella laitteella.

Ohjelmisto tekee omat lupauksensa


AX11000:n rauta on vaikuttavaa ja suorituskykyistä, joten myös softapuolen täytyy nostaa rimaa omilla hypepuheillaan ja lupauksillaan. AX11000:tä voi hallita joko normaalisti ottamalla verkkoselaimen kautta yhteyden reitittimeen, tai TP-Linkin mobiiliapplikaation kautta. Kahdesta vaihtoehdosta suosin itse perinteistä, koska mobiiliapplikaation kautta ei pääse oudosti käsiksi kaikkiin reitittimen optioihin ja toiminnallisuuksiin. Liekö joku TP-Linkillä pohtinut, että mobiiliapplikaation käyttäjä ei kaipaa kaikkia toimintoja?


Perinteisen hallintapaneelin kautta pääsee luonnollisesti käsiksi monipuolisiin säätöihin ja asetuksiin, sekä tilastoihin laitteeseen kytketyistä käyttäjistä ja liikenteestä. Tämä kaikki on tietenkin peruskamaa. Sitten siirrytään taas korkean hintalapun mukanaan tuomille alueille, sillä AX11000 sisältää jos jonkinlaisia reteitä erikoistoimintoja. AX11000 sisältää elinikäisen tilauksen TP-Linkin HomeCare-suojausohjelmistoihin, joiden avulla voi torjua lähiverkkoon pyrkivää haittaliikennettä tai säätää verkkoonsa sisältörajoituksia.

Game Accelerator taas kehuu tekevänsä pelikokemuksesta aiempaa sujuvampaa tunnistamalla erinäisten pelien verkkoliikennettä ja priorisoimalla sitä, jotta pingit pysyisivät mahdollisimman matalina. Reititin tunnistaa itse vinon pinon yleisimpiä verkkopelejä, ja säätöpaneelin kautta voi itse määritellä mielensä kyllyydestä uusia pelejä. Rehellisesti sanoen en itse huomannut oikein mitään eroa pelikokemuksessani, oli kiihdytin kytketty päälle tai pois. Ja onhan tämä ihan loogista, sillä ei Quality of Service -asetuksia voi oikein tehdä ohjelmistokohtaisesti – tai ei ainakaan AX11000:n softan avulla.


Komeiden tavaramerkkien luettelon viimeistelee Game Diagnostics, jonka avulla voi yrittää ratkoa verkko-ongelmia ajamalla erilaisia diagnostiikkatyökaluja. Okei, pingit ja traceroutet eivät ole mitään hirveän harvinaisia leluja, mutta onhan se nyt silti ihan kiva, että ne löytyvät suoraan reitittimestä kivan näköisen käyttöliittymän takaa.

Ohjelmisto on vähemmän yllättäen hyvin kattava. TP-Linkin reitittimien softa on yleensä sisältänyt kaikki tarvittavat ominaisuudet, ja niin nytkin. Arvostan itse sitä, että esimerkiksi routing tableen pääsee käsiksi suoraan reitittimen omasta hallintapaneelista ilman, että joutuu asentamaan Tomaton kaltaisia kolmannen osapuolen tekemiä versioita. Sen jo mainitun OpenVPN-yhteyden pystyi helposti määrittelemään niin, että vain ulkomaisiin suoratoistopalveluihin yhteyttä ottavan mediasoittimen liikenne ohjattiin VPN:n läpi ja kaikki muu liikenne päästettiin läpi sellaisenaan. Tästäkin suuri peukku TP-Linkin suuntaan.

Rahalla saa ja hevosella pääsee


Archer AX11000 on naurettavan kallis reititin. Ei siitä pääse mihinkään. Yli 400 euroa pelkästä reitittimestä on sellainen summa, että sitä on monen vaikea perustella kukkarolleen. Toisaalta ei käy kiistäminen, että rahalleen myös saa vastinetta, sillä AX11000 toimii erinomaisesti. On oikeasti todella kätevää ja kivaa, kun langattoman verkon kautta voi ongelmitta käyttää useita laitteita samanaikaisesti, vaikka mistä päin asuntoa. Vahva signaali, tehokas laitteisto ja nopeat siirtonopeudet ovat juttuja, joita paljon nettiä langattomasti käyttävä varmasti arvostaa.


Reitittimen pelihypetys menee kieltämättä vähän komedian puolelle, kun ikärajoitusten, virussoftan ja pingin kaltaisille perustason työkaluille on pitänyt keksiä komeita tavaramerkittyjä nimiä, joilla voi sitten myydä reititintä helposti hypettyvälle pelikansalle. Ohjelmisto ei siis ehkä lunasta 400 euron hintalapun mukanaan tuomia odotuksia, mutta toisaalta en kyllä helposti keksi, mitkä ominaisuudet niin tekisivät. Vaikka pelihypettimet jättävätkin kylmäksi, arvostin suuresti sitä, että oikeasti verkon hallintaan tarvittavat kehittyneemmätkin työkalut löytyivät suoraan hallintapaneelista natiivisti. Näin ei ole suinkaan kaikissa reitittimissäni ollut.

Archerin perustyyliin reitittimen asennus ja käyttö ovat myös hyvin sujuvaa puuhaa. Reititin oli käyttövalmis muutamassa minuutissa, antennien irroitus vaikkapa muuttopakkausta varten on helppoa puuhaa ja vehje toimii sen verran laadukkaasti, että kuukauden testijakson aikana ei ole tarvinnut hallintapaneeleihin hirveästi koskea.

Joten mitä 400 eurollaan siis lopulta saa? Hyvän ja nopean reitittimen. Parhaan, jonka olen ikinä omistanut, mutta se ei ole tippaakaan yllättävää - toki 400 euron reititin on parempi ja tehokkaampi kuin vaikka 80 euron reititin. Mutta onko se viisinkertaisen hintalapun verran parempi? Hankala kysymys. Jos minut nyt pistettäisiin valitsemaan AX11000:n ja minkä tahansa aiemmin omistamani reitittimen välillä, pitäisin AX11000:n. Helposti ja siltä istumalta, mutta 440 euroa mistä tahansa reitittimestä on jäätävä hinta. Jos irtorahasta ei ole puutetta, antaa palaa, mutta hiemankaan tarkempaa budjettikontrollia harrastavat pärjäävät aivan hyvin halvemmallakin mallilla.



TP-Link Archer AX11000
Hintaluokka: 440 euroa
Lisätietoja: TP-Link


V2.fi | Miikka Lehtonen
< Cobra Kai, erä 1: Yo... V2.fi testasi: Motor... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova